Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



tiistai 31. maaliskuuta 2015

Fifty Shades of Grey...

and one blue.

Vaikka sitä aina joskus tapahtuukin, joka kerta se ällistyttää. Että joskus todella saa sen, mitä toivoo.

Ei ollut ihan pelkkää harmaata ja valkoista. Tuli myös yksi sininen sävy. Tai pari.

Kiitos.
Täältä on tulossa parvitulppaaneja. Että aurinko kyllä tepsi eiliseen lumeen.
 
Hih... :-D

maanantai 30. maaliskuuta 2015

K:lla alkavasta v:llä alkavaan...

No nyt menitte lankaan. Luulitte, että täältä tulee rumia sanoja! Eipäs sentään, vaikka mieli toden totta tekisi. Onneksi olen Hieno Nainen enkä päästele ärräpäitä tai muitakaan sopimattomuuksia.

Valkoista vain tarkoitin... Kevään messuamisesta päästiin nimittäin valkoiseen. No, mitäs menin tuskailemaan sen harmaan kanssa! Siitäs sain, ja siitä.

Lunta nimittäin on satanut aamusta asti, ja nyt perheen miehet ovat jo kolahommissa. Näyttää kylläkin tuo pienempi keskittyvän kumpparipuuhiin. Taitaa olla puroja syntymässä.

Eilen oli näkyvissä sentään harmaanruskea nurmikko, nyt on pelkkää valkoista.

Saako vielä kerran valittaa: minä nimittäin tarkoitin kyllä sillä harmaatuskailullani sitä, että jotakin väriä vähän peliin... onhan harmaakin väri, on, ja valkoinenkin, sanovat jotkut, mutta ei tämä nyt ihan sitä ole, mikä minulla oli mielessä.

Toisaalta tämä on ihan paikallaan oleva muistutus siitä, että pohjoisessa ei vielä voi kuvitellakaan kevättä, ja pohjoista kohti tässä ollaan ylihuomenna lähdössä.

Tätä voi siis kutsua orientaatiovaiheeksi :-D

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Kevätarvonta Tylsän Mörököllin blogissa

Nyt tykitän kaikilla aseilla ja yritän saada Romppalan Lindan huikean kauniin puutarhakirjan omakseni Tylsän Mörököllin blogiarvonnasta, johon sinäkin ehdit vielä osallistua tähän iltaan klo 19:aan saakka. Paitsi että ei kannata, koska minä voitan.

Mörököllin kevätarvonta
Kuva on linkki.
 

Kevät- / puutarhamessuamista...

Hei taas, puutarhakarhu on heräilemässä.

Piti pääsemäni tänne nordiskatradgardar
En päässyt, joten seuraava vaihtoehto olisi ollut tämä

Mitä vielä. Päädyin lopulta tänne.

Flunssa riivaa kolmatta päivää. Kuumetta ei, mutta melkoinen kröhä, nuha ja vä-sy-mys. Puutarhakarhun herääminen on hidasta... Tyhmä kesäaikaan siirtyminenkin vielä.

Olisi ollut kiva päästä ihastelemaan metrilakumiesten (tarjolla siis erityisesti Helsingissä; Tukholmassa vähemmän) ja näytteilleasettajien kävijöiden iloksi tarjoilemia värejä. Tämä harmaus alkaa käydä vähän hermon päälle.

Hiihtolomalla piti käydä hakemassa valoa. Olimme Eka Vekaran ensimmäisellä oikealla aurinkolomalla - Gran Canarian Maspalomaksessa. Nuorimies sai uida sydämensä kyllyydestä, vaikka sää olikin vasta sellainen suomalaisen kesäkelin perusmalli, ja harrastaa luokkakaveriltaan oppimaa "rentoutumista aurinkotuolissa" (luokkakaveri tosin toteutti tuota Thaimaassa...).

Äidillä ja isälläkin oli kivaa. Viikko yhdessä, ilman työ- tai kotiasioita, mukavaa ja leppoisaa. Oikein jees.

Muuten onkin ollut sitten sitä harmaata. Väri on ehdottomasti suosikkejani, niin kauan kuin sitä voi katsella sisällä (ei sisältä) tai pukea ylleen. Ulkona se on kyllä tyystin no-no.

Koska sitä nyt kuitenkin on, ja koska nyt olisi ollut puutarhamessuviikonloppu, uhmasin kaikkea, vedin toppavaatetta päälle, huivia kaulaan ja pipoa päähän, ja tein juoksumarssipyrähdyksen pihalle kameran kanssa. Ei siellä vielä kovin hehkeältä näytä...

Messuan siis viidessä minuutissa tehdyistä löydöksistä. Olkaa niin please:


Esikkoja tulollansa.
Ruskean- / oranssin- / pronssinvärisiä tulppaaneja on tässä muutaman kuukauden päästä.
Narsissia ja helmililjaa, sitten kohta.
Ihan vielä ei pääse iloitsemaan japaninruusukvittenin kukinnasta...
Soman possunpunaiset (meinasin kirjoittaa ruusun, mutta possunsävy tuossa ennemminkin on :-D) tummalehtisen maksaruohon alut.
Ukkolaukkaa nousee siperiankurjenmiekan hiusten seasta.
Raparperin nälkää pääsee tyydyttämään ihan tuota pikaa...
Ilahduttava näköhavainto!

Lintuja on kyllä jo tullut, joutsenia, tukkasotkia, yhden kanahaukankin olen nähnyt, ja töyhtöhyypän, mutta tämä oli ensimmäinen leppis tälle vuodelle!

Ja tässä kevään ensimmäinen uskalikko. Ainoakin vielä toistaiseksi. Voin kuitenkin sanoa, että meidän pihalla kukitaan ;-)

Nyt taidan ryhtyä piinaamaan itseäni muiden blogien messukuvilla - sillä takuuvarmasti niitä siellä on. Nyyh ja niis...