Sen kuuli jo aamuyöllä. Joskus ennen kahta - näin Herra Mies ajankohdan aamulla määritteli - heräsimme molemmat ihan ihmeelliseen, täysin epätavalliseen ääneen. Kuului kova... miten sen sanoisi, no, rompsahdus. Keskeltä unta havahtuessani mielen pohjalla häivähti kaikenmaailman maanjäristykset. Saman tien ymmärrys lähti sen verran toimimaan, että saatoin sulkea tuon vaihtoehdon pois. HM oli heti kaikki antennit pystyssä, minä vain totesin lakonisesti oikea korva tyynyä vasten: "Lumet lähti katolta."
Tuosta lienee helppoa päätellä, että meillä ei ihan heti viherrä... Toki kuva on talon koillis- / pohjoispuolelta, mutta kyllä sinnekin aurinko paistaa. Kuvan pihta äärimmäisenä vasemmalla on auringossa ihan koko päivän. Etualalla oleva "pehmeämuotoinen" lumikinos on hiekkalaatikon päällä, eli sinnekään ei Eka Vekaralla ole hetkeen pääsyä (mahtaakohan melkeinkuusi enää edes hiekkiksellä suostua leikkimään...?).
Voi, kunpa minä voisin ottaa kuvan säästä. Siis siitä, miltä se tuntuu. Päivä on ihan linnunmaitoa. Vesikourut ronkuvat kuin rankkasateella, eli jos lumet eivät olisi yöllä pudonneet, ne olisivat tänään sulaneet pois. Parkkeeraan pihalle näennäispuuhiin heti, kun olen saanut tämän kirjoitetuksi loppuun, sillä haluan vielä kertoa mielipäiväkirjastani.
Puutarhapuuhat, erityisesti kylvöt, tarvitsevat nimittäin kyllä oman kirjansa. Enhän minä tänne osaa - enkä teidän puuduttamista välttäen myöskään halua - listata jokaista siementä, jotka purkkiin pääsevät. Sitä varten minulla on the Kirja. Jo viime vuonna oli oma kappaleensa, nyt on menossa vuosi 2011. Toivottavasti olette tutustuneet tähän, Inge Löökin Paljain jaloin mummojen puutarhassa on nimittäin ihan ehdoton! Vaikka olen lukenut tekstit moneen, moneen kertaan, silti ne vieläkin jaksavat hymyilyttää, niin erinomaisen hienosti ne kuvaavat tämänkin Mummon puutarhaelämää.
Yksi pieni harmin puoli kirjassa on: se kattaa vain maalis-syyskuun. Kyllähän sitä nyt hyvänen aika kylvetään siemeniä jo tammikuussa, ja pensaita istutetaan marraskuussa! Omat alkuvuoden kylvöni olen siis joutunut mini-minikirjoituksella nykertämään kirjan ensimmäisen aukeaman vasempaan yläkulmaan. Viime vuoden ensimmäisiä kuukausia varten tein "irtolehdet", mutta ne putoilevat aina kirjan välistä pois, joten ne ovat himppasen epäkäytännölliset.Jos siis olet, Inge, kuulolla, saanko esittää kirjan seuraavaa versiota varten toivomuksen: lisää ihania kuvia ja tarinoita, sekä niiden viereen tammi-, helmi-, loka- ja marraskuu. Ja joulukuukin, haaveillaanhan silloin kaikesta muustakin, miksei myös puutarhasta.
Ai niin: tärkeä asia. Tervetuloa taas yksi uusi lukija, Maarit! Nyt teitä "virallisia" on jo neljätoista. Olen mahdottoman otettu ja iloinen. Ja tosi moni muukin kävijä on uskaltautunut ilmoittautumaan kommentin välityksellä. Wau!
Nyt tämä tyttö lähti ulos. Sommoro.
9 kommenttia:
Sommoro! :-D Minä ostin autoni tamperelaiselta nuorelta veikolta, joka rahapulassaan päätyi myymään vaimonsa kauppakassi-auton, kun heillä oli remontoitava vanha talo ja pienet lapset, niin päättivät pärjätä yhdellä. Puheluita oli auton katsomisen ja ostamisen välillä muutama, ja joka puhelun päätteeksi hän sanoi: Sommoro! Oikeeen silleen tamperelaisittain. Ai että! Autoni onkin silmissäni varsin tamperelainen pertsoona.
No niin, kyllä täällä saaristossakin on tosi kosteaa, nyt alkoi juuri sataa jotakin rännän tapaista, ja räystäiltä tippuu, tosin ei ihan niin vauhdilla kuin auringon siivittämänä. Ihanaa!
On se kumma, miten lumi päättääkin humpsahtaa katolta juuri yön hiljaisimpana hetkenä! Minun makkarini kohdalta tuli lumet katolta muutama yö sitten, ja kissat nykäisivät korvat pystyyn ja silmät sepposen selälleen - minun ei tarvitse olla huolissaan kun untani vartioi Pantteri ja Tiikeri, nääs :-)
Ai ihanaa, hiekkalaatikko: sehän on TÄYDELLINEN taimien lastentarha! Kun olet koulinut pienet taimet, saat ne ruukkuriveihin sinne ja muovin helposti öiksi päälle. A-vot! *Kade*
Herättääpä tämä kirjoituksesi nyt samallisen arkkuni, nimittäin vielä yhdestä pitää kommentoida ennen kuin lopetan tämän pulinan: Ihana tuo Löök-kalenteri (/päiväkirja)! En ole tuollaista nähnytkään, aukko sivistyksessä. Löökin mummelit ovat vallan mainioita. Minuakin ihmetyttää tuo kuukausien puuttuminen, sillä onhan niitä pihatöitä, ja varmaan moni ulkosuomalainen vaikkapa Espanjassa saattaa haluta kalenterin, ja siellä niitä pihatöitä talvella vasta onkin. Valmistusvihre, selvästi.
Katoppa, mulla synkkaa sun auton kanssa :-D
Äläs nyt, sielläkö sataa? No, minäkin ehdin pihalle vain todistaakseni pilvimassan arvokkaan näköistä lipumista suoraan elämänvaloni (elämäni valo on sitten ihan eri asia) eteen. Kyllä minä sinistäkin taivasta näen, mutta en tässä meidän kohdalla.
Meidän "pantteri" vaan narskutteli hampaitaan siinä kohdalla, kun äiti ja isä olivat Hyvin Selvästi Havahtuneet unestaan. Kevyessä unessa hänkin, siis, mutta unessa yhtä kaikki. Lapset. Niillä on uskomaton unilahja.
Hiekkalaatikko saattaa todellakin päätyä taimikasvatukseen sitten, kun EV lakkaa siitä piittaamasta. Ainoa huono puoli on se, että laatikkoon paistaa ainoastaan iltapäiväaurinko. Toisaalta, eivätpä taimet paistu.
Taidetaan laittaa Löökille kimpassa palautetta: kalenteri kokovuotiseksi, kiitos, jotta voimme lähettää sitä kaikille ulkosuomalaisille tutuillemme Epsanjaan (mulla niitä on nolla, montaks sulla on?).
Kyllä, kevättä! Lumi ei enää kantanut kun kävin hakemassa lampaille nakerreltavaa, pari männyn oksaa, ensimmäiset lumikellot nostaa päätään kukkapenkin sulapaikassa ja pikkuinen melkein-2-vuotiaani kysyi: "Kynttilöitä?"
Sare loppus jo.
Luulen, että varjon taimien lastentarha on hyvä vaan, etteivät kuivu/paistu.
On mulla jotain ulkosuomalaisia tuttuja, itse asiassa paljonkin! Puutarhallisiakin.
Meillä lumet tuli alas katolta viime viikolla ja tietysti yöaikaan (miksihän melkein aina niin). Kuulosti ihan siltä kuin olisi ukkonen jyrissyt.
Ihan uusi tuttavuus tuo puutarhapäiväkirja, mistäs olet ostanut?
Maarit: voi miten IHANA kommentti lapseltasi! Kyllä, kevään kynttilöitä :-D
Saila: tottamaar se loppus, se on ny täällä. Vettä tulee, ihan silkkaa sitä ittiään. Onneksi löydettiin eilisissä kaivauksissa se viemärinkansi. (Kyl mä arvasin, että sulla on tuttuja muuallakin kuin Suomineidossa.)
pioni: Ukkonen. No sinä sen sanoit. Siltähän se kuulosti! En vaan muistanut, kun oikeasta ukkosesta on niin kauan! Puutarhapäiväkirjan (-kirjat) olen saanut lahjaksi kahdelta eri ystävättäreltä, jotka molemmat osuivat kyllä lahjallaan niin nappiin kuin osua vain voi. Kirjan on kustantanut Inge Löökin mummokorttejakin tekevä Paletti Oy, mutta pikagooglailulla näyttää olevan loppuunmyyty kustantajalta. Ehkä voi vielä jostakin löytyä?
Rakastan mummoja. Minullakin on tuo päiväkirja, rakas. Samaa kuukausien puutetta olen harmitellut.
R&T ja pioni: arvatkaas, mitä tein? Laitoin kirjan kustantajalle ruinausviestin! Kiti-kiti, ving-ving: "Uusi painos tai uusi, koko vuoden kattava versio, pliispliispliis" tai jotain tuonnepäin. Pitäähän meillä nyt KIRJA olla.
Lähetä kommentti