Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



maanantai 24. toukokuuta 2010

24.5. alkoi sadonkorjuu

Nyin aamulla ensimmäiset raparperinvarret. Komeaa on kasvu, täytyy sanoa. Vaan on sitä lannoitettukin.

Koska olen vähän tällainen suoraviivainen tyyppi enkä hirveästi tykkää näpertää minkään kanssa, hillojen ja marmeladien keittäminen ei ole koskaan ensimmäisenä listalla, kun marjoista tai hedelmistä pitää jotain tehdä. Se purkkien pesu ja kuumentaminen uunissa sekä kansien desinfiointi on aina vähän sellaista... pientä inspiraation tuulahdusta tarvitsevaa hommaa. Tänään ei vielä inspis iskenyt, mutta keittelinpä kuitenkin raparperipuuroa vanhan Kotilieden ohjeen mukaan. Siihen tuli reilusti fariinisokeria ja olisi pitänyt laittaa kuohukermaa maun pyöristäjäksi. Kaapissa ei ollut kermaa, joten laitoin vaahtoutuvaa vaniljakastiketta (kertoo aika tavalla tästä minun suoraviivaisesta kokkailutavastani). No, en tiedä, miltä puuro olisi maistunut kerman kanssa, mutta ainakaan lämpimänä siitä ei tällaisena versiona tullut kovin makoisaa. Raparperin happoisuus tulee kovasti läpi, mutta sen varsinainen maku ei kuitenkaan ole tunnistettavissa. Vanilja ja fariinisokeri jotenkin sekoittavat makua. Pah. Harmittaa, sillä kuvittelin tuon olevan oikeinkin hyvää. Ei tainnut olla samanlaista kuin puutarhaystäväni Anitan tekemä. Pitääkin pyytää hänen reseptinsä.

Kävin puuroa keitellessäni läpi raparperireseptejäni, ja löysin kätevän raparperi-mansikkajuoman ohjeen. Käteväksi sen tekee se, että saan käyttää mehuun pakastimessa vielä olevia viimevuotisia mansikoita. Tästä jatkuu sadonkorjuu heti huomenna, tai miksei tänäänkin. Kas tässä tulee ohje (Mitähän lehteä saan tästäkin reseptistä kiittää? Kiitos vain ja terveisiä, en riistä tekijänoikeuksianne omimalla ohjetta nimiini!):

Raparperi-mansikkajuoma siman tapaan

500 g raparperia
1 litra pakastemansikoita (hurraa!)
150 g sokeria
250 g fariinisokeria
1/4 tl hiivaa (en MUISTA, miloin viimeksi olisin ostanut hiivaa. Minä kun en ole mikään leipoja.)
3 litraa vettä

Kuori ja paloittele raparperit. Kiehauta vesi ja sokeri. Kaada kuuma neste mansikoiden ja raparperin palojen päälle ja anna jäähtyä. Siivilöi juoma ja lisää hiiva. Anna käydä huoneenlämmössä n. 12 tuntia. Pullota ja säilytä kylmässä.

Katastrofin ainekset sen sijaan ovat käsissä, kun en löydä mistään perin helpon ja herkullisen raparperipaistokseni ohjetta. Mikrossa nopeasti valmistuva paistos on ollut yksi meidän perheen aikuisten suosikeista; juniori ei ole oikein vielä päässyt raparperin makuun. Paistos on superherkullista jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa. Mutta missä se ohje on???? Ukkoseni, apua! Google, apua! **Pieni välihyppely hakukoneen uumeniin ja voilá, ohje löytyi!**

Raparperipaistos mikrossa

1/2 litraa raparperipaloja
75 g pehmeää voita tai margariinia
1/2 dl sokeria
1 dl hiivaleipäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
3 rkl siirappia

Pane voideltuun mikronkestävään astiaan raparperinpalat ja puolet sokerista. Sekoita loput sokerista, jauhot ja kaurahiutaleet keskenään. Nypi rasva sekaan. Ripottele seos raparperinpaloille. Valuta siirappi päälle ja kypsennä mikrossa täydellä teholla n. 9 minuuttia. Jos mikrossasi ei ole pyörivää alustaa, kääntele astiaa välillä. Anna tasaantua hetki ja tarjoa vaniljajäätelön tai -kastikkeen kera.


Tein minä puutarhapuuhiakin. Tai en oikeastaan tehnyt, kuvasin vain kasveja. Keijunkukka 'Pinot noir' oli aivan ihanan näköinen, kun osa sen lehdistä oli sateen voimasta kääntynyt alapuoli ylöspäin. Siitä oli pakko saada kuva. Ritarinkannus 'Phantomin' lehti tunki kuvaan, eikä pysynyt poissa, vaikka kuinka sitä siirtelin. En olisi saanut sitä tuosta, ellen olisi katkaissut koko lehteä, joten se sai jäädä...



Koska kamera oli ulkona, otin muutaman muunkin räpsäyksen. Ei mitään varsinaisesti julkaisukelpoista, kunhan napsuttelin itselleni muistiin.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

2 kommenttia:

Matte med husbil och hund -the RYM-lings kirjoitti...

Kivat on jorinat ;) Itseäni ( vanhempi puutarhahurahtanut & muistivammainen täti-immeinen) juuri tuo valokuvaaminen varmaan auttaa kun ei millään muista mitä mihinkin laittoi...LUULEE vain muistavansa kunnes saa vihon käsiinsä ja kynän...mutta näiden etsiskely vie tehokkaasti muistin...Samoin käy nimilappujen.."Tänä vuonna kaikki on toisin" on ollut yleisin keväthokema..Niin nytkin, mutta tähän mennessä olen kirjoittanut nimet puikkoihin, laatikoihin,ikkunateipille JA kylvöksiä on KUVATTU...Ahdasta rupeaa olemaan nyt kun osa taimista on koulittu..Kirjat joutuvat evakkoon hyllyltä - taas kerran ;)
Löysin verannan siivouksen yhteydessä isovaleunikon siemenet pikku putkilossaan..Mahtavatko itää ??? Koko talven ovat olleet siellä...Keijunkukan siemenet kylvin juuri - vähän samankaltaisen käsittelyn jälkeen...Ohhhhohh, tätä kaipuuta..sai jo lumet sulaa ;)
Halit
Nanne

intopii kirjoitti...

Kiitos, Nanne! Miten löysitkin tänne, keskelle blogiani, melkein vuoden taakse? Käytit ilmeisesti keijunkukkaa hakusanana :-D Toivottavasti luet jatkossakin, sinun kommenttisi oli HERSYVÄ!