Puutarhakeskustelupalstalla pantiin pystyyn pioninsiemenketju. Ja minä pöljä menin mukaan.
Rakastan pioneja. Ne ovat niin täydellisiä kukkiessaan, niiden lehdet ovat kauniin muotoiset ja eri lajeilla vaihtelevan vihreät. Niitä on matalia ja korkeita, ne kukkivat eri aikoina ja punaisen eri sävyt tulevat varmaan kutakuinkin kaikki katetuiksi. Ja sitten niitä on myös erisävyisiä valkoisia, joitakin keltaisia, persikanväristä, lohenpunaista...
Pionit ovat minulle kuin puutarhan Graalin malja. Kun pitelee käsissään yhtä ainoaa kukkaa ja nuuhkaisee (jos se nimenomainen kukka sattuu olemaan tuoksuvaista lajia), tuntee, että voisi elää ikuisesti.
Mutta sitten on tämä raadollisempi vaihe. Pionien kasvatus siemenestä. En osaa. Ei onnistu. Eikä riitä kärsivällisyys. Siitä huolimatta minulla on ulkona luonnon kylmäkäsittelyssä jo vissiin kolmea eri variaatiota. Eikä mitään käsitystä siitä, mihin niitä laittaisin, JOS niistä edes joku sattuisi itämään.
Arvatkaas, mitä tein sen ketjukirjeen tultua tähän osoitteeseen? Otin ruusupionia. Otin kaukasianpionia. Otin pionia, jota siementen kerääjä veikkasi vuokkopioniksi. Otin pallaksenpionia, jota ennestäänkin oli mullassa, siltä varalta, että olisi eri väristä. Ja otin jotakin, jota kutsuttiin "Voipaalan pioniksi", vaikka edes Rea Peltolan kirja ei sitä tuntenut. Google nimittäin tarjosi haulla ihania yksinkertaisia, lähes läpikuultavia valkoisia kukkia nähtäväkseni.
Ja tietenkin jokaista piti ottaa pari siltä varalta, että se yksi ei itäisikään. Tänään on marraskuun kolmas päivä ja minulla on reilusti toistakymmentä pioninsiementä polttelemassa käsissäni. Voi rähmä...
Ehkä seuraava puukäsityöni hillohyllyn jälkeen on jokin rakennelma, jossa voisin säilyttää kaikki kylmäkäsittelyssä olevat kylvökseni. Mikähän se edes olisi...? Kai ne olisi parasta maahan kaivaa ruukkuineen päivineen.
Miksi, oi miksi ryhdyn tällaiseen, vaikka tiedän, etten pysty enkä kykene? Hukkaan menevät hienot siemenet, jotka toisten käsittelyssä kasvaisivat ihaniksi, pysäyttävän upeasti kukkiviksi kasveiksi. Huoks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti