Taas sataa. Toissapäivänä satoi, ja sitä ennen ja sitä ennen ja sitä ennen. Savitontilla vesi seisoo ja nurmikko lätisee. Ei yksi päivä kesää tehnyt, vaikka eilen olikin lämmintä ja kaunista (senkin päivän Pihanomistaja siivosi, kun appiukko ja anoppi tulivat käymään... terveisiä vain, jos satutte lukemaan! Ei ole miniä mikään kodinhengetär. Vaikka johan nuo sen melkein 20 vuoden kokemuksella tietänevät.) Miksi tuo sade ei jo lopu? Miksi koko ajan on näin kylmä? Miksi kevät ei etene? Miksi?
Postimyyntiperennat saapuivat pusseissaan. Ja siellä ne raasut joutuvat vielä hetken olemaankin; niin innokas en ole, että ruhtinaallisessa viiden asteen lämpötilassa lähtisin ulos loikkimaan sadetakki päällä istutuslapion kanssa. Päivänliljat 'Pandora´s box' ja 'Anzac' sekä pikkukurjenmiekat näyttivät pussien läpi tarkasteltuna ihan terhakoilta, joten toivotaan, että huomenna olisi edes lämpimämpää. Silloin se sadekaan ei niin kauheasti haittaisi.
Sen verran ehdin eilen tehdä, että kirjavalehtiset isotähtiputket istutin talonkulmapenkkiin. Se on muuten kummallinen istutusalue: vaikka tilaa olisi, en jotenkin millään keksi, millä tilan täyttäisin. ERITTÄIN vaikea sommiteltava. Reunoilla on tilaa, keskellä on pelkästään tilaa... Pitäisi kai yrittää piirtää kuvaa ja miettiä sen avulla. En vain ole mitenkään erityisen taitava piirtäjä. Yleensä jo mielikuvaharjoittelu riittää istutusalueen rakentamiseen, mutta tämä kyseinen pläntti panee hanttiin minkä ehtii. Yritän olla oikein "zen" ja antaa kasvi-ideoiden vain tulla, mutta ne näköjään nyt kiertävät minut kaukaa. Muihin penkkeihin kyllä tulee uutta ideaa koko ajan. Olenkohan nyt suunnannut antennini väärin?
Talonkulmaan tarvittaisiin se kuuluisa "focal point", jonka Alan Titchmarsh on omissa ohjelmissaan meillekin lanseerannut. Sen pitäisi olla vähintään puolikorkea, pitkään - mieluiten tietysti koko kesän - kukkiva, ja ihan aavistuksen siniseen taittuva kirkkaanpunainen. Älkää kysykö, miksi. Sen vaan pitää. Ja sen täytyisi näyttää hyvältä joka suunnasta katsottuna (no, missä kasvissapa olisi ruma takapuoli). Siinä saisi olla jotain draamaa, jokin "wau"-efekti.
Jos se ei olisi kasvi, sen pitäisi olla uurna tai amfora, mielellään jalallinen, jolloin ympäröivät kasvit eivät peittäisi sitä näkyvistä. Tai ehkä sitä ei muutaman vuoden päästä näkisi pohjoispuolelta katsellen; ainakin toivon viimevuotisen äitienpäiväsyreenini kasvavan tuota pikaa näköesteeksi ja tilanjakajaksi paikalleen. Toistaiseksi Moskovan kaunotar on vielä vähän niinkuin saparoiässä.
Uurna tai amfora, niin. Siihen sitten voisi vaikka joka kesä hankkia uuden kasvajaisen, ja talven ajan se näyttäisi vain hyvältä. Sillä tokihan sen voisi jättää talveksi ulos. Metallinen kai se siinä tapauksessa olisi. Ja sitä myöten myös kallis. Huoks.
Kuten näkyy, minä kyllä pyöritän ajatuksiani asian ympärillä. Vielä vain ei ole lamppu syttynyt.
Ehkä huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti