Ei tullut timantteja äitienpäivälahjaksi.
Minulla kun onkin fiksumpi mies. Toki hän tietää, että en minä timangeistakaan kieltäydy, mutta en minä niitä jaksa jatkuvasti ihastella ja kiillotella, eivätkä ne tuota minulle joka kerta suurta elämystä, kun näen ne (kihla- ja vihkisormusta lukuunottamatta, mutta ne edustavatkin jotakin aivan erityistä).
Fiksu mies kysyy lapsensa äidiltä, että jos jotain kasveja äitienpäiväksi? (On se kuulkaa niin ihana mies!!) Se on naru, josta meikäläistä kannattaa aina nykäistä. Se on varma hymynaru.
Ei haittaa, vaikka timantit ovat ikuisempia kuin puutarhani yksikään elävä. Kasveja minä jaksan kuitenkin päivästä toiseen ihastella, niitä minä tuijottelen ja tulen onnelliseksi yhdestäkin uudesta lehdestä, oksanhaarasta tai kukasta. Niiden katselu ja hoitaminen tuottaa isompia elämyksiä kuin mitkään kohinoorit. Tuskin itse nimijalokivestäkään riemastuisin, vaikka olisin Englannin kuningatar. Buckinghamin palatsin puutarhaan sen sijaan voisin mielelläni lähteä pasteeraamaan, jos sinne kerran nykyään pääsee.
Laitoin siis listalle sekä 'Starfire' -syysleimut että korallikeijunkukat. Rakkauvenpunaista! Sinne 'Anzacien' ja illalla maahan laittamieni 'Sphinx' -liljojen kaveriksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti