Yhden pöntön ääressä kävi kauhea mäiske ja kuhina. Seurasin sivusta, kun kaksi sieppoherraa otti matsia niin, että sivustakatsojaa hirvitti: niskalenkkipainia, lentämistä nokka nokassa kiinni, silmitöntä vääntöä ja taistelua. Lopulta matsi päättyi raukeuteen ja rauhaan, ja vasta sitten tajusin, että kyllä oli vanha niin väärässä, niin väärässä (vielä tässä iässä!). Tosiasiassa pääsinkin todistamaan mitä riehakkainta lemmenleikkiä sieppoherran ja -leidin kesken.
 |
| Nyt heitä väsyttää. |
Eilisen illan ulkoilut liittyivät yhteen projektiin, jonka Saila käynnillään sai vireille. Kaivelin poteroa talon pohjoispäähän tulevalle matalalle tuija-aidalle. Ennen - jälkeen -kuvat in the next episode of Gardening Soap!
Pohdin muuten tänään ♥ rakastumista ♥ ja sitä, miltä se tuntuu: sisällä levoton kutina, jota ei voi mitenkään saada rauhoittumaan. Ajatukset pyörivät vain hänen ympärillään, hän on mielessä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Sydän sykkii vähän - paljon - nopeammin heti, kun hän tulee mieleen. Hänet täytyy saada tavata usein, ja aika erossa on yhtä piinaa. Keskittyminen mihinkään muuhun kuin häneen on todella, todella vaikeaa, ja hänestä haluaa puhua kaikille, jotka vain suostuvat kuuntelemaan. Aika hänen kanssaan menee kuin siivillä ja lähdön hetkeä koittaa viivyttää, viivyttää ja viivyttää, voi, eikö voisi viipyä vielä hetken?
Tunnistatteko...?
Kokeilkaapa vaihtaa "hän" -sanan tilalle sana "puutarha"... Siinä ollaan me, eikö ollakin?
11 kommenttia:
Hihii. Kyllä tuon tunteen voi puutarhaankin liittää.
Zemppiä poteron kaivuuseen. :)
Eikö voikin? Just tuolta ainakin minusta tuntuu.
Kiitos, virtaa onneksi on ihan kivasti. Tämä slow gardening sopii mulle niin hyvin :-D
Siis niin ihanaa, puutarhamasis on tiessään ja rakastuminen tilalla! Kuvauksesi on TÄYDELLISEN OSUVA, siis miten hyvin hoksattu! Juuri näin. Ensimmäisenä aamulla ja viimeiseksi illalla, kun viimeisen kerran yöllä kurkkaan ovesta ennen kuin pistän sen kiinni, miltei sanon hyvää yötä puutarhalle.
Onpahan mahtava aura!
Että oli tosiaan osuva vertaus! Tästä nyt alkaa olla ensimmäisenä viitteenä kasveihin viittaaminen hän-sanalla... Tosin täytyy realistina muistaa, että kyllä sitten pidemmässä suhteessa tulee ylämäkien ja tämän keväisen ensirakastumisen jälkeen myös niitä vaikeampia hetkiä. Eli nyt täytyy nauttia täysin rinnoin tästä ihanasta olotilasta! :)
Saila, voin kuvitella sinun toivottavan puutarhallesi hyvää yötä leppeänä kesäiltana, kuun valossa, yöpaidan helma tuulenvireessä kevyesti heiluen ja villasukat jalassa lämmittäen.
Aura oli kyllä komea! Eka, jonka näin tänä keväänä. Ovatkohan ylilennot nyt jotenkin myöhässä, vai ovatko menneet jo toisia reittejä...
PilviPulla, kyllähän minulla oli ankara puutarhamasennus viime loppukesästä lähtien, mutta niin se vaan rakkaus on uudelleen herännyt... olen vain oppinut masiksesta sen, että en enää pakota itseäni tekemään pihassa mitään, mitä ei haluta tehdä. Se näköjään helpottaa rakkauden syttymistä!
Ihana puutarhurin ystävät -postaus! Tykkään kovasti linnuista ja surriaisistakin, jotka pihalla hengailevat. Vain kotilot ovat hiukan no-no, kun niitä rusahtelee jalan alla tuon tuosta. Mutta en niitäkään pysty kylmäverisesti tarkoituksellisesti listimään, niillä on hienot sarvet ja kaikki.
Ja puutarharakkaus on kyllä väkevää ja vahvaa! Missä muualla, kuin HÄNEN käsivarsillaan voi olla täysin oma itsensä ja antaa maailman murheiden huuhtoutua mielstä? Otsan silitä stressistä ja ihon hehkua hellivästä kosketuksesta?
J(a kun talvi koittaa, voimme siirtyä kirjoittamaan puutarhateemaisia Harlekiineja R-kioskille myytäväksi.)
Tunnistan tunnistan, kumpaisenkin version, mutta en tunnusta, ainakaan vielä ;) Tulipa sekava lause, mutta sekin taitaa olla yksi "oireista"..
Oi kuinka komea aura !
Toi pitää kyllä niin paikkansa :D Hän.... sai mut nauramaa-aan hän..... laalalaalaalaalaaa...
Kyllä, ehdottomasti, rakkautta on, puutarhaan nyt ainakin ;D viimeSeksi illalla, ensimmäiSeksi aamulla.
Geranium, linnut ovat minullekin erittäin tärkeitä. Sur ja pör en niin piittaa, mutta olkoon nekin, kunhan eivät ole kirvoja tai muita häiriköitä.
Mahtaisiko uusi Harlekin-linja mennä kaupaksi: "Tumma kurjenpolvi valloittaja", "Palava rakkaus uhattuna", "Tulipa Ronaldo..."
Hanna, taidamme kyllä kaikki enemmän tai vähemmän tunnistaa tuon...
Tiina, sinä se jo ehdit hehkuttaa onnea, joten arvasin, että sydämesi laulaa siellä... (mutta että nauratkin?? Aah, ma niin loukkaannun ;-D)
Emilie, sinulla on TODELLA kevätpuutarhafiilis :-D
Eksyinpä tänne "pentin" kautta :) Minä niin jaan tuntemuksesi näiden kuvien kautta. Tämä kevät on ollut täynnä touhua ja mylläystä, uusi potager on valmistumassa, kasvihuoneen saapumista odotellaan, uusia perennoja ja pensaita istutellaan... Välillä pitää ihmetellä sieppojen ja tiaisten pesimispuuhia tai vaan istua ja kuunnella vesiaiheen lorinaa. Ihanaa aikaa! t. MammaRosso
PS. Pörriäinen omenankukassa ei valitettavasti ole mehiläinen vaan ampiainen :(
Lähetä kommentti