Vierivä kivi ei sammaloidu.

Tänään ollut kutakuinkin täydellinen puutarhapäivä. Heräsin - ihan issekseni, ilman teknisiä apuvälineitä - 6.20 ja totesin, että se on aivan yhtä hyvä aika nousta ylös kuin mikä muu kellonaika tahansa.

Aamutoimien ja Eka Vekaran kanssa vietetyn aamuhetken jälkeen olin pihalla jo kahdeksalta. Ensimmäisenä tartuin viikko sitten kesäkukkamyyjäisistä ostettuihin ahkeraliisoihin ja poutapilvi-tyräkkeihin, jotka vieläkin odottivat istuttamistaan kodinhoitohuoneen kuistin reunan parvekelaatikoihin. Pienoiset pääsivät paikoilleen ja saatoin siirtyä seuraavaan toimenpiteeseen.

Sailan ideoima tuija-aita tontin pohjoispäädyn "hyötykasvialueelle" alkoi muotoutua kokonaista kolmen metrisen kartiotuijan voimin. Vielä en näytä kuvia; vilauttelen lopputulosta sitten, jos ja kun se ihan tuota pikaa kohta valmistuu.

Seuraavaksi siirryin Salaisen puutarhan kimppuun. Sehän on ollut keskeneräinen työmaa jo vuoden verran. Valmista ei tullut vielä tänäänkään, mutta valtava harppaus eteenpäin kyllä tapahtui. Jyystin ja nyhräsin pylväshaavan juurien seasta nurmikkoa, voikukkaa, rönsyleinikkiä, ratamoita ja kaikkia muita vihreitä, joita siellä ei tarvitsisi olla.

Tästä lähdettiin liikkeelle. Kuten näkyy, Salainen puutarha ei ole kovin "salainen"; sinne näkyy sekä täältä että tieltä.

 Tässä oli yhden hetken vaihe. Ei merkittävää eroa täältä katsottuna... (kuvien oton jälkeen Herra Mies täräytti ruohonleikkurilla nuo "#%% keltaiset ruohot ketoon)

 ...mutta täältä aidan toiselta puolelta näkee, että on siihen joku kukkapenkin näköinen muotoutunut tulppaanien ympärille.

Tässä koko oranssi-pronssi -penkki: korkeimmat 'Brown Sugaria', heleän oranssit 'Double Orange Emperor' -nimisiä ja niiden edessä liljamaiset 'Questit'.

Matalimmat edessä ovat Tulipa whittaliita.

Tässä näkee vähän whittaliin sisälle: mahtava oliivinvihreä nielu.

'Quest' lähikuvassa.

Ja tässä vertailun vuoksi summassa tehdyn istutuksen vuoksi harmittavasti takariviin jäänyt appelsiinilta tuoksuva 'Ballerina' -liljatulppaani.


'Bronze Charmit' (vasemmalla) eivät ole ihan niin pronssisia kuin nimi antaisi ymmärtää, mutta ihania ne ovat!

Lähikuvassa erottuvat pronssin sävyiset vauhtiraidat ulommissa terälehdissä.






Tämä on yksi suurista ihastuksistani: valkokukkainen varjohiippa, Epimedium youngianum niveum.

Siinä sopivaa kahvitaukohempeilyä, kunnes työt kutsuivat jälleen. Oranssien tulppaanien penkki sytytti Herra Miehenkin(!) ideoimaan Salaisen puutarhan lopullista muotoa, ja vaikka alunperin ajattelin laittaa tuohon "pisaranmalliseen" penkkiin valkoisia koristekiviä, jätänkin sen tekemättä, sillä siitä tulee jin-jang-kuvion musta, feminiininen osa. Lähdin jo muuttamaan penkin muotoakin vastaamaan tätä klassista kiinalaista kuviota. Ympyrästä ei tule ympyrää, valitettavasti, vaan ennemminkin ovaali ympyrähkö, mutta mustavalkoinen (ilman vastaväritäpliä) kuvio puutarhan "lattiaksi" nyt näyttäisi olevan muotoutumassa.

Olen tosi iloinen, että toteutus lähti loksahtamaan kohdalleen, sillä juuri tuo kuvio oli alunperin mielessäni, kun "itämaiseen" vivahtavaa Salaista puutarhaa lähdin miettimään.

Homman viimeistely jäi vielä vaiheeseen, sillä tarvitsen lisää rajausnauhaa, valkoisia kiviä ja mansikkakangasta tai juuriestemattoa pitämään kivet erossa maa-aineksesta. Miten pidän oravat erossa kivistä (Melissa kommentoi aiemmin esittelemääni valkoisten kivien ideaa kertomalla, että häneltä oravat ryöstävät kivet - luulevatko lie linnunmuniksi), sepä selvinnee.

Idean johdosta siirtelin kuitenkin viiruhelpin pois Salaisesta puutarhasta. Siinä riitti jonkin verran kaivuuhommia; oli aika näpäkästi asettunut aloilleen.

Iltapäivätauon - tuossa vaiheessa kello oli ehkä noin neljä, eli lounastaukoa lukuunottamatta olin ollut puutarhapuuhissa kahdeksan tuntia, ihanaa - jälkeen tartuin vielä sahaan ja nyrsin etupihan jokaisesta kolmesta omenapuusta yhdet häiritsevät oksat pois, sekä istutin perunat ja sipulit.

Sitten aloin olla aika tattis ja kömmin sisälle autuaasti hiet puhdistavaan suihkuun ja ruuanlaittoon. Ateria viinilasillisineen veti vierivän kiven jo melko veteläksi...

Vierivä kivi ei sammaloidu. Se törmää tussahtaen pehmeään sänkyyn ja sammuu siihen.

Harmaan Annan luona

Vierailin tänään elämäni ensimmäistä kertaa Annalan huvilan mailla, Hyötykasviyhdistyksen taimipäivässä. Kiertelin ensin puistoa ympäri ja vain ihailin, harmaasta säästä huolimatta.

Puiden alle oli jätetty ihanasti pidempi nurmi, ja siellä, mistä ruoho oli leikattu, ei ollut VOIKUKAN VOIKUKKAA. Ei siis ainoatakaan. Eikä muitakaan rikkaruohoja.

 Tässä oli vain tulppaaneita ja sinisiä orvokkeja. Hieno!

Onko suomalaisempaa kuin koivun "jussipaita"?

Kierrellessä näkökenttään tuli yllätys!

Tässä oli huikean kauniit siemenkodat, kenelle kuulunevat. Jollekin piikkiputkelle...?

Läheisen talon pihalla oli narsissivankila... :-( Vapauttakaa meidät, vapauttakaa, please!

Sitten pääsin itse asiaan. Paikalla oli Hyötykasviyhdistyksen lisäksi useita kauppapuutarhoja, sekä ehkäpä myös aktiivisia yksityisharrastajaviljelijöitä. Ostettavaa... kröhöm, siis KATSELTAVAA oli todella paljon, oli sekä perennoja että hyötykasveja.

Enkä mahtanut mitään. Vakka-Taimen valkoinen kylmänkukka ja fritillariat saivat rahan vaihtamaan omistajaa. Ensimmäiset perennat siis ostettu. Ostin myös pari unelmatädykettä pihallani kasvavan Ykä Yksinäisen seuraksi. Eihän yksi sellainen ihanuus ole mitään. (Olisi pitänyt ostaa ne kaikki sieltä; maksoivatkin vain kaksi euroa kappale!)

Hyötykasveja lähdin hakemaan, erityisesti siemenperunaa, ja hyötykasveja ostin. Villirucolan ja punalehtisen basilikan taimia, keltalehtisen sitruunatimjamin, kirjavalehtisen salvian sekä oikealla näkyvän ihastuksen, saksankirvelin. Oli niin hentoinen lehti, että hurmaannuin täysin. Olen nähnyt toisenlaisillakin lehdillä varustettuja saksankirveleitä, mutta tuo oli aivan lumoava! Ihanalta keltasadetakkiselta mummolta ostin siemenperunaksi 'Herthaa'.

Joko on viikonloppu, joko on viikonloppu? Pääseekö istuttamaan?

*Muoks* Googlasin tuota saksankirveliä, enkä kyllä löytänyt yhtään tuonnäköistä kuvaa tai kasvia. Kaikki olivat enemmän tai vähemmän koiranputken näköisiä, kuten kasvi onkin. Minkähän oikein olen ostanut? Tunnistusapua kaivataan, kiitos...

Love is in the air

Eilen ehdimme Herra Miehen kanssa henkäistä suustamme ihmetyksen siitä, etteivät kirjosiepot ole vielä tulleet, ja siinä samassa niitä pörräsi pihapuissa. Siis todellakin, ihan noin vaikka tunnin odottelun jälkeen.

Yhden pöntön ääressä kävi kauhea mäiske ja kuhina. Seurasin sivusta, kun kaksi sieppoherraa otti matsia niin, että sivustakatsojaa hirvitti: niskalenkkipainia, lentämistä nokka nokassa kiinni, silmitöntä vääntöä ja taistelua. Lopulta matsi päättyi raukeuteen ja rauhaan, ja vasta sitten tajusin, että kyllä oli vanha niin väärässä, niin väärässä (vielä tässä iässä!). Tosiasiassa pääsinkin todistamaan mitä riehakkainta lemmenleikkiä sieppoherran ja -leidin kesken.

Nyt heitä väsyttää.

Mehiläinen - oletan - kurkkii omenankukkiin sen näköisenä, että HALOO, tulkaa jo sieltä!

Tämä kuva kannattanee klikata isommaksi, jotta erottaa komean hanhiauran, joka illalla talomme ylitti. Onneksi oli kamera valmiiksi ulkona, ja onneksi kaakattivat sen verran selvällä hanhenkielellä, että kuulin heidät.

Eilisen illan ulkoilut liittyivät yhteen projektiin, jonka Saila käynnillään sai vireille. Kaivelin poteroa talon pohjoispäähän tulevalle matalalle tuija-aidalle. Ennen - jälkeen -kuvat in the next episode of Gardening Soap!

Pohdin muuten tänään ♥ rakastumista ♥ ja sitä, miltä se tuntuu: sisällä levoton kutina, jota ei voi mitenkään saada rauhoittumaan. Ajatukset pyörivät vain hänen ympärillään, hän on mielessä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Sydän sykkii vähän - paljon - nopeammin heti, kun hän tulee mieleen. Hänet täytyy saada tavata usein, ja aika erossa on yhtä piinaa. Keskittyminen mihinkään muuhun kuin häneen on todella, todella vaikeaa, ja hänestä haluaa puhua kaikille, jotka vain suostuvat kuuntelemaan. Aika hänen kanssaan menee kuin siivillä ja lähdön hetkeä koittaa viivyttää, viivyttää ja viivyttää, voi, eikö voisi viipyä vielä hetken?

Tunnistatteko...?

Kokeilkaapa vaihtaa "hän" -sanan tilalle sana "puutarha"... Siinä ollaan me, eikö ollakin?

Aktiivista seurantaa -päivä

Tänään onkin ollut mielenkiintoinen päivä! Kävin tomaatti- ja kurkkuostoksilla (avomaatavaraa; meillä ei vieläkään ole kasvihuonetta, vaikka ihmeellistä kyllä, Herra Mies hiplaili sellaista 5,7 -neliöistä muovilevyhörpätystä Hong Kongissa), ja samalla valitsin kasvit kodinhoitohuoneen kuistin pielessä oleviin parvekelaatikoihin, paikkaan, johon ei aurinko juurikaan paista. Siksi joudun olemaan valinnoissani melko rajoittunut: ahkeraliisaa ja ahkeraliisaa. Poutapilvi-tyräkkiä ostin myös, sen kun sanotaan pärjäävän varjossakin.

Sen lisäksi olen päässyt seuraamaan, kuinka Suomi-poika otti ikävästi köniin Ruotsilta, ikävästi, mutta ei lainkaan yllättäen. Tuskallista. Todella tuskallista.

Pitkin viikkoa olen seurannut oranssien / ruskeiden tulppaanien avautumista. Ensin aukesivat 'Double Orange Emperorit' ja loppuviikosta myös 'Brown Sugarit'. Odotellaan vielä 'Ballerinoja', 'Questeja' ja oranssi-oliivinvihreitä Tulipa whittalii´eja.

Tässä vähän makupaloja.

Vähän hailakka kuva.

 Tässä Double Emperoria edessä ja Brown Sugaria takana.

 Tämä ujostelija on Brown Sugarin alku.

 Tästä punavalkoisesta joku ilkimys on tehnyt itselleen kodin. Mylkky. >:-<

Tämä on Arabian Mystery Parrot. Ei ollenkaan niinkuin pussin kuvassa, enkä itse asiassa ainakaan tässä vaiheessa tykkää koko kukasta. Katsotaan, miten tuo tuosta kehittyy.





Minulla on vain tavallisia muscareita, tai näin olen kuvitellut. Nyt jostakin syystä joukkoon on ilmaantunut tällainen yksilö. En pane pahakseni, lisääntyköön ja täyttäköön maan ♥

Tässä vaiheessa iltaa on käynnissä vielä kaksi seurantaa: Ding dong -viisuja kuuntelen toisella korvalla, mutta vielä tarkemmin kuuntelen ja katselen taivasta. Sen sävyt näyttävät todella mielenkiintoisilta:

Pohjoinen taivas on ylemmässä kuvassa.

Ja etelästä tulee jotakin aivan muuta (alla). Muutaman välähdyksenkin jo näin, ja kaukana, kaukana jyrisee.

Ukkonen toukokuussa ei ole ihan tavallisin juttu, mutta sieltä se hiipii. Sadepisaroita ropsahteli jo sisääntulokatoksen valokatteeseen, kun kävin hämmästelemässä maisemaa ovella.


Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä: seuraan parhaillaan kevään ensimmäisen raparperipiirakan kypsymistä! Voi ihmeellisyys, olen jopa "myöhässä" varsien keräilyssä, kasvi nimittäin yritteli hyvää vauhtia jo kukintaa monen, monen nupun (jotka eivät todella ole mitään "nuppuja" vaan niitä naisen nyrkin kokoisia jytkyjä) voimin.

Joko on KESÄ??

Rankkaa se on tämä puutarhurointi

Jonkun kommentoijan mielestä olin laatinut itselleni työleirimäisen listan erilaisista toimenpiteistä maaliskuussa, kun epäilin olevani herännyt talviunilta.

Voi olla, että joku ilta kamelin selkä katkeaa, mutta olen silti tyytyväinen siihen, mitä kameli on tähän mennessä saanut aikaan:

• osta Toxania (check)
• osta ruisku Toxania varten (check)
• osta voikukkarauta (check)

Tänään olen ruiskuttanut koko pihan nurmialueet. CHECK ja arrivederci - toivottavasti - kaikille leveälehtisille nurmikolta. Jos ei tällä lähde, ostan lisää Toxania ja ruiskutan uudelleen.

Voikukkarautaa en ole vielä heilutellut, mutta senkin vuoro tulee. Jos Toxan onnnistuu tehtävässään edes auttavasti, luotan siihen, että seuraavassa vaiheessa riittäisi nurmikon kaivelu raudan kanssa. Nyt jos yrittäisi ryhtyä toimeen, saisi rei´ittää koko hiivatin viheriön.

Naapurilta ei ole lainattu jyrsintä, koska sitä ei ollut todellisuudessa tarkoitus lainata. Piti lainata ilmastus- / sammaleenirrotuslaitetta. Ei ole lainattu vielä. Myrkytetään ensin nurmikolta romut hengiltä.

Sitten voisi ilmastoida, ja levittää hiekkaa

• osta lannoitteenlevitin / hiekoitin (check)
• lannoita nurmikko (check)

Nurmikon lannoitus onnistui... semi. Osaan kohdista lannoite jäi ja jämähti, ja poltti vaivaisen nurmikon hengiltä. (Damn.) Osa nurmikosta sen sijaan on jo nyt ilahduttavan terhakka ja vihreä.

Jälkeen

Ennen

Muita toimia (nimim. Laiska töitänsä luettelee): olen suihkuttanut ötökkäsuojaa omenapuille ja kirvojen joka kesä riivaamalle jasmikkeelle, silpunnut vuoren verran oksia, aloittanut kompostin levittämisen kukkapenkkeihin ja siivonnut talven jäljiltä melkein kaikki kukkapenkit.







Ei paljon - niin paljon on edelleen tehtävänä - mutta riittävästi oikeuttaakseen maukkaaseen lepotaukoon (kuva tosin lauantailta).

Riippumaton ihminen.

Lopuksi pari kevätherkkua.

Herra Mies oli löytänyt valtakunnan valtavasta eli Stockmannilta näin herkullisen gluteenittoman kakun äitienpäiväksi. Mangoa ja limettiä. Upposi meikäläiseen kuin kuuma veitsi voihin. Päällisen väri oli kenties aavistuksen pelottava, mutta maku oli aivan hurmaava. Kyllä se 22 vuoden kokemuksella osaa ♥

Ihanat vuokot: puolikerrattu keltavuokko ja valkovuokko 'Green Fingers'.

Maanantaina sain "vuokkopuutarhaani" vielä yhden ekstran, kun puutarhaystävä ja oiva asiantuntija Saila kävi viittilöimässä pihallamme meille ihan yllättäen ja pyytämättä kaikenlaisia hienoja suunnitelmia, ja toi vielä tuliaisiksi pikkuruisen palasen yhtä erikoista vuokkoa, jonka saman tien istutin tuon 'Green Fingersin' viereen. Onpa taas ensi vuonna jotakin odotettavaa!

Äitienpäivänä 2006 saamani rusokirsikka on kasvanut jo lähes kolmemetriseksi. Siitä tulee vielä tämän tontin hurmuri! Kukat ja lehdet yhdessä aiheuttavat minulle aina sydämentykytyksiä... odotan sitä päivää, kun puu on "aikuinen" ja saan viettää äitienpäivän aikaan todellista rusokirsikka-hanamia. Nytkin tarjolla on taas useampia kukkia kuin viime vuonna, mutta on tuo vielä sellainen nuori huntalo... ihana murrosikäinen, joka koreilee niin hyvin kuin osaa.

Vihreä, grön, green, grün, vert, verde

Se on se väri, jonka maailma ensimmäisenä saa mustavalkoisen kauden jälkeen. Muitakin on, mutta se jää mieleen...

Mustaherukka on jo pitkällä vihreässään.

 Koivu vasta aloittelee, mutta siinä ON siis hiirenkorvat!

Ja pihlaja vielä kaupan päälle.

 Yksi niistä yli kolmestasadasta viime syksynä istutetusta kukkasipulista :-D

Joku kevätesikko. Etelän- tai muu. Tykkään kovasti tuosta "kuunkeltaisesta" sävystä.

Jalo-onnenpensaamme on pieni, mutta niin keltainen!

 Kääpiötulppaanimeri...

 Tämä oli kiinnostava rintama. Taivas varjele, mitähän sieltä tulee?

 Tuli sade rankka. Hetken kesti, ja sitten olikin asiat jo paremmin.

 Tarhakylmänkukka avautumaisillaan.

 Ei niin hyvää, ettei joku kärmes paratiisissa kuitenkin olisi. Kolmin kappalein liljakukkoja bongasin. Kaikki listin julmasti, kaksi kohtasi kuolon jopa pariutumisen keskellä.

Odotukset viikonloppua kohtaan ovat korkealla. Jospa sää pysyisi puutarhurointiin sopivana.

Ja jospa Suomi ällistyttäisi kaikki ja voittaisi Venäjän tuolla joukkueella 8-o