Mieti, mitä haluat. Voit saada sen. Osa 3

Jälleen kerran tuo tuli todistetuksi (syyskuun teksteissä todisteltiin osat 1 ja 2).

Vein Herra Miehen aamulla töihin Helsinkiin, kun bussiaikataulut ja aamun menot eivät olleet synkassa. Jo lähtiessä pohdin, kävisinkö paluumatkalla Plantagenin kautta katsomassa, mitä siellä on tarjolla. Vielä oikeaa risteystä kotimatkalla lähestyessäni arvoin, käännynkö vai enkö käänny. En sitten kääntynyt, en tiedä, miksi.

"Omasta" rampista ulos ajaessani sain yhtäkkiä päähäni palata takaisin päätielle ja tehdäkin se mutka Kodin Terraan Tuusulassa. Sinne minulla ei ollut kertakaikkiaan mitään asiaa, mutta niin vain ajoin pihaan saakka. Haahuilin hetken aikaa lehtihyllyjen ja joulukoristeiden luona varsin päämäärättömän näköisenä, ja pikkuhiljaa valuin kohti puutarhahuonekaluja, lyhtyjä, köynnöstukia ja vesimittareita. Olin siellä paikkeilla vissiin liian lähellä ovisensoria, sillä liukuovet kasvipuolelle avautuivat yhtäkkiä, ja mitään sen tarkemmin ajattelematta lompsin ovista läpi.

Kattotelineistä roikkui jo suloisia havupalloja, hyllyillä oli kanervia ja muita ulkokasveiksi ajateltuja, talveksi unten maille kääntyviä / kääntyneitä perennoja myytiin puoleen hintaan, samoin kaikkia puita ja pensaita. Haahuilin pensashyllyjen välissä (ei niin mitään asiaa sinnekään), kun silmiini osui kyltti "keltakirjokanukka".

Höh! 8-o Siinä niitä oli. Alle kahdeksan euron hinnalla, josta siis vielä puolet sai pois. Mitäs sitä ihminen muuta voi tehdä kuin ostaa tarjolla olevista parhaimman näköisen puolimetrisen pensaan 8. päivänä marraskuuta. Hohhoijaa... Äly hoi!

Linnunruokapötkylät ja taas uusi vesimittari (pakkasen hajottaman tilalle) kärryihin lisäksi, ja kassalle. Kassalla vasta huomasin, että pensaassa kiinni oleva tuotelipare oli valkoinen molemmilta puolilta. No, siinä naisissa sitten yritimme lennossa hinnoitella kanukkaa "Olisko ollut 7,50 tai 7,90", mistä kassa sitten valitsi ystävällisesti edullisemman hinnan ja näpytteli sen puolikkaana kassaan. Sen jälkeen hän löi vielä tuotteen koodin sisään, minkä tuloksena kassajärjestelmä puolitti vielä hinnan siitä 3.75:stä.

Näin siis tänään: sain hankintalistalle (kevääksi!!) laittamani pensaan jo muutaman päivän kuluttua siitä, kun olin valinnut sen tulevaksi takapihan somistajaksi, ja sain sen käytännössä "kaupanpäällisiksi", kuten kassakin itse totesi. Eikä harmittanut yhtään :-)

Paitsi sitten kotona. Pensaan paikalla oli nimittäin edelleen sen tontin vasemman sivun focal point: kompostorituotteen jälkikompostikehikko. Ja nyt tulee rumaa tekstiä, jonka heikkohermoisimmat puristipuutarhurit ohittanevat. Otin talikon ja kottikärryt, latasin ne täyteen aikansa muhinutta massaa, ja vein multaa kukkapenkkeihin maanparannusaineeksi (sijoitteln möhnän sen kummemmin maahan sekoittamatta kasvien väleihin, ihan kylmän viileästi, sään mukaan). Tämäkin siis tänä kahdeksantena päivänä marraskuuta, jona aurinko paistoi ja maa oli koko päivän kuurassa.

Kaikkea en hennonnut kehikosta tyhjentää pois, vaan kun sain kehikon liikkumaan ja siirtymään uuteen paikkaansa muiden kompostikehikoiden viereen - nyt minulla on Oikea Kompostialue - haarukoin lopun massan kottikärryjen avulla kehikkoon takaisin.

Kompostikehikon paikan vieressä kasvava se pihlaja, joka ei marjo, oli reppana kasvattanut juuria kompostimassan sisään, vähän niinkuin "ylöspäin". Hienoja pieniä juuria törrötti ylimalkaisen alueensiivouksen jälkeen surkean näköisinä maasta ylös kuin nälkäiset kädet. Koitin peitellä ne loppukompostilla takaisin edes auttavasti vaakasuoraan, ja ryhdyin sitten varsinaisiin kaivuuhommiin.

Aikani heiluin ja touhusin, sillä maa oli yllättävän savista (tai siis ainahan se on savista, mutta jotenkin olin ajatellut sen olevan juuri tuossa kohdassa jo hieman muhevampaa, mutta ei). Lopulta sain kuin sainkin uutta aarrettani varten sievän kuopan, johon kastelukannulla lorottelin ensin haaleaa vettä ilman pensasta ja sitten haaleaa vettä pensaan tököttäessä jo paikoillaan. "Grow SO well", sanoin Alan T:tä mukaillen, ja olin ihan huippuonnellinen!