Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



tiistai 25. helmikuuta 2014

Helmikuun 25. päivä ja kevään ensimmäiset puutarhapuuhat

Kas siitä se lähti. Ekat rikkaruohot nypitty! Irtosivat märästä, mutta paikka paikoin sulasta maasta aika kivasti, mikä on verraten tavaton ilmiö savimaasta puhuttaessa. Tätä lisää, kiitos!

Suojasin havut - tai siis sen tuija-aidan. Just ja just riittivät vanhat varjostusverkon riekaleet. Hyvin mitoitettu! Toivottavasti näin väärin, kun tuijat eivät mielestäni näyttäneet erityisen heleänvihreiltä. Ehkäpä ne vain ovat talvilevolla...?

Keväthavaintoja: USEITA erilaisia sipulikukan piippoja. Helmililjaa, kevätkurjenmiekkaa, tulppaaneita. Pitkiä tulppaneita, seitsemänsenttisiä. Ne oranssit / kuparinväriset nousevat kohisten. Älytöntä menoa! Yhden entisen jouluhyasintinkin bongasin kurkistelemassa mullan päällä. Ja saksankirvelin alku näkyi siellä, mistä kitkin ne rikkaruohot. Ei vielä, kirveliparka, ei vielä...! Takatalvi tulee kuitenkin! Enkä tiennyt, että unelmatädykkeen matalat lehtiruusukkeet ovat talvivihreitä. (Ovatko ne? Vai ovatko jo kasvaneet tässä ajassa?) Toivottavasti lehdet kestävät pitkin tulevaa kevättä ja alkavat tuota pikaa pukata kukkavartta niitä unelmansinisiä kukkiaan varten.

Se muuten oli kiva yllätys, että tädykkeen siemenet itivät salamannopeasti - vielä syksyllä. Heittelin muutamat siemenet multaan ja taisin saada toistakymmentä pikkutainta aikaiseksi vielä ennen kuin pakkanen yllätti. Odotan niiden nousevan terhakoina! Ostin kerran yhden kasvin ihan melkein summamutikassa, ja häikäistyin sen kukan väristä. Suloinen ♥ ♥! Mutta en sitten myöhemmin löytänyt enää mistään sille yhdelle kavereita. Nyt sillä on, jos vaan lähtevät kasvuun tänä keväänä. Unelmatädykemeri! No, lätäkkö. Ripottelin samaan kohtaan syksyllä myös ihanan vaaleanpunaisen silkkiunikon siemeniä. Niistä voi tulla soma yhdistelmä, jos onnistuvat. Unikotkin nimittäin itivät jo syksyllä... pitkän ja lämpimän syksyn ikäviä puolia.

Olin illalla muutenkin ihan perinteisissä kevätpuuhissani: nojailin teleskooppivartiseen oksaleikkuriin pää sivulle kenottaen ja - tuumailin... Olipa verrattoman mukavaa olla pihalla, ja huikeaa, että vielä kuuden aikaan oli "ei-pimeää".


sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Onko jo kevät?

Herra Mies tuossa huhuili, että ensi viikoksi on luvattu + 4-8 astetta. Jaa. Míkäs sen hienompaa! Tämä talvi on ollut ihan super: lyhyt ja vähäluminen. Ehkä kesästä tulee sitten pitkä ja lämmin (ei vesisateinen, kiitos)?

Onko siis nyt kevät? Lumi - se vähäinen - sulaa vauhdilla, ja kasveja näkyy jo hyvinkin paljon. Potagerin suojaksi istutettu tuija-aita täytynee suojata varjostusverkolla; niin reipas en aio olla, että sulattelisin maata niiden alta haalealla vedellä. Eikä siinä erityisesti tällaisella savivellitontilla olisi mieltäkään. Haluan kuitenkin ehdottomasti pitää havuseni hengissä, joten puutarhahomma ykkönen tälle keväähkölle on niiden varjostus.

Voiko puutarhahomma kakkonen olla omenapuiden vesiversojen leikkaaminen? Nyt ne näkisi - ja saisi aikaiseksi - leikata; puuhien lisääntyessä se tahtoo aina unohtua, ja sitten puissa onkin lehdet ja kukat ja ei niitä sitten enää muista mennä napsimaan pois.

Kunhan maa sulaa tarpeeksi, puutarhapuuha kolmonen saa luvan olla rikkaruohojen kitkentä. Minun kompostistani tuleva multa ei ikikuuna päivänä ole niin lämmin, että se tuhoaisi rikkisten siemenet, joten sitä mukaa kun levittelen kompostimultaa katteeksi kukkapenkkeihin, tulen kuorruttaneeksi ne uinuvilla rikkaruohonsiemenillä. Minulla on monta hienoa kitkentävempelettäkin, joten mikään muu kuin oma laiskuus estää vuosittaiset / kausittaiset kitkennät.

No, miten se ystävät hyvät on, onko jo kevät?

tiistai 18. helmikuuta 2014

Järkeä vai tunteita?

Tiesittekö, että minä en pidä samettikukista? Minusta ne ovat verraten turha kasvimaailman edustaja, keltaisia kun pääsääntöisesti ovat. Kuten aikaisempia tekstejäni lukeneet ehkä muistavat, keltainen ei keltaisen talon omistajana ole ihan kärkipäässä kukkien suosikkivärilistallani. Lehdissä sitä saa kyllä olla, mind you, jostakin syystä. Onko järkeä? Eeeeipä. Tunnekysymys.

Ostin tänään harmaan päivän kunniaksi pari pussia siemeniä. Salkopapuja, punajuuria ('Monalisa'!!), pinaattia ja lehtikaalia (aka palmukaali, 'Nero di Toscana Precoce'). Tiedänkö, mitä palmukaalilla teen, jos saan sen kasvamaan? No eee-en. Onko järkeä kasvattaa sitä? Eeeeipä. Tunnekysymys: Monty Don on puhunut sen puolesta paljon omissa tv-ohjelmissaan. Jos Monty kehuu, minähän ostan (sama asia Alanin kanssa). Ja opettelen käytön. Nih.

Ja sitten vielä - tämä saattaa herkempiä lukijoita järkyttää - ostin samettikukan siemeniä. Neljä pussia. Sanovat, että ne torjuvat hyvin tuhohyönteisiä kasvimaalla. Aikaisempina vuosina tuhohyönteisiä ei ole juuri näkynyt. Ostin siis sellaisen kasvin siemeniä, josta en pidä, torjumaan tuhohyönteisiä, joita ei ole. Mitäs siitä sanotte? Onko järkeä? Eeeeipä, eipä ole, siinäkään. Tunnekysymys? Hm. Mitäs tunteita tuossa nyt...? Odotas, odotas, joku pyrkii pintaan... Kasvattamisen ilo! Se se oli!


Myös aiemmin kylvetyt 'Golden Queen' -tomaatit ovat tuottaneet kasvattamisen iloa. Kahdestatoista siemenestä iti yksitoista. Yksitoista "Kultaista kuningatarta" kumartelee nyt omista eriöistään (hätäisenä tyttönä koulin ne jo isompiin ruukkuihin) toinen toisilleen kuin tärkeysrouvien juhlissa konsanaan. Laitoin ne kumartelemaan viileälle kuistille, jossa on ikkunat joka puolella, pohjoista lukuunottamatta. Saa nähdä, mitä niistä ennen kesää tulee.





Järki 0 - monenlaiset tunteet 10.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Puutarha-elvis elää

Pitkä on ollut paussi täällä, en ole käynyt edes lukemassa toisten blogeja. Tervehdys kuitenkin kaikille teille, jotka mahdollisesti nyt tämän tekstin ja blogini löydätte.

Puutarhamasennus oli vakava. Yhtään ei ole kiinnostaneet pihahommat, ei sitten kertakaikkiaan. Olenko tehnyt jotain? Olen, sentään. Toukokuun teksteissä vihjaisin vähän aloittaneeni tuija-aidan valmistelut. Aita tuli kutakuinkin tehdyksi, ja sen sisään (pienehkö alue puuvajan kyljessä tontin pohjoiskulmassa) sijoitimme uuteen järjestykseen ne hyötykasvilavakaulukset, jotka kyseisessä kohdassa olivat vähän huiskin haiskin ja sinnepäin. Sinne sijoiteltiin huonohkoa multaa sekä pihalta haravoituja lehtiä muhimaan ja odottamaan. Keväällä täytän kehikot kunnon mullalla ja kylvän.

Tuija-aidan ulkopuolelle aloitin sitten uudenlaisen istutusalueen. Ensinnäkin rajasin sen vanhoilla pihakivillä. Näytti ihan kivalta. Jatkossa ruohonleikkurilla voi hurruutella pihakivien päältä eikä tarvitse miettiä ruohosaksien käyttöä nurmikon rajalla. Toiseksi, istutin siihen pensaita. Ostin eri värisiä heisiangervoita - tummaa purppuraa, upeaa limetinvihreää sekä erittäin kaunista ruskehtavan vihreää, lajikenimi taisi viitata meripihkaan tai jotakin. Siirsin alueelle myös hankalasti varjoon jääneen mustaselja-aarteeni; toivon vilpittömästi, että vähäluminen talvi ei tuhoa sen juuria ja se jaksaa keväällä tehdä komeat lehdet.

Alue noudattaa vähän potager-ideaa: siinä on myös hyötykasveja. Sain Omenamintulta erilaisia minttuja, jotka pääsivät somistamaan penkkiä (rajasin niiden alueen muovisella rajausnauhalla, etteivät aivan villiinny). Kesän ja syksyn mittaan keräsin minttuja kuivumaan ja nyt opettelen niiden käyttöä.

Minttujen kasvuvoima on varovasti sanoen rehevä. Sinänsä ihan ok: tein toissa vuonna runsaasta omenasadosta mm. minttu-omenahilloa enkä ole mistään säilykkeestäni saanut niin hyvää palautetta kuin siitä (rommiruukkua ehkä lukuunottamatta). Ehkäpä siis satsaan ensi kesän säilöntärumbani ajan kyseisen hillon valmistukseen ja myyn sitä sitten halukkaille hyvällä hinnalla :-) Minttu ja raparperi voisivat myös olla kiva yhdistelmä, kuten myös minttu ja mansikat... hmm.

Mintut saivat seurakseen ruohosipulituppaita ja saksankirvelin, jonka kasvuintoa ikävästi häiritsi napsuva suuni: maistelin vähän liian innokkaasti sen lehtiä ja meinasin syödä suihini koko kasvin. Onneksi tajusin jättää sen rauhaan, raukkaparan. Onnea ja kasvuvimmaa tulevalle keväälle.

Kevät taitaa olla jo vähän mielessä. Kylvin tänään 'Golden Queen' -tomaatin siemeniä. Aloitin yhdellä lajikkeella siitä huolimatta, että kauhukseni havaitsin omistavani viiden muunkin lajikkeen siemenpussit. Saatan siis kylvää tässä kuussa vielä myös 'Maskotkaa', 'Bloody Butcheria', 'Outdoor Girliä' ja 'Moneymakeria' sekä yhtä, jonka kyljessä lukee vaan "tomato", siitä huolimatta, että en edelleenkään omista kasvihuonetta. Virittelen muovikasvihuoneen raadon niiden suojaksi, kuten tein viime kesänäkin, ja hyvä oli sato ostotaimista.

Samalla, kun hain kylvömultaa, mukaan tarttui lisäksi kahta eri mangoldia, sekä kesäkynteliä ja palsternakkaa. Tuumasin, että eiköhän sitä voi ihan hyvin kokeilla kaikenlaisia kasvatuksia, tulevat syödyiksi tai eivät. Hauskaa ja testailun iloa pitää olla, ja yhden uuden - tässä tapauksessa mangoldin - käyttöä opetella. Nämä kaikki ovat menossa sinne tuija-aidan sisään, siitä tulee siis meidän uusi hyötykasvialue.

Entisen perunamaan ajattelin armahtaa tänä vuonna ja kylvää siihen vain viherlannoitesiemensekoituksen.

Että ehkä minä aloitan taas.