Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Arvotaan seuraava väri.

Akileijat ovat mielenkiintoisia kasvatettavia. Ei ikinä tiedä, minkävärisenä ne aukeavat (paitsi luonnonlajit; niitä ei heilauta mikään). Se on vähän niinkuin olisi joulu keskellä kesäkuuta, yllätyksiä yllätyksen perään.

Viime vuonna yhdessä penkissä oli tarkoitus olla tummaa lilaa (pihalla entuudestaan ollut luonnonlaji), valkoista ja siemenestä kylvettyä limenvihreää. Kaikkia niitä olikin, mutta lisäksi sieltä löytyi kerrottua punavalkoista sekä vaaleanpunaisen ja valkoisen eri sävyjä ihan läpikuultavan vaaleista hemaisevaan prinsessapunaiseen. Saman penkin akileijat alkavat työntää kukkavarsiaan juuri nyt ylöspäin, joten ihan tuota pikaa saan taas hämmästyä.

Akileija ei muuten kuulunut pitkään aikaan niihin kasveihin, joita pihalleni olisin halunnut. Sinivalkoinen lajinsa edustaja komeilee suurensuurena erään kotimaisen puutarhakirjan kannessa, ja jostakin syystä juuri se on aiheuttanut luotaantyöntävän reaktion. Onko lie liian suuri kuva :-)

Puutarhailijoiden keskustelupalstalla aloin kuitenkin nähdä niiden kuvia vähän siellä sun täällä istutusten lomassa, ja pikkuhiljaa kasvi teki kolon minunkin sydämeeni. En minä sitä vieläkään ihan täysillä rakasta, mutta on siinä kyllä jotain huikean herkkää. Pidän myös sen lehdistöstä; se on ihanan vihreä keväällä ja monesti muuttuu mielenkiintoisen sävykkääksi, purppuraa ja vihreää sekaisin, kun kesä etenee.

Eilisen ja tämän päivän vesisade ja viileys saattavat vähän hidastaa kukkimisen aloitusta, mutta eipä tuo ole vielä joulukaan. Tai siis kesäkuu. Jaksan minä vielä hetken odottaa.

Ei kommentteja: