Ensimmäinen adventti

 Hyvää ensimmäistä adventtia. Valo on ollut kamerallani tämän viikonlopun teema, joten sopii hyvin, että ensimmäisen kynttilän sytyttämisen aika osuu juuri tälle sunnuntaille.

Perjantai-iltapäivänä otin kuvan tuiki ihmeellisen näköisestä auringonlaskusta. Siihen nähden, että on todella marraskuun loppu. Jos olisin pakkaselta tarjennut, olisin kuvannut auringon painumista pidempäänkin, mutta oli pakko hipsiä hippulat vinkuen sisälle.

Naapurin pienen pihakuusen nappasin muistikortille vielä illan viimeisinä tunteina. Pimeä oli pimeää, mutta kuusi ihan vähän erottui. Se näytti minusta aika hauskalta... Joulun haamu!




 
 
 
Laitoin ensimmäiset jäälyhdytkin tulemaan. Laskin kylmää vettä kahteen kuivakakkuvuokaan, ja kun keittiössä hääräsin enkä hätäpäissäni muutakaan väriainetta keksinyt, lorotin toiseen punaista ja toiseen vihreää elintarvikeväriä sekaan. Saa nähdä, minkälaisia viritelmiä lyhdyistä tulee. Kolmaskin lyhty oli tarkoitus tehdä, mutta voi ellun kanat, kakkuvuoka vuoti. Vihreä vesi valui ulos vihreäpintaisesta vuoasta aika reilusti tippuen. Kyllä harmitti! Onneksi reikä on niin pieni, etteivät kakkutaikinatkin valu pois ;-)
 

Tässä on tämän päivän panos joulukoristelulle. Tein varsinaisen arkeologisen kaivaustyön etsiessäni kalenteria autotallin uumenista, olin nimittäin suuressa viisaudessani - minkä muistin vasta pari päivää etsintöjen aloittamisen jälkeen - jättänyt kalenterin pois varsinaisista joulukoristelaatikoista "kun sitä kuitenkin tarvitaan jo heti kuun vaihduttua". Vaan arvatkaa, muistinko, minne toiseen paikkaan olin sen laittanut... Ei pienintä aavistusta!! Kaivausten aikana minä jopa kurkistin siihen rottinkikoriin, josta kalenterin lopulta löysin, mutta en muka ensimmäisellä katsomisella löytänyt. Totesin vain, että ahaa, täällähän nämä metalliset joulukoristeet ovat, pitääkin viedä ne kohta pihapuuhun...
 
Kalenterin jokaiseen taskuun minun on siis tarkoitus laittaa lappu, johon on merkitty jotain pientä puuhaa Eka Vekaralle tai minulle / meille hänen kanssaan. Luvassa on kotileffailtaa (tehdään suklaapoppareita, joita saimme maistaa kansalaisopiston kokkikurssilla), kynttiläaskartelua, "Osa leluista varastoon" -päivää (tätä pidän henkilökohtaisena superoivalluksenani: lelujen raivaamiselle on aito tarve, mutta EV:n on varsin vaikeaa luopua mistään. Ajattelin kokeilla, onnistuisiko se nyt, kun hän tietää joulun lähestyvän ja olettaa tavaratulvan vyöryvän Joulupukin säkistä itseään kohti), retkeä Helsinkiin Tuomaan markkinoille, leivontaa... jne jne. Hyvä ystävättäreni on kokeillut tätä menestyksellä omien lastensa kanssa jo muutaman vuoden ajan, ja heillä homma on uponnut kuin kuuma veitsi voihin. Lapset ovat tykänneet hirveästi, ja muistaneet edellisistä joulunodotuksista juuri tämän, ja yhteiset puuhat vanhempien kanssa.
 
Itselleni kalenterin puuhat asettavat aivan uudenlaisen haasteen. En ole koskaan erityisesti tykännyt askartelusta (enkä leipomisesta), mutta nyt metriheikin kanssa pitänee heittäytyä. Löysin jo netistä hauskannäköisten tonttujen teko-ohjeen, jonka ajattelin sopivan yhden päivän teemaksi. Niistä tulee hyviä joululahjoja mummoille ja muille asian päälle ymmärtäville.
 
Kaikkeen sitä vielä vanhoilla päivillään ryhtyy.