Going with the flow.

Lähdin tänään Hullareille toiveenani ostaa muutama Keltaisesta kirjasesta (The Yellow Booklet) bongattu joululahjaidea. Sovin rakkaan ystävättäreni treffit kellonaikaan X (=kunnes hän vapautuisi omasta tärkeästä päivämenostaan), mutta menin itse jo hieman etuajassa haistelemaan tunnelmia.

Kävin vaihtamassa neuleen, jonka Herra Mies eilen itselleen osti, mutta totesi kotona neuletta sovitellessaan, että tuote oli kutistunut matkalla kaupasta kotiin. Onneksi myymälässä oli vielä normaalikokoisiakin neuleita, joten vaihto onnistui sujuvasti.

Myymälän käytävät olivat täynnä ihmisiä, ja se "hieman ärsyttävä" juontopapatus täytti korvat ja silmät ja suut, joten neule-episodin jälkeen pakenin kauppakeskuksen muihin myymälöihin. Siellä kierrellessäni tulin ajatelleeksi, että katselenpa jo pakkaustarvikkeita joulua varten. Löysin aivan mahtavia aarteita Tiimarista ja Anttilasta, ja Anttilasta löysin jopa yhden joululahjankin. Wau, mikä onnistuminen! Lahja löytyi nimittäin henkilölle, jolle yleensä ei ole helppoa keksiä mitään. Hyvä, minä!!

Pyörimisen jälkeen oli aika mennä neuvoa-antavalle. Kahvin ja mustaherukkaleivoksen äärelle sain sitten ystävättärenkin seurakseni. Kolmen ostoskassin ja Herra Miehen lahjoittaman uuden ihanan laukun joukkoon sain pienen paketin ystävättäreltä, joten näytin kyllä todelliselta shoppailijalta jo siinä vaiheessa, kun olimme vasta menossa myrskyn silmään.

Koska hänellä ei ollut suunniteltua listaa, aloitimme sieltä, minne minun piti mennä, eli kirjamaailmasta. Toivottu teos lankomiehelle, tuossa! Mauri Kunnasta, haa, lahja Eka Vekaralle. Ostikohan Herra Mies sen jo eilen? Puhelin käteen ja soittamaan. Ei ostanut, Mauri kassiin. Pientä kiertelyä, ja ihan ex tempore -kirja ihmiselle, joka sitä ei todellakaan osaa odottaa (saattaa lukea tätä, joten ei voi paljastaa...) Kolme kirjaa viidessä minuutissa. Ällistys!

Sitten käytäviä eteenpäin. Veitsisetti, jota menin hakemaan, oli myyty loppuun. Harmi, mutta ei mikään ihme. Laguiolen kuuden pihviveitsen sarja oli 12,90 eli käytännössä täysin ilmainen. Niin laadukkaita ja kauniita veitsiä on vaikeaa löytää noin edullisesti enää ikinä. Illan ainoa pettymys oli ikävä kyllä sitten ihan merkittävä. Tätini olisi gourmandina arvostanut veitsiä, tiedän sen. Pettymystä lievensi ihan yllättäen vastaan tullut kaunis puinen teepussien säilytykseen tarkoitettu kannellinen rasia, jollaista olen etsinyt jo jonkin aikaa. Se päätyi kainaloon, hurraa!

Minnekäs kaksi lapsista vapaata perheenäitiä seuraavaksi suunnistaa? Lastenvaateosastolle, tottakai. Ystävätär parka raahaa jo apuna osaa minun kasseistani, ja katselukäsistä alkaa olla pulaa. Niinpä jätän hänen hoteisiinsa kaikki kantamukseni ja painelen pikapikaa parkkihalliin hakemaan ostoskärryjä, artikkelia, jota Herra Mies vannotti olemaan hakematta. Sorry, honey, muttakatoppako se todella tuli tarpeeseen!

Niinpä me hyökkäysvaunulliset jatkoimme kädet vapaina sekä ostoskasseista että jälkikasvusta, ja koimme mahtavia onnistumisen elämyksiä. Barbapapa-kirja, pikkuprinsessalle ystävättären perheessä ja kummitytölle sisarineen meidän puolella. Pöydällä pidettävä jalkapallopeli, mahtava joululahja Eka Vekaralle! Myös ystävätär osti pelin omalle pojalleen. Ja kauko-ohjattava helikopteri, sen voisi ostaa jonkun toisen puolesta, joka kohta kuitenkin kysyy, mitä EV:lle voisi hankkia jouluksi. Tsäm, kaksi kärpästä -eikun kolme- lähes samalla seisomalla. Ja tuossa vielä Star Wars -värityskirja, EV hullaantuu siitä!! MITÄ, se maksaa 2,90. Aivan mahtava löytö!

Ei ole montaa päivää, kun Herra Miehen kanssa pohdimme, että seitsemänvuotiaalle saattaa olla jo vaikeaa löytää mieluisia lahjoja. Ja yhtäkkiä minulla oli niitä neljä. Kiitos, Hullut Päivät, kiitos!!

Kiersimme Hyvinä Aviovaimoina myös miestenvaateosaston läpi, mutta tällä kertaa sieltä ei tarttunut mukaan mitään. Sitten annoimme itsellemme luvan siirtyä naisten hepenien joukkoon, mistä ystävätär tekikin huikean ihanan hamehankinnan. Todella hyvä löytö, ja sopi hänelle erinomaisesti. Kyllä nyt kelpaa lähteä kohti talven tilaisuuksia.

Minun henk.koht. hankintani rajoittuivat sukkahousu- ja päivävoideosastolle, joten en päässyt lainkaan samalle tasolle hänen kanssaan. Viittä vaille myymälän sulkeutumisen silmäni osuivat vielä äidilleni täydelliseen kaulakoruun, ja minuuttia vaille myymälän sulkeutumisen teimme ystävättären kanssa vielä täydellisemmän löydön, mutta siitäkään en paljastumisen pelossa voi kertoa enempää.

Summa summarum, ihan MIELETÖN onnistuminen kaiken kaikkiaan, vaikka veitset jäivätkin saamatta. Mieletön. Olen niin tyytyväinen tähän päivään, ettei mitään rajaa.

Ja kun pääsin parkkihallistakin verraten nopeasti ulos onnistuneiden, joskin hieman epätavanomaisten reitinvalintojen tuloksena, vaikka poistumisruuhka oli aikamoinen, saatoin todellakin olla riemuissani.

Kotona sain sitten käyttää jonkin verran mielikuvitusta, että saisin EV:lle hankitut lahjat piiloon. Onneksi ihmisellä on iso ja epäjärjestyksessä oleva autotalli. Sinne on helppoa kätkeä vaikka mitä. Muistuttakaa sitten, että ostokset ovat Ikean kassissa ikkunaseinän puolella, lähellä vanhaa mappihyllyä :-D

Ystävättären antamasta pussukasta paljastui todellisia aarteita: suosikkiherkkujani Vihreitä kuulia (yritän säästää jouluun saakka, HAH) ja Omareita (avasin jo...) sekä meille molemmille harrastuksen myötä ajankohtainen Laila Hirvisaaren teos Minä, Katariina. Hauska sattuma: olin pohtinut, ostaisinko kirjan hänelle joululahjaksi ;-) (En mä nyt sitten osta; ehdit ensin!) Tästä tulee jännittävää: en ole eläessäni lukenut yhtään riviä Hirvisaarta (tai Hietamiestä), mikä paljastus hämmästytti Herra Miestä.

Eivätkä päivän ilonaiheet päättyneet vielä siihenkään. Pirkko oli Elämää ja elämyksiä -blogissaan halunnut antaa minulle alla olevan Sunshine Awardin! Voi mahdoton, että ilta menee ihan Naantalin aurinkona.

Tunnustukseen kuuluu muutama kysymys, joihin vastaukset tässä:

Lempinumero: ollut aina, aivan lapsuudesta saakka, 8

Alkoholiton suosikkijuoma: saako nimetä kaksi? Karpalovissy ja Pepsi Max

Lempieläin: Ehkä peipponen. Sen saapumisen ja laulun tuottamaa riemua on vaikeaa ohittaa. Olen myös aina rakastanut gepardeja, ne ovat huikean kauniita.

Facebook vai Twitter: en ymmärrä kummankaan päälle ollenkaan

Intohimoni: puutarhanhoito, nykymasiksesta huolimatta. Puutarhakirjat ja -lehdet. Joulu. Joulukirjat ja -lehdet.

Suosikkiviikonpäivä: sunnuntai, ihana sunnuntai

Suosikkikukka: kurjenmiekka eli iiris, jokainen suvun edustaja

Koska näitä tunnustuksia on aina hauskaa saada ja antaa, ja niihin annetut vastaukset ovat joka kerta yhtä kiehtovia, jaan tunnustuksen eteenpäin Saaripalstan Sailalle, Rosmariini & Timjamille Salaisessa puutarhassa, Nettimartalle omassa blogissaan, Omenamintulle sekä Millanille. Olkaapa hyvä!

Nyt, kun vastasin noihin kysymyksiin, muistin sittenkin toisen pettymyksen tälle päivälle, vielä isomman kuin veitsisarjan puuttuminen. Kun tulin kotiin, Herra Mies kysyi, että no ostitko sinä niitä joululehtiä, joita eilen näin monta? Voi ¤%%¤#"!!#¤&//()==)/&%¤##""##. No en muistanut niitä ollenkaan. Siis että minä en muistanut ostaa joululehtiä, vaikka ihana mieheni, kyllä, se, jollaisia aarteita löytää Lapin yliopistosta, huom. Sailalle, niistä minulle erikseen eilen sanoi ja muistutti. Ajatelkaas sitä, ja sitä, että minä, jouluhörhöjen jouluhörhö, U-NOH-DIN.

Nyt hävettää. Hävettäisi vielä enemmän ellei unohdukseni antaisi minulle hyvän syyn mennä niitä pian kauppaan etsimään :-D

Joulu... joulu.... jouuuuulu.... joulujoulujoulujoulujoulu!!

Piti tarkistaa, mihin aikaan vuodesta tämä tavallisesti alkaa. Näköjään marraskuussa viime vuonna ja - ta-daa - vuonna 2010 vielä aikaisemmin kuin nyt. Minä se sentään osaan hurahtaa!

Tänä syksynä taisin aloittaa joululehtien selailun jo syyskuun puolella, ja nyt joulujuna jyskyttää jo melkoisessa vauhdissa. Väriteemoja (sametinpunainen, kultainen ja violetti yhdessä ovat tällä hetkellä voittajajoukkue), pakettien koristelua, lahjojen hankintaa, kransseja, tekisinkö itse kynttilöitä... Nyt sairastaessa piti katsella viime vuoden joulua ennen tallentamiani Joulu Kirstien tapaan -jaksojakin, ja niiden jälkeen pää vasta onkin surissut ideoita.

Ja olen ihan täydessä täpinässä. Hyvä, kun päähän mahtuu mitään muuta ajateltavaa. Teen listoja lahjaideoista, pakettien koristelumateriaaleista, hautaudun joululehtien ja -kirjojen alle... Löysin muuten (kerroinko jo?) netin kautta hämeenlinnalaiselta kirpparilta Finlands Svenska Marthaförbundetin vuonna 2004 julkaiseman Tunnelmallinen joulu -kirjan, ja ihana Hämeenlinnassa asuva työkaverini haki sen minulle. Olen etsinyt tätä loppuunmyytyä kirjaa jo kauan, ja nyt se minulla on. Tjingeling!!

Välillä yritän pitää mielessä sitä, että todennäköisesti tänä vuonna emme edes vietä joulua kotona vaan pitkän joululoman kunniaksi reissaamme mummoloihin pohjoiseen. Tuo ei vain jarruta vauhtiani ollenkaan, vaan koristelen mielessäni tämänkin kodin jouluiseksi lattiasta kattoon ja suunnittelen jouluruokia. Pöhkökömäoon? Jep.

Kuulkaa, en minä voi tässä istua kirjoittamassa, mun on lähdettävä jatkamaan lukemista. Keitänköhän jo glögitkin; siippa toi kauppareissulta tullessaan ensimmäisen Blossa-pullon. Pyytämättä ja yllättäen, mind you!

Inkivääriä, sitruunaa, hunajaa ja puutarhaohjelmia

Siinäpä ne meikäläisen viime päivien nautinnot. Sain varsinaisen lahjan maanantaina, kun pitkään kytiksellä väijynyt syysflunssa ryskyi päälle kuin show-painija. Eilen olin 38,5 asteen kuumeessa ja makasin vain sohvalla kaukosäädin kädessä. Onneksi katselemattomia puutarhaohjelmia oli paljon; oli jotakin kaunista, missä silmiään lepuuttaa niinä hetkinä, kun ne pysyivät auki.

Lipittelin inkivääriteetä, jota välillä maustoin hunajalla ja välillä sitruunamehulla, välillä vaihdoin omenamehuun ja sitten palasin Finrexinin kautta inkivääriin. Jotakin piti yrittää syödä välillä, joten viipaloin maailman parhaita omia valkosipuleita leivän päälle, levittelin vähän punaista pestoa kaveriksi ja peittelin leikkelesiivulla. Ja sitten rouskuttamaan. En kuulemma ollut kovin hyvän tuoksuinen vaimo, sanoi siippa illalla. Ne olivat LÄÄKKEEKSI!! Kyllä hän ymmärsi, kunhan kiusoitteli, ja kärsi, vähän.

Tänään on ollut parempi päivä, vaikka nenä valuu kuin aktiivinen tulivuori ja yskittää noin kahden sekunnin välein. Se siis oikeasti on parempi kuin eilen, kuume kun on laskenut noin 37:ään.

Valkosipulien nautiskelu on muistuttanut minua tuskallisesti siitä, että talvivalkkisten kaivaminen maan uumeniin on vielä tekemättä. Jahka tästä tokenen, menen kunnostamaan "lääkekaappini" välittömästi.

Puutarhoja on kyllä paljon mukavampi katsella kuin toteuttaa. Kauneus on siinä, eikä seitsemän vuoden haaveen päässä, tai jossain toteutumattomien unelmien metrisessä pinossa. Ohjelmien myötä olen käynyt Italiassa, Tanskassa, Britanniassa ja Ruotsissa. Maissa, joissa puutarhakulttuuri on valovuosia pidemmällä kuin meillä voisi mitenkään edes olla. Uskallanko veikata, että menee vielä jokunen sukupolvi ennen kuin meillä on edes auttavasti vastaavaa kauneuden vaalimisen halua kuin naapurimaissa. Englantia ja Italiaa emme saavuta koskaan, niillä on satojen ja taas satojen vuosien etumatka. Meillä on oltu raatajia rahanalaisia, ja sillä tiellä jatkamme vielä pitkään.

Onneksi tämä päivä toi kotimaistakin ihailtavaa, kun Viherpiha oli kolahtanut postilaatikkoon. Lehti itsessään on ehkä vähän köykäinen noin puutarhalehdeksi, mutta onhan siinä kaunista katseltavaa sairaspäiviksi :-D

Ruotsalainen Trädgårdsliv odottaa vielä avaamistaan, sen kanssa nautiskelen sitten ehkä huomenna, jos jaksan. Kotipäiväksi mennee nimittäin sekin; tällä kunnolla ja äänellä ei parane lähteä niistämään ja raakkumaan ihmisten ilmoille.

Voikaa te paremmin!

28+45, siitä se lähti.

Ensimmäisten kukkasipuleiden maahanpanijaisia vietetty torstaina täysin uupuneissa tunnelmissa. Flunssa pukkaa päälle vaikka lotraisin litratolkulla käsidesiä, ja väsymys kaataa sänkyyn kymmeneltä. (Vastapainoksi kyllä herään sitten puoli kuudelta ihan ilman herätyskelloa...)

Tuohon edellisen postauksen kuvahaastemaisemaan upotin 28 sipulin sekoituksen 'Shirley´ä' ja 'Negritaa'. Salaisen puutarhan - näköjään minä nyt sitten kutsun sitä sillä nimellä - keltakirjokanukan alla olevien kellanvihreiden suikeroalpien sekaan painelin 45 jääkurjenmiekkaa (I. danfordiae). Onneksi en ostanut enempää; suikerot olivat juurtuneet niin tanakasti paikoilleen, että olisi pitänyt ryhtyä kunnon kaivuuhommiin, jos olisin halunnut lisää sipuleita.

Tänään jatkoin sitten siitä, mihin torstaina jäin. Sain tilaamani Villi Niityn sipulit, joita aiemmin ostamani oranssinsävyiset tulppaanit olivat odottaneet. Nyt - tai siis keväällä - ne kukkivat Salaisessa puutarhassa pionien välissä. Koska tila oli pieni, siihen tuli pieni istutus:

20 kpl Ballerinaa (appelsiinilta tuoksuva liljatulppaani)
20 kpl triumph-tulppaani Brown Sugaria
10 kpl ehkä liljatulppaania, nimeltään Quest
10 kpl Double Orange Emperoria
18 kpl T. whittalliita (oranssi pienoinen, jolla mainitaan olevan oliivinvihreä keskusta)

Seitsemänkymmentäkahdeksan. Eipä se ihan pieni sitten ollutkaan.

Villi Niityn saaliista seuraavaksi pääsivät maahan T. batalinii 'Bronze Charmit', 27 kpl, ne, joiden vuoksi koko tilauksen tein. Pitäydyinkö vain niissä? Kuten näkyy, en...

Samassa tilauksessa oli (miten ihmeessä???) nimittäin kahta kevätkurjenmiekkaa: 'Purple Gemiä' (21 kpl) ja 'Halkis'-nimistä (14 kpl), jotka heittelin iloisesti sekaisin ja kaivoin kukkapenkkiin, jonka kesällä tein.

Sain tilaukseni mukana kaupanpäällisiksi 18 kpl aivan huikean suloista T. marjolettia. Kuoppasin ne samaan paikkaan papukaijatulppaani Arabian Mystery Parrotin kanssa (10 kpl) ja niiden lähelle mahtavan punaviolettia kerrattua 'Showcasea' ja niinikään kerrattua 'Madonnaa', valkoista vihrein raidoin (20 + 20 kpl). Samassa penkissä ovat vielä ne torstaiset Negritat ja Shirleyt. Näkyvät toivottavasti kuvahaastekuvassa joskus touko-kesäkuun paikkeilla :-)

No oliko siinä jo kaikki? Ehei.

Kymmenen kappaletta narsissi 'Big Gun'ia, valkoinen oranssilla torvella. Sipulit olivat isoja kuin lapsen nyrkit, ja osassa jo muhkeat sivusipulitkin. Sain siis ehkä 14.

Sitten olin jo valumassa voipuneena sisälle, kunnes silmäni osuivat paperipussiin... jossa oli viime jouluiset valkoiset hyasintinsipulit, pikkuruukullinen 'Bridal Crown' -tasetteja, toinen pikkuruukullinen helmililjaa sekä keväällä kuistia koristaneet keltaiset pikkunarsissit, kahdeksan pientä ruukkua. Voi prkl, pääsi jo suusta, en olisi jaksanut kaivaa enää yhtään mitään. Hyasintit (3 kpl) muiden kaveriksi, tasetit (ehkä 5-6 sipulia) kavereidensa joukkoon, helmilijat (varmaan myös kuutisen kpl) terijoensalavan alle täydentämään omaa joukkuettaan ja pikkunarsissit (8 x ehkä kuusi) portinpieleen.

Että niiden kolmensadanviidenkymmenenneljän sipulin on kyllä PARASTA KUKKIA KEVÄÄLLÄ.

Oliko kivaa? Ei ollut. Minun puutarhamasikseni on todella vakavaa luokkaa.

Otin silti muutaman kuvan, kun päivä oli aurinkoinen ja jopa vähän lämmin. Siirsin muutaman kasvin paikasta toiseen: erivärisiä (sininen, valkoinen, vaaleansininen) siperiankurjenmiekkoja, jättipoimulehtiä, punaisia väriminttuja ja valkoisia myskimalvoja.

Sain aikaiseksi istuttaa myös sellaisia kasveja, jotka olin ostanut keväällä. Ihme kyllä, olivat vielä hengissä ruukuissaan. Onneksi Saila vihjaisi, että kannattaa pitää ne varjossa.

Lopuksi tyhjensin muutamia itämättömiä ruukkuja kompostiin ja vein purkit roskiin. Sillä vauhdilla kaatelin myös kolmatta vuotta ilman elonmerkkiä kököttäneen pioninsiemenlokerikon nurin. Onneksi kaadoin sen  nurin, ja onneksi kaadoin sen yhteen lavakauluspenkeistä. Siellä oli juuria!!! Juuria!!! Juuria!!!!!!! Herranjestas, millä kiireellä kääntelin multatöppyrät oikein päin, kaivoin niille kuopat lavakauluksen multaan ja taputtelin ne hellästi kasvamaan edelleen. Että pitää ihmisen olla kärsimätön, puuskahdin Herra Miehelle, joka totesi lakonisesti, että melkein kolme vuotta on kyllä aika kärsivällistä. Ei pioninsiementen kanssa!

Toivottavasti ne eivät suuttuneet, vaan jatkavat kasvamistaan (joskus myös ylöspäin, kiitos).

Yhtään kuvaa en taaskaan saa lisätyksi; tallennustila on täynnä. Yritin pienentää vanhojen tekstien valokuvien kokoa - se auttoi viimeksi - mutta eipä auttanut. Nyt on siis pärjättävä ilman kuvia siihen asti, kunnes keksin, miten muuten asian voi ratkaista kuin rahalla.