Hellettä, melkein hallaa ja... lits läts vettä.

Siellä keinuu suosikkiköllipaikkani! Pääsin viime viikolla nautiskelemaan ja torkahtelemaan... aaah...

Nyt kukitaan. Tässä tarhakalliokielo ja valkoraidallisen kuunliljan lehtiä.

Koristeomenapuu 'Aamurusko' onnistuu kukinnassaan joka vuosi. Se on ihan huikea näky! Kainalossa kukkii valkoisena idänvirpiangervo.

Aamuruskon kukkia läheltä, vaikka näkyvät erittäin hyvin kaukaakin.

Näitä sen sijaan pitää mennä katsomaan läheltä, jos haluaa näköhavainnon - hopeapensaan keltaiset kukat.

Kukkia ei juurikaan näe, mutta tuoksun erottaa kauas. Ihana, makea, huumaava tuoksu.

Arovuokot ovat kukassa, vaikka niiden kasvupaikka on ihan väärä. Osa on peittynyt muiden varjoon; pitää pelastaa pian, etteivät katoa kokonaan!

Tähän tulee justsiltään unikkometsä. Pelto. Joku sellainen.

Olen onnistunut kasvattamaan siemenestä yhden ainoan kirjavalehtisen akileijan. Se oli jäänyt piiloon; nyt nostin sen parempaan paikkaan, ja ripottelin sen vierelle siemeniä pikkutaimien toivossa. En ollut aikaisemmin varma, pidänkö tuosta vai en, mutta nyt toivon sitä paljon lisää, kun keksin sille hyvän paikan!

Tänä vuonna taidan nähdä, minkä värinen kukka sillä on. Jännittää!!

Variegata kielo kukassa idänvirpiangervon alla. Kielon lehdet ovat aivan mahdottoman kauniit raidallisena!

Pikkuinen tulppaani, Tulipa batalinii 'Bronze Charm', kukassa. Tätä ostan kyllä lisää.

Pikkukurjenmiekka, ritari siniparta :-)

Aina yhtä sykähdyttävä kukinta: Moskovan kaunotar -syreeni. Äitienpäivälahja takavuosilta ♥

Tässä näkyy viimeaikainen puuhamaani. Olen viime vuonna aloittanut tähän uuden kukkapenkin, ja sainkin sen silloin hyvään alkuun. Nyt siirtelin tuohon mm. salvioita, ritarinkannuksia ja preeria-angervoja muista penkeistä, kun haluan tähän muhkeasti paljon samaa lajia aina vierekkäin.

Istutuksessa on minttua, ruohosipulia, yrtti-iisoa, rohtosuoputkea, pari angervopensasta (pronssilehtinen ja keltalehtinen, joita esittelin pari postausta aiemmin), jättipoimulehteä, mustaselja 'Black Lace', siperiankurjenmiekkaa, unelmatädykettä, salvioita, ritarinkannukset ja preeria-angervot.

Tarkkaavaisimmat huomaavat nurmikolla (piiiitkällä nurmikolla - meillä on satanut niin, ettei sitä ole voinut kuvitellakaan leikkaavansa) multapötkylöitä. Kanttasin tuosta reunaa vähän pois; tarkoitus on laajentaa istutusaluetta. Alku on katsojaan nähden kovera, jatkosta suunnittelen kuperaa. Tämä lähtee kaartumaan kohti 'Aamuruskoa'.

Tässä vielä vähän lähempää otettu näpsäys.

Tihkussa ja sateessa on tänään töitä tehty, "lämmintä" n. kymmenen astetta. Sauna piti lämmittää luita ja lihaksia hellimään...

Ai niin, onhan tuossa se keltakirjavalehtinen akileijakin, näkyy mulloksella olevalla alueella kuvan alareunassa kellertävänä läiskänä. Siihen saa siementaimia tulla, kiitos.

Voi kun olis isompi piha - vain yhden kilon vuoksi.

Ei riitä meikäläisen lantaasit edes kilolle istukassipuleita. Puoli kiloa punaista ja puoli kiloa keltaista, ei minusta ole kovin paljon. Vaan eipä meinannut millään mahtua! Laitettiin rivitkin tiheämpään kuin saisi, ja silti saatiin tosissaan tikistää, että yhtään ei jäänyt maahan panematta.

Toivottavasti tuottavat ison sadon; sipulit ovat ainoita, joita meillä menee paljon läpi vuoden. Tai no, papuja ehkä menisi wokkeihin ja thaimaalaisiin ruokiin, mutta en ole älynnyt kasvattaa niitä aiemmin. Wokki- ja keittojuureksiksi tähtään myös palsternakkoja ja porkkanoita. Ehkä siihen tarkoitukseen sopivat myös mangoldin varret aikanaan.

Kukkakaalia en saanut aikaiseksi kokeilla tänäkään vuonna. Ehkä se on ensi vuoden "must"? Taimia olisi ollut tarjolla jo Muhevaisessa, jossa seikkailin tänään keskellä lähes helteistä sunnuntaipäivää. Muutkin olivat liikkeellä: ei meinannut autolla sekaan mahtua, kun joka ikinen kolo oli täynnä tienpientareita myöten.

Mukaan tarttui hyötykasveista sitruunatimjamia, johon hurmaannuin viime vuonna (mutta joka ilkiö ei suostunut talvehtimaan), talvikynteliä sekä suklaaminttua Herra Miehen iloksi. Perennoja en juuri ostanut, vain kolme rantatädykettä lohduksi murheeseen, joka koitti, kun en saanutkaan salvia 'Caradonnaa' vaikka sitä lähdin Muhevaisen nettisivujen lupauksen perusteella hakemaan. Tädykeparat olivat ruukuissaan niin tuskaa täynnä: juuret olivat täyttäneet melkein koko multatilan. Julmasti viiltelin niitä auki ja haroin juuria levälleen; toivottavasti eivät suutu vaan ymmärtävät tempun olleen niiden parhaaksi.

Ihan hirveästi teki mieli napata mukaan kassillinen (puhutaan siis Ikea-koon kassista, ei mitään pikkupussukoita) heucheroita, joita tarjolla oli addiktin kauhuksi vaikka kuinka montaa eri väriä. Voi vitsi, että olivat hienoja... Ehkä kuitenkin aloitan sillä, mitä olen suunnitellut, ja kerään kaikki jo pihalla olevat yhteen, muhkeaksi heucherapenkiksi. Olen ostanut muutaman sinne ja vähän tänne kuvitellen, että ne röyhähtävät isoon kasvuun ja täyttävät tilan alta aikayksikön - mutta eiiii.... yllättäen juuri mikään, jolle olen yrittänyt jättää tilaa kasvaa suuremmaksi, ei kasva. Että ottaa kupoliin.

Melkein ostin valkoisia varjoliljojakin, mutta en sitten kuitenkaan. Ai niin, pelastin Muhevaisen viimeisen palloesikon parempaan talteen.

Kesäkukkakaudenkin aloitin. Etukuistin parvekelaatikkokukkien kohdalla nitkahdin: ostin oransseja(!) miljoonakelloja(!), tuplahämmästyksen tuplahämmästys. Niiden kaveriksi nappasin punaisen katoksen alla violeteilta näyttäneitä lobelioita, jotka kotona ilman aurinkolaseja osoittautuivat tavallisiksi sinisiksi. Mutta sopivat silti oranssin sävyn kanssa makeasti yhteen. Olisin ottanut niistä teidän iloksi kuvan, mutta niille tuli depis, kun kastelin istutukset. Kunhan nostavat taas päänsä ylös, olen valmiina kameran kanssa.

Isoihin mustiin ruukkuihin sisääntulon vieressä ostin valkoisia hämähäkkikukkia, sinisiä sinisalvioita ja valkoisia kesäkynttilöitä. Ne eivät vielä riitä, vaan niiden seuraksi täytyy hankkia jotakin lisää; mitä, se selviää vasta kun olen istuttanut nuokin. Laitan kuvaa sitten, kun on valmista.

Huikeasta lämpöaallosta huolimatta en vieläkään uskaltanut viedä tomaatteja lopulliselle kasvupaikalleen. Pelkään niin inhaa halla-aaltoa tämän melkeinhelleaallon jatkeeksi. Kasvit ovat kyllä nyt jo ulkona yötä päivää, mutta ei vaan anna rohkeus myöten...Maasta niitä ei enää kiikuteta sisälle.

Joko näkyy jotakin niistä kylvöistä, jotka ensimmäisinä tein ulos? No ei näy, ei. Vaikka kuinka käyn kyttäämässä. Ehkä kasvit tietävät enemmän kuin minä.

Muokkaus puolitoista viikkoa myöhemmin: tässä istutukset kukassa. Jotenkin minua kovasti miellyttää tuon miljoonakellon väri.

Ikkunalaudalla kerran Fiskarsista ostamani tyblit.

Kuu kääntyi laskuun - taas menee siementä multaan.

Nyt saa taas kylvää. Hurraa!! Melkein aloitin jo eilen, mutta sitten luin Isoäidin Kasvien verkkosivuilta, että täysi- ja uusikuupäivät ovat "tabupäiviä", jolloin ei missään nimessä saa kylvää. No, minä kun olen päättänyt kokeilla tätä kuun mukaan kylvämistä, tein työtä käskettyä - tai siis jätin tekemättä.

Tänään piirtelin viivoja mullan pintaan punajuurille 'Monalisa', jotka sijoitin aiemmin kylvämieni mangoldien lomaan ja vasta jälkeenpäin tulin ajatelleeksi, mahtavatko mangoldit kasvaessaan varjostaa punajuurien naatteja pahastikin. No, pitää poimia mangoldia aikaisin.

Samaan laatikkoon toistensa kanssa ripottelin naurista 'Golden Ball', palsternakkaa 'White Gem' ja salaatti(viher)sipulia 'White Lisbon' (on näillä pöllöjä nimiä!).

Vielä omaan lavaan päätyivät vanhat porkkanansiemenet 'Nantaise 2'. Eivät ole tehneet kunnon pötkylöitä aikaisempinakaan vuosina, joten niistä en odota suuria, mutta mitäpä minä niillä muutakaan tekisin kuin heittelisin multaan?

Siellä niitä muhii. Harson alla - olevinaan vähän lämpimämmässä - ovat herneet, pavut, tilli ja salaatti, taaimmaisessa oikealla on auringonkukkaa lannoittamassa maata. Keskelle menivät edellä mainitut juurikaskasvit, ja tyhjä lava odottaa tomaatteja.

Etummaisessa on mangoldeja ja punajuuria.

Porkkanat jouduin sijoittamaan muualle, sillä tajusin, ettei noissa ole a) tilaa ja b) tarpeeksi kevyttä multaa porkkanan kasvettavaksi.

Tekisi niin mieli viedä jo tomaatitkin tuonne, mutta ei anna sielu periksi, kesäkuun 10. päivään kun on vielä melkein kuukausi aikaa. Jos nyt halla vaivalla kasvattamani aarteet veisi, harmittaisi ihan sutena.

Alueen käytävät ovat menossa sorakatteen alle - ihan justsiltään, kun saadaan ostetuksi soraa. Ja sehän tapahtuu tuota pikaa, meidät tuntien.

Jos muuten joku ihmettelee noita "kansia" kaulusten päällä, kerrottakoon, että pihallamme asuu varsin hieno fasaaniherrasväki, joilla on taipumus joko kuopia herkullisimmat siemenet suuhunsa tai vähintäänkin asettua pötkölleen multaan odottelemaan ilmeisesti muurahaisia syömään enimmät kiusalliset syöpäläiset.

Vaan asiasta seuraavaan. Se sit meni ja lankesi hankintaan. Vähän yli 12 euroa tuosta piti pulittaa, mutta eikö ole aivan valtavan professionaalin näköinen :-) Eniten mua riemastuttaa tuo muovailuvahasta tehdyn näköinen vihreä mollukka mittarin päässä.

Harmi sen sijaan on, että mittari näytti vain yhtätoista astetta ja risat. Ei vielä riitä kurkuille ja kurpitsoille. Ehkä sitten nousevan kuun aikana jo riittää.

Muinaisesta taimivaihdosta saatu esikko kukassa. Mikä lienee hän, tunnistaako Saila tai muu esikkoekspertti?

Tässä ensimmäiset oranssi-ruskean penkin tulppaaneista. Lajiketta en juuri nyt muista, olisiko... öööh.... emmuista.

Köynnöskuusaman lehdet avautuvat hauskannäköisesti! Onkohan sillä napoleonkompleksi...?

Ja tämän narsissin nimihän on... siis... se... no se... No. Narsissi.

Nimikkokasvini keijunkukka 'Pinot Gris'. Takana häämöttää kuusityräkin hauskannäköiset versot.

Kohta kukkii. Olen tästä edelleen äärettömän ylpeä: siemenestä kasvattamani japaninruusukvitteni, Eka Vekaran nimikkopensas. Hän tietää jo itsekin, että pensas on "hänen", ja käy sitä aina välillä tarkkailemassa. Melkein 9 vee, mutta osaa näköjään arvostaa hänelle istutettua kasvia.

Äiti iloitsee!

Lehtiin paistaa oikea aurinko, taustalla loistaa kultatyräkki, kasvi, jota inhosin aikaisemmin, mutta nyt haluaisin paljon lisää! Huomatkaa, sehän on keltainen. Mutta juuri sellainen ihanan vihreänkeltainen, ei ollenkaan lämmin sävy.

Joku ilkeämielinen desantti on jyrsinyt keltavuokosta kaikki nuput, ja osan lehdistäkin. Törkiäää!!!

Sirotuomipihlajalla on missio. Sen pitäisi peittää näkymä tuohon naapurin mummun taloon. Iso homma pienelle puulle... Suorastaan Mission Impossible, myönnettäköön. Kauniiksi pikkupiiska on kuitenkin muutamassa vuodessa kasvanut.

Edelliseen postaukseen viitaten on pakko sanoa: tänään meinasi heittää depression puolelle. Päädyin nimittäin haahuilemaan kukkapenkkien ääreen, ja totesin, että meillä on niin %¤#/=`)/ paljon rikkaruohoja, että niiden kaivamiseen tarvittaisiin kokonainen Saila-armeija.

No, katsotaan, mihin kunto ja into riittää, kun kaikki hyötykasvit on viimeistään kesäkuun alussa kylvetty.

Suunnitelmat, pöh. Ne on tehty muutettaviksi.

Ainahan se menee niin. Ensin suunnitellaan hulluna, ja sitten, kun aletaan kylvää, todetaan, että tuohon suunnittelin liikaa. Tai että ei meillä mene tuota noin paljoa. Tai että hitsi, laitankin nämä näin päin.

Silpoydinherneet ('Kelvedon Wonder'), salkopavut ('Blue Lake') ja ruusupavut ('Preisgewinner') lilluivat vuorokauden verran vedessä ennen kuin tökin ne vasta multapussista lavakaulukseen valutettuun maahan. Herran haltuun - siltä varalta, että pitävät maata vielä hipiälleen liian kylmänä.

Ruusupavut jouduin tilanpuutteen vuoksi sijoittamaan vasta ostamani köynnöstuen ympärille. Siihen ne toki sopivat somasti, varsinkin, jos äityvät kukkimaan niin nätisti kuin pussin kyljen kuvassa.

Tillin ('Superdukat') vanhat jos vanhatkin siemenet ripottelin neljään parikymmentäsenttiseen vakoon herneiden ja papujen kanssa samaan lavaan. Vielä jäi tilaa kolmelle sidesalaattiriville (vanhoista pusseista nekin): yksi rivi punaista 'Marshallia' ja kaksi riviä kirkkaanvihreää 'Little Gem'iä.

Ei menny niinku Strömsössä (siellä aina kaikki kylvöt lasketaan tarkasti, käytetään vain tuoreita, ihania siemeniä, ja multa on kaikille sopivasti valmista), meni omalla tyylillä.

Mutta taas on siemeniä mullan peitossa :-)

Arvatkaas, mitä luin eräästä puutarhalehdestä? Että markkinoille on tullut maan lämpömittari. Lieneekö kapistus hyödyllinenkin? Saahan sillä tietysti mullan lämpötilan herkkiksiä (kuten herneet ja pavut, joille pitää olla lämmintä, ja salaatit, joille pitää olla viileää - ja jotka kaikki siis kylvin tänään, parahultaisena päivänä tyystin tietämättömänä mullan lämpötilasta) varten selville. Jos tuote olisi tarjolla lähipuutarhamyymälässä, saattaisin olla niin höpsä, että ostaisin sen. Nyt nimittäin tuntuu, että voisin helposti alkaa hifistelllä tämän hyötykasviosaston kanssa.

Tuumasin, että kirjaan kaikki lajikkeet ylös, ja pidän kirjaa kasvuvauhdista, saavutetuista tuloksista ja tuotteiden mausta. Osaanpa a) suositella ja b) kylvää samaa / toista siementä jatkossa.

Huomaattehan: puutarhamasennuksesta ei tietoakaan. Yritän edelleen pitää johtotähtenäni sen, että teen vain silloin, kun se tuntuu mukavalta, ja vain sitä, mikä tuntuu mukavalta.

Tuntuu mukavalta!

Kylvökone käynnistyi

Eilen sen sitten aloitin. Täytin osan kasvilavoista (niitä kuuluisia lavakauluksia, joita jotkut nerokkaat myymälät tarjovat kolmellakympillä ostettavaksi, kun jostakin niitä saa ilmaiseksi tai aivan pikkurahalla) kompostin tuotoksilla ja vetelin kylvövakoja sydämeni kyllyydestä. No, en nyt niin montaa sentään, mutta muutamat siemenet pääsivät jo multaan: yhteen lavaan kahta eri mangoldia (tästä seurasi jatkokysymys "mitä ihminen tekee 20 tomaatintaimella" -kysymykselle: "Mitä ihminen tekee 25 mangoldintaimella?") ja viimevuotisen mullan virkistämiseksi toiseen lavaan erilaisia auringonkukkia. Kolmatta lavaa valmistelin herneitä ja papuja varten virittämällä niille kiipeilytelineitä, ja neljännestä lavasta siirsin sitä sijaiskotina pitäneet esikot ja kurjenpolvet myöhemmin tapahtuvan kurkku- ja kesäkurpitsakylvön alta pois.

Yhtä lavaa putsatessani aloin ihmetellä kummallisen tasaisin välein asettuneita rikkaruohotuppaita. Rohkean puutarhurin tavoin lähestyin asiaa empiirisesti ja maistoin yhtä niistä. Rucolaa! Minulla kasvaa monivuotista rucolaa, eli ilmeisesti isohietasinappia. Waaa-auuuu! Hypin riemusta - rakastan rucolaa. Nostelin viisitoista tainta lavasta aarteina toisaalle - kasvakoon siinä ja täyttäköön maan! Nyt, kun asiaa ajattelen, olisin voinut säästää ne muutamat, jotka lopulta heittelin kompostiin; meidän marttayhdistyksellä on vajaan kuukauden päästä taimivaihtopäivä. Siellähän ne olisivat päässeet varmasti uuteen kotiin. Pirskatti.

Samalla havaintoreissulla löysin muuten lavan toisesta kohdasta kolme terhakkaa pionin alkua (niitä ei tarvinnut maistaa). Ne ovat juuri niitä itse siemenestä kylvämiäni, joista viime syksynä hehkutin, mutta eivät samoja taimia kuitenkaan. Ne syksyllä löytämäni viisi siirsin toiseen paikkaan, enkä näköjään näekään niitä sitten enää... Pirskatti, osa 2. Nämä löydökset saavat kyllä varttua ja kasvaa tuossa, en suurin surminkaan lähde niitä siitä nyt pois nostelemaan!

Meillä on myös yksi hyötykasvialue ihan oikeasti maassa (siis ei puutavaralla kehystettynä). Siinä on männävuosina kasvanut sekä perunaa että sipulia, joskus se on ollut myös mansikkamaana. Tälle vuodelle ajattelin tarjota sille herkkujen herkkua ja kylvää siihen viherlannoiteseoksen. Jäin vain eilen aprikoimaan, mitähän fasaanilaumat mahtavat siemenistä tuumata, syövätkö mokomat parempiin suihin koko kattauksen. Alue on sen verran suuri, etten saa sitä millään suojatuksi - vai voisiko siementen peitoksi vetää hallaharsoa siihen saakka, että ne ovat itäneet? Jaa, no miksei! Lavakaulusten suojaksi minulla oli onneksi verkkoa.

Siis kylvämään, kylvämään, joka aamu sännätään... tai ainakin ilta. Huomenna on viherlannoitteen aika. Kiitos, minä, hyvästä hallaharsoideasta ;-) Eiku en voikaan mennä huomenna, olen puhujana meidän marttaillassa!

Sanokaapa muuten, miksi mistään ei saa ostaa siemenperunaa irtona (tai saa tietysti marketeista, jos haluaa ruokaperunatarjontaa hyödyntää)? Kolmen, tai jopa viiden, kilon säkki ei tällaiselle kotitarveviljelijälle ole mikään mielekäs investointi, ja esimerkiksi Hyötykasviyhdistyksen kaikki ihanat lajikkeet, joita myytiin 500 g:n annoksina, ovat tokikin loppuunmyytyjä. Mylkky. Luotan siihen, että vanha viisaus sallii perunan kylvettäväksi tuomen kukinta-aikaan (ei kuki vielä ainakaan meillä) ja saan perunani Annalan puutarhan taimitorilta 22.5. hetimiten maahan laitettavaksi. Ainakin viime vuonna siellä oli kiinnostavia lajikkeita myynnissä pieninäkin määrinä.

Jokohan näkisin unta porkkanoista ja palsternakoista, jos nyt lähtisin nukkkumaan? Hyvää yötä.

Hyötyä ja huvia

Hyötykasvien kylvöpohdinnat ovat nyt tiukassa käynnissä (kukas sitä talvella tällaisia asioita rauhassa miettii; ehei, kiireellä ja kauhealla tohinalla se tehdä pitää!).

 Valittujen palojen Puutarhan vuosi -teos tarjosi melko asiallisen kartan siihen, mitkä ovat hyviä kumppanuuskasveja toisilleen... Kirja on muutenkin ihan mainio. Mitä siellä ei ole, sitä ei peruspuutarhaaja tarvitse. Suosittelen etsiskelemään kirppareilta, huutoneteistä ja muista.

Myös huhtikuun Kotipuutarhassa oli kätevä kumppanikasvien taulukko.

Piirtelin suunnitelmia puutarhavihkoon ja totesin, että ehkä tästä vielä kesä tulee!

Tuo "Meillä on varaa merkittäviin investointeihin" koskee todellakin vain Nokiaa (lausujana Talouselämässä yhtiön hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa) :-D Minä voin vain haaveilla niistä... Isot naurut pääsi suusta, kun näin, miten kuvan olin ottanut!

Satoisa palstapuutarha on Marttojen teos. Hyvä apu sekin tässä pohdinnan kuumimmassa vaiheessa.

Tänään sentään pystyin tekemään pihalla kaikenlaista. Eilen tuli herneen kokoisia rakeita.

Melkein valkoinen toukokuun nurmikko... Onneksi tuo oli vain eilisen painajainen.

Tänään olen siivilöinyt itse muinoin askartelemallani kanaverkkosiivilällä kompostimultaa hyötykasvilaatikoiden kasvualustoiksi. Vähän tuli maatumatonta oksahaketta mukaan, mutta koitin olla välittämättä siitä. Jos maatuminen estää hyötykasvien siementen itämisen... no, ei voi mitään. Ehkä mä laitan päällimmäiseksi vielä taimimultaa, jotta siemenöiset saavat suloisen petin köllöteltäväkseen. Nyt on toukokuu, siemenet kylvetään ulos tässä kuussa, mielellään nyt, kun nouseva kuu taas helpottaa ylöspäin kasvavien itämistä. Ei siis enää rakeita, räntää tai lunta, kiitos. Ei.

Kevään juhla ryminällä käyntiin

Vappupäivä. 3,5 astetta lämmintä. Kevään juhla alkoi ryminällä: kolme kertaa iski salama ja saatiin kunnon jyrinät säestykseksi. Sitten tuli rakeita, räntää ja -vettä.

Ajattelin siitä huolimatta hakea sateenkaaren värit esille. Punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen ja violetti.

Vähän kun jaksoi etsiskellä, kaikki löytyivät.

Äitienpäivälahjani ensimmäiseltä äititoukokuulta, rusokirsikka, alkoi juuri kukkia kunnolla.

 Eeva-puutarhaystävän antama pioni tekee terhakoita alkuja, ja yksi nuppukin on selvästi näkyvissä jo.

Mantelityräkki aloittelee kasvuaan.

Nämä taas ovat tuoksukurjenpolven viimevuotisia lehtiä.

Joku tulppaani on jo näin pitkällä.
















Japaninruusukvitteni pullauttaa oranssit kukkansa auki varmaan heti, kun seuraavan kerran taas on lämmintä.

Heisiangervo 'Amber jubilee' on saamassa ihananväriset lehtensä auki.

 Kevään keltaisin, koreaonnenpensas.

Jos tämä olisi auki, ehkä se kilpailisi kevään keltaisimman palkinnosta.

Kevätesikko esittelee vihertävänkeltaisuuden täydellisen sävyn numero yksi.

Keltaheisiangervo 'Angel gold' hehkuu 'Amber jubileen' vieressä. Odotan näiden yhteistä kesäesiintymistä!

Keltalehtinen suikeroalpi, Lysimachia nummularia Aurea. Suikeroalpista en muuten niin piittaa, mutta tämä on ihana.

 Scillaa heilutteli tosi navakka tuuli!

Ihan kohta tuoksuu...

...mutta ei näköjään aivan vielä. Tarhakylmänkukka sai raekuuron turkiksille.

Orvokki näytti nyrpeää naamaa vappusäälle.

Enää ei puutu kuin yksi väri skaalasta.

Haaaarmaaaaa.....

Eka Vekara ja C-3PO toivottavat erinomaisen hyvää vappupäivän iltaa kaikille lukijoille!