Meidän talo on niin päin olemassansa, että ikkunoihin tuiskuttaa tosi harvoin, siksi tuo näytti aika "eksoottiselta". Etualalla on koristeomenapuu 'Aamurusko' ja tuo arkkupakastimen näköinen hökötys sen vasemmalla puolella on mustaselja talvisessa asussaan. Sen ympärillä on siis metallinen lehtikompostikehikko, ja sen päällä pakkaspeitettä & nykyisin myös aika paljon lunta. Saa nähdä, miten sen käy...
Että pitikin mennä rehvastelemaan 17. päivän postauksessani siitä puutarhakauden jatkumisesta. No, ei jatku enää!! Kola vaan laulaa ja hartiat huutaa hoosiannaa (sopiikin muuten kivasti tähän ensimmäisen adventin läheisyyteen), kun tänäänkin puolitoista tuntia työntelin lumidyynejä hajalle. Siinä sitä on taas ikiliikkujaa kerrakseen: lumikasojen siirtoa yhdestä paikasta toiseen. Dyyneiksi kasautunut valkoisuus olisi tosi kaunista, mutta kun se tököttää keskellä puuvajalle vievää käytävää :-/ Ja puuta tässä säässä kyllä palaa (voi näitä meikäläisen kielikuvia), kun taloa yritetään lämmittää muullakin kuin sähköllä.
Varaava takka on kyllä ihana. Sen kyljessä on kiva nyhjätä, kun palelee, ja luukkujen eteen on soma hetkeksi parkkeerata, kun tuli loimottaa ja havupuu rätisee. Silti en voi olla harmittelematta, että talomme takka avautuu (vain) takkahuoneeseemme, joka ei meillä juurikaan ole arkikäytössä. Tuntuisi hassulta istua kököttää takkahuoneessa takkaa katselemassa, kun suloisempaa sitä olisi ihailla olohuoneesta, sieltä, missä muutenkin meillä ollaan. Ehkä joskus tulevaisuudessa meillä leka heiluu ja nykyinen korvataan uudella lämmönlähteellä.
Haaveilen siitä jo: valkoiseksi rapattu, pienehkö, isoluukkuinen, jonka kyljessä tai otsassa on sopivasti hyllyjä runsaalle kokoelmalleni Kivi-tuikkuja. Lyhtyihin tuikut sisälle ja "värivalot" vilkkumaan valkoista muuria vasten. Ah. Siit mie pitäisin.
Takkahuoneesta pitäisi muutenkin saada "työhuone", mutta ennen kuin se on mahdollista, takkahuoneessa nyt oleva "moderni sivustavedettävä" täytyisi saada hajasijoitettua muualle. Kapine toimii meillä nyt epämukavana vierasvuoteena, ja koska se on vielä verrattain uusi ja verrattain hyväkuntoinen, se ei toistaiseksi ole saanut lähtöpasseja. Vierasvuoteelle on mahdollinen sijoituspaikka myös toisaalla kodissamme, mutta vasta sitten, kun yksi huone on muuttunut funktioltaan toiseksi, toinen huone kolmanneksi ja yksi takakuisti on muutettu asuinkäyttöön ja yhdistetty takkahuoneeseen.
Minä tyttö kun haaveilen niin siinä takkamuuri murtuu ja seinää kaatuu! Vaan eipä tuo ole luoja kieltänyt suuria haaveilemasta. Pää siinä kyllä tulee kipeäksi, ja sydän... uhhuh.
Tässä vielä teemaan sopivasti valkoinen "jouluenkeli" à la akileijat: Crystal star. Kesää on kaikesta huolimatta kovasti ikävä.
2 kommenttia:
Kaunis ja tähän säähän sopiva akileijakuva! Kyllä se pistää ikävöimään kesää, jos sitä muutenkin ei olisi siis ikävä.
Takkahaaveesi kuulostaa hyvältä, siis kokonaisuus valkoisena rapattuna kivi-lyhtyineen, mutta myös se, että se olisi siinä huoneessa missä varsinaisesti ollaan. Tuo kodin remppa on hassua hommaa kun kaikki vaikuttaa kaikkeen, se on ketjureaktio ja sellaisena aina paljon suurempi homma kuin vain sen yhden takan purku ja muuraus.
Voi kuule ystävä hyvä, meidän tuttavuus on vielä niin lyhyt, ettet tiedä mun remppa- ym. haaveistani vielä mitään :-) !! Blogissani piipahtelee nainen, joka on vuosien varrella saanut suut silmät täyteen kaikkia mun kotkotuksiani (ja on siitä huolimatta edelleen ystäväni <3 ), joten hän voi käsi sydämellä todistaa, että minä olen ihan suuruudenhullu, vailla minkäänlaista todellisuuden tajua näissä asuntoasioissa. Siksipä, kuten Saaripalstalle kirjoitin, minun olisi hyvä seurata talon rakentamista alusta loppuun; en ehkä sitten haikailisi kaikenlaisten hullutusten perään, kuten että voisko taloon rakentaa toisen kerroksen / kellarin / länsisiiven?
Lähetä kommentti