Elämän avokämmen

Joskus elämä mäiskii avokämmenellä. Töitä on liikaa, muita menoja on liikaa, kaikkea on liikaa. Ei ehdi ajatella - nollata aivoja. Ahistaa.

On ollut niin paljon kaikkea, että en ole ehtinyt edes pihalle. Tänään, Eka Vekaran kolmosluokan kevätjuhlan jälkeen, "juhlatamineissa" (=työvaatteet), oli pakko ottaa kamera käteen ja mennä katsomaan, mitä tuonne kuuluu.

"Esikkopuutarha" (60 x 40 cm) voi hyvin. Kukinta jatkuu vielä. Sinne ilmestyi yksi hoikkakaulaisen kukinnon (kuvassa vasemmalla, vaalean punavioletti) omaava tapaus. On kai se siellä ollut, ei siis vain "ilmestynyt" jostakin, mutta enpä häntä muistanut. Himalajanesikko?

Sellaisen yhden ostin Annalan taimitorilta männätorstaina. Olikohan sillä valmiiksi kaveri tuolla...? Tällä olevaisella on vähän erilainen lehti kuin etelänkevätesikolla tai palloesikolla. Lehdessä on selkeämpi varsi ja reunat ovat voimakkaammin piparkakkumaiset. Näkyisiköhän yksi lehti tuossa vasemmalla, kevätesikon alempien kukkien vieressä?

Oranssit ja oranssinruskeat tulppaanit kukkivat nyt niin, että piiiitkävartisia voikukkia niiden taustalla ei oikeastaan edes huomaa, kun vielä keltalehtinen keijuangervo tekee oman osansa niiden maisemoimiseksi.

Tämä karvahattuherra kumartaa - kaakkoon päin. Mekka??

Japaninruusukvittenin kukat ovat lopultakin puhjenneet. Ja tänä vuonna niitä on jostakin syystä aivan valtavasti. Kaikki kukkivat oksat ovat - pelkkää kukkivaa oksaa. Ihana näky ♥

Pömmiäinenkin arvostaa.

Nämä muscarit (olivatkohan nimeltään 'Ocean Magic'?) ovat kyllä something totally different. Tuo väritys on ihan älyttömän hieno mielestäni. Sinisen sävyt ovat niin nappi kuin olla voi.

Taustalla kukkii sekä valkoista (josko se sitten oli 'White Magic'?) ja sitä tavallista sinistä. Nyt huomaa, että se tavallinen sininen on itse asiassa aika violetti.

Luumupuuhun vartettu ruusumanteli kukkii jo varovasti. Niin pinksu, ettei juuri pinksumpaa voi olla.

Tämä on se ihana pikkutulppaani 'Bronze Charm', jota joku vuosi Villi Niitystä ostin, ja päätin kovasti ostaa lisää. Nyt luin jostakin blogista, että se onkin harmi kyllä lopettanut toimintansa :-(

Saakohan näitä jostakin muualta?

Joku postaus sitten "röntgenkuvaamani" tähkähietalilja olikin tätä. Narsissi 'Green Eyes'. Vasta yksi on auki, ja sekin katselee aitaan päin (aiheuttaa pientä haastetta valokuvaajalle).

Saarnen lehtien lomasta kuvattuna muutama tulppaani ja se ainoa ihan oikeassa kukkapenkissä kasvuluvan saanut vuorenkilpi. Tietäisikö joku teistä, mikä tuo tummalehtinen ja todella tumman pinkin kukin kukkiva Bergenia olisi?

Tässä tulpsut lähikuvassa. Olisikohan 'Carnaval de Nice'?

Kukkapenkki, jonka kanssa olen viime kesän turannut.

Tuo yksi keltainen heuchera täytyy siirtää tyräkkien puolelle. On hassun näköinen keltainen läiskä tuossa yksinään.

'Amber Jubilee' heisiangervo on nyt kultaisimmillaan. Tuo on minusta ihan mahdottoman kaunis...

Saksankirvelini kukkii. Se näköjään vaati jonkun vuoden lähteäkseen kunnolla kasvamaan. Vieläkään se ei ole mikään "metriheikki", edelleen on vain alle polvenkorkuinen, mutta tuuheutta - ja makua - siinä alkaa jo olla hienosti!

Punaherukoita tulee taas. Kaksi vanhaa pensasta tuottaa marjoja niin, etten tiedä, mitä niille tekisin. Teen kuitenkin kaikkea muuta paitsi syötän rastaille!!

 Vieläkään se ei kuki...

Omenapuut sen sijaan aloittavat!

Mullan pöyhiminen rauhoitti onneksi mieltä. Ehkä tämä elämä tästä taas lakkaa räimimästä.

Lastentarha hiekkalaatikolla (-ssa)

Eka Vekaran hiekkalaatikkoajat alkavat olla kutakuinkin ohitse. Siksi en ole erityisemmin katsellut koko lootaan. Nyt silmä osui siihen, kun tajusin, että se vihertää.

Minulla on siellä karhunlaukkavauvala ♥!

Toisia lapsosia, ei enää niin pieniä, yhden lavakauluksen siemenkippausaluella. Nämä ovat ihan eläviä kasveja niistä pioninsiemenistä, joita kaksi vai kolme vuotta paapoin eikä niistä tullut yhtään mitään. Kunnes lopulta kippasin ne tähän, ja kipattuani tajusin, että niissä on valtavan pitkät sirkkajuuret.

Noita on tuossa neljä, vaikka yksi jää tuossa oikealla kahden kookkaamman keskelle piiloon. Kaikki eivät näytä keskenään ihan samoilta lajeilta, joten jännittäviä aikoja tulevina vuosina edessä!

Saila kyseli erään kerran näistä minun haltiankukistani. Silloin kerroin, että minulla on 'Spring Symphonya'. No jo, on niitäkin, tuossa edessä. Takana on nimilappujen mukaan lajiketta 'Crow Feather', vaikka melkein sanoisin, että lappuset ovat nyt jotenkin sekaisin.

Muissa blogeissa on iloittu varjohiippojen kukinnasta, ja olen sanonut, että meillä ei vielä kukita. Olen tuijottanut väärää hiippaa. Täällähän ollaan täydessä vauhdissa! Mikä sitten lieneekään - en muistanut edes omistavani tällaista.

Ihana on!

Kuva tarkentui huonosti, mutta tuossa sitä on naapurisopua kerrakseen. Leppis ja liljakukko sulassa sovussa varjoliljan lehtien uumenissa.

En viitsinyt alkaa liiskata kukkoa, olkoon siellä. Jos tulee sormien ulottuville, sitten voin naksauttaa.

Rouva kirjosieppo kävi tervehtimässä. Herrakin on pyörinyt pönttöjen tarkistuksella, mutta nyt hän oli muualla liesussa.

On se ihmeellistä, miten pienellä pyörimisellä tuolla plantaasilla saa itselleen hyvän mielen. Päivä on mennyt tiukasti asiaa kuunnellessa, kahdessakin eri tilaisuudessa, ja koska olin päivän poissa työpaikalta, tein työt sitten alkuillasta... onneksi ei ollut tullut kovin montaa sähköpostia, jotka edellyttivät toimenpiteitä. Riittävästi kuitenkin - siksipä on niin äärettömän ihanaa saada harppoa pihalla pieniä ja vielä pienempiä ihmeitä ihastellessa.

Meillä on karhunlaukan jättiperhe! Voi että...!

Puolikas puutarhapäivä.

Helatorstaina Helsingissä, Roihuvuoren kirsikkapuistossa, vietettiin Hanami-juhlaa.Ei oltu keskenämme - väkeä oli kuin pipoa, vaikka keli oli vähän mitä oli. Ihmiset istuivat sinnikkäästi picnicillä, vaeltelivat pienessä sateessa ja hidastivat vauhtia, kun aurinko paistoi.

Minusta ajatus siitä, että Suomessa olevat japanilaiset yksityiset ihmiset ja yritykset ovat lahjoittaneet nuo puut, on tosi suloinen.

Tänään kotona. Aamupäivällä paistoi aurinko ihan mukavasti, joten ulos, ulos. Kukkapenkkien siivousta, sisäkasvien mullanvaihtoa, ja sitten, kun aurinko lämmitti ihan liikaa(!), kiersin ensin kameran kanssa ja sitten levitin riippumaton omenapuiden väliin ja vaan olin.

Alppikärhön kukkanuput ovat edelleen olemassa. Jännitän tosi kovasti, ehtiikö tämä kukkaan vai tuleeko syödyksi. Sää on niin viileä, että kukkien avautuminen kestää to-si... kau-an.

Minun rusokirsikkani alkaa olla jo niin isossa lehdessä, että kukat eivät niin hienosti enää erotu, mutta onneksi sirotuomipihlaja jatkaa rusokirsikan linjaa. Puu on vielä ihan vauva, ei edes minun mittaiseni, mutta haaveilen jo siitä, miten hienolta se näyttää ruokapöydän äärestä katseltaessa... ♥

Minä olen niin iloinen, että olen osannut suojata nämä vuokkoni. Vaikka vähän on sellainen olo, että olen laittanut ne vankilaan, on näitä kiva kuitenkin saada katsella.

Onkohan tämä nyt hämyvuokko?

Kerrattu keltavuokko, jonka muistelin yksinkertaiseksi. Olin aika - hämmentynyt, kun nuput aukesivat. "Anteeksi MIKÄ?"

Tähkähietaliljoilla näyttää olevan tänä vuonna tulossa kiva kukinta. Runsas!

Pari narsissinapsausta.

Ja eka oranssi tulppaanikin ehti kukkaan tänään.

Aioin ensin kuvata unikkopeltoni (todellakin - on vähän päässyt siementämään), mutta satuin kurkkaamaan lähikasvin lehtien lomaan ja löysin tuollaisen palleron!

Tempaisin vähän erilaista kesäkukkaa. Kellertävälehtistä hopeavitjaa (vai mikä se nyt oli), kahta erilaista minttua (yksi matala 'Chocolate' edessä ja kolme 'Eau de Colognea' keskellä) sekä ihan äärettömän suloista pronssifenkolia takana.

Olin istuttanut nuo tuohon ennen kuin luin, että fenkoli kasvaa puolitoistametriseksi. Hupsis...

Ja Rojekti etenee! Siippa piti perjantaina vapaapäivän oikeista töistä ja käytti sen viisaasti tähän. Vaimo kiitti ♥ ♥ xxx

On siihen joku joskus latonut kiviä. Pohjatöitä ei tietenkään ole tehty, mitäpä sitä suotta. Nuo taidetaan äärettömästä tyylikkyydestä huolimatta nostaa tuosta ylös.

Paikka on erityisesti keväisin vähän vetinen. Mihin ihmeeseen vesien kaato voidaan suunnata? Oikealla on puuvaja. Edessä ja vasemmalla tuija-aita. Takana naapurin mummon aita. Puuvajaan on sentään suunnitteilla vesikourut ja rännit. Ja - tietysti - hanalla varustetut vesitynnyrit.

Voi, kun vihdoinkin tulisi lämmintä.

Onnellinen perjantai-ilta

Kun päivät pääksytysten istuu tietokoneella ja selaa kirjoja, puutarhatyöt ovat mahtava vastapaino. Pihalla tuntuu, että saa niin vaivatta (hah) ja nopeasti (hah!) aikaan jotakin konkreettista ja näkyvää. Toki töissäkin palkitsee se, että ihmiset saavat apua ja neuvoja, mutta tulokset eivät NÄY missään.

Rojektissa näkyy. Nyt on viimeisetkin lavakaulukset nostettu pois ja ihana, kastematoja täynnä oleva multa otettu talteen. Herra Mies teki arkeologisia kaivauksia: veteli multa- ja rikkaruohokerroksen pois niiden alle hautautuneen kivetyksen päältä.

Kasa on aika "komea". Tuosta se pikkuhiljaa häipyy lähipellon laitaan (luvan kanssa), kunhan jaksetaan loputkin roskamullat kaivaa alueelta ylös.

Työ näkyy!!

Kolmen esikon esikkopuutarhani kukkii nyt. Vasemmalla etelänkevätesikko, näin oletan, keskellä... esikko, ja oikealla palloesikko.

Ja takana perunanarsisseja.

Nämä narsissit olivat tontilla, kun muutimme. Jotensakin herkullinen keltainen ♥

Übersuloiset parvitulppaanit...

Ja sopivasti äitienpäiväviikonlopuksi äityi kukkimaan ensimmäinen äitienpäivälahjani.

Tämä sen sijaan ei kuki tänäkään vuonna. Voi vitsinvitsinvitsinrömpylä, että en osaa / muista suojata tätä. Tämä olisi se yksi ja ainoa pikarililja, joka pihallani on. Ja just sellainen oikea, ruudullinen.

Pemaklavitajurkeleen rusakko.

Kiitos Sailan, vuokkoni sen sijaan älysin suojata. Valkovuokko 'Greenfingers' kukkii turvallisesti kanaverkkosiilossa.

Keltavuokoissa on edelleen vain pippurinkokoisia nuppuja, mutta nekin on siilotettuina, joten kun kukkivat, laitan kuvaa.

Pari tuntia ehdittiin ulkona touhuta ennen kuin totesimme, että tää olis tässä tältä päivältä.

Nyt jännitetään sitten huomisen säätä... Lauantaipäivän aikana ehtisi saada paaaaaljon aikaiseksi.

Rojekti

Me aloitettiin Rojekti. Niinkuin niitä ei vielä olisi. Mutta nyt on taas yksi uusi.

Tämä on meidän hyötykasvialue. Kasvaako teidän hyötykasvialueilla kiviainesta, epämääräisiä rikkaruo... tai siis yksinomaan rikkaruohoja, käyttämättömäksi päätyneitä itsenikkaroituja köynnöstukia, yksi hätäsesti kasattu jalkapallomaali tai edelliseltä asukkaalta jääneitä puuritilähköjä?

Meilläpä kasvaa!

Myös hyötykasveille tarkoitetuissa lavakauluksissa kasvaa rikkaruohoja. Meillä taitaa olla niissä tosi hyvää multaa, kun noin valtavaksi ruuhkaksi asti heitä on siunaantunut.

Nyt siihen tuli loppu. Mieejjjjaksa ennää!

Romut hiiteen. Mullat kuvittelin ensin säästäväni, mutta ei niitä pysty... Näin sieluni silmin näkyvien rikkaruohojen mullassa piilevät tuhannet ja taas tuhannet siemenet, juurenpätkät ja muut kiusankappalekaverit. Niinpä multakin lähti. Naapurin mummon aitaa minä en saa pois, vaikka mieli tekisi sekin puhkua ja puhaltaa kumoon.

Kahden tunnin tuhertamisen ja ähertämisen (Herra Mies oli kaverina) jälkeen ollaan tässä vaiheessa.

Nuo kaksi jäivät sijoilleen vielä, sillä niissä oli kohtalaisen käyttökelpoista tavaraa sisällä. Täytyy nukkua yön yli ja tuumata, mitä maa-ainekselle tekisi.

Jossakin tulevista Rojektin vaiheista tapahtuu seuraavaa:

• puuvajan seinustan kiveys (= sinne heitellyt kivenmurikat) kaivetaan ylös
• maa tasataan
• maa peitetään juuriestekankaalla
• lavakaulukset ja yrttipyramidi nostetaan sisään
• lavakaulukset ja yrttipyramidi täytetään hyvällä, rikkaruohottomalla mullalla
• käytäville levitetään sora
• johonkin nurkkaan tikistetään pienenpieni tuoli tai penkki tuumatalkoita varten - ja ehkä pöytäkin, jos mahtuu (ei mahdu, mutta saahan sitä haaveilla)
• pitkän sivun sisäänkäynnin (kuvaparin ylemmässä kuvassa) ylle sijoitetaan se puuportti, joka on ostettu jo aikaa sitten, mutta jota ei ole vielä(kään) saatu laitetuksi paikoilleen.

Ihana Rojekti ♥

Kompakti, helppo alue. Voi tulla hyvä. Sielun silmät näkevät onnistumisen mahdollisuuksia, ja se antaa voimaa.

Eiliset kitkentä- ja istutusharrastukset sen sijaan veivät sitä - takajalat vinkuvat tänään tuskissaan. Puutarhuroijan kevättakareidet!