Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Kas, siinähän on kukkapenkki.

Niin se vaan löytyy kukkapenkkikin, kun tarpeeksi kitkee voikukanalkuja ja muuta roskaa.

Olen jo jonkin aikaa suunnitellut mainitun penkin pienentämistä, kun se sijaitsee sisääntulon vieressä niin, että kuistin valokatteen päältä lotisee kaikki sadevesi kutakuinkin tasan keskelle penkkiä. Siihen on jo muotoutunut "sadevesikouru" penkin koko pituudelta. Tuumailin, että jos ottaisi akileijat ja suikeropitkäpalot siitä ei-kuistinkaiteen puolelta ylös ja sijoittaisi ne talonkulmapenkkiin, jossa tilaa on vieläkin reilusti.

Etukuistin puolelle jäisi kylläkin sellainen ihme soiro, mutta siihen voisin joka kesä istuttaa vaikka kesäköynnöksiä, "Liitelin" hienoja kiharaisia köynnöstukia pitkin kasvamaan. Virittelin tuet tänään paikoilleen ja noppailin niiden juureen eilen liotukseen laittamani tuoksuherneiden siemenet. En ehtinyt aloittaa niiden esikasvatusta viime kuussa nousseen kuun aikaan, joten oli tyydyttävä suorakylvöön nyt. Toivottavasti ne jaksavat kasvaa ja toivottavasti ne TUOKSUVAT. Olisi hienoa istuskella kuistin pienellä penkillä ja tuoksutella... ohhoijaa. Taitaa tulla tainnutus kesä-heinäkuun vaihteessa, penkillä istuskellen selän takana nimittäin alkaa silloin kukkia pihajasmikekin.

Muuta hyödyllistä en tainnut sitten tehdäkään. Illalla kastelin vähän muita siemenkylvöjä. Muutoin nautin superhelteisestä säästä, makoilin jopa hetken aikaa aurinkotuolissakin (nousin kyllä melko rivakasti, kun muistin, että jalat ovat ilman aurinkosuojavoiteita). Hirn hirn, levittelinhän minä hevonkakkaa, jota puutarhatuttava toi isolla laatikolla pihaan eilen. Ei tainnut tuttava edes tajuta, kuinka ylivoimaisesti minä vaihtokaupassa voitin: hän sai siihen isoon laatikkoon kaksi pientä etelänruusuruohon tämän kevään siementainta. (No, on hän joskus aiemmin kantanut meiltä pihalleen joitakin naisenkorkuisia kartiotuijia...)

Tuolinjalkaan potkaistun pikkuvarpaan kanssa on ollut pirullista nilkuttaa. Hermo on ollut tiukassa, kun mitään en ole voinut kunnolla tehdä. Kanttausrautajalka hajalla keskellä parasta kevättä ei ole kovin hyvä yhtälö.

Taikasauva, oi taikasauva, parannathan varpaan ja poistat mustelmat, kiitos! Mulla olis hommia.

Ei kommentteja: