Voi itku, mitä menin tekemään. Istuin tänään taas aurinkomatkalla talonnurkalla, ja annoin ajatusteni vaellella ympäri pihaa. Siinä lähtivät pahaisesti kierrokset nousemaan, ja ennen kuin sain suitsista vedetyksi, hepo läks. Ihan vuoria en siirrellyt, mutta roskakatoksen kylläkin. Lisäksi irrotin osan asfaltista, rakensin uuden ulkokuistin pätkän, ladoin pihakivistä uudet, pehmeästi kaartuvat polut ympäri talon, tein köynnösportin talonnurkalle, rakensin autokatoksen, nostin pystyyn lipputangon sille suunniteltuun paikkaan, ja sain kuin sainkin kasvihuoneen!
Nyt olen ihan ratkeamispisteessä, kun haaveet pyrkivät ulos joka rööristä, mutta mihinkään niistä ei voi tarttua ja ryhtyä toimeen. Kuten todettua: "ammattimainen haaveilija".
Turhautuneisuuden syövereistä yritin katseen voimalla sulattaa lumikinoksia ja monen sentin paksuista jääkerrosta sen pirskatin asfaltin päällä, mutta ei anna vieläkään talvi periksi. Hanget kyllä kohahtelevat matalammiksi, se täytyy myöntää, ja pieniä puroja valuu kohti viemäriä. Jos talvi tuli kerralla rysähtäen, se näköjään poistuu meitä kärsimättömiä ivaten ja oikein kiusallaankin viivyttelee lähtöään.
Siemenkylvöt onneksi yrittävät parhaansa tuodakseen kevättä lähemmäs. Jouduin tekemään "hätäsektion" ja koulimaan akileijat, vaikka olivat vasta sirkkalehtiasteella. Saa nähdä, mitä niille tapahtuu... Halusin kuitenkin edes yrittää turvata vielä pystyssä olevien pikkutaimien eloonjäämismahdollisuudet, sillä taimipolte tai muu inha sieni hiipi jo yhdessä nurkassa kylvöalustaa ja kaatoi taimireppanoita kuin, no, heinää.
Pensaskärhön siemenistä on yllättävän moni itänyt. Tai ehkä niiden itävyys tavallisestikin on hyvä; itse en vain ole koskaan aiemmin yrittänyt kasvattaa sitä siemenestä, joten tomerat pikkulehdet olivat iloinen yllätys!
Kaikki muut kylvöt ovatkin sitten pelkkää mustaa täynnä. Lisäksi osa ulkona kylmäkäsittelyssä olevista on harmittavasti jäätynyt lumenkin suojassa; täytyy toivoa, että pikkuhiljaa lauhtuva sää herättelee siemenet koomasta ja astioissa lähdetään kasvulinjalle kaikesta huolimatta.
Eka Vekaran henkkohtaiset siemenkylvöt, kaksi passionhedelmän siementä ja olisikohan ollut kahdeksan kiivinpipanaa, ovat hänen pettymyksekseen - ja miksei minunkin - nekin vielä ylösnousemusta harkitsevassa vaiheessa. Yritän kovasti koukuttaa pikkuheppua puutarhuroinnin ihmeelliseen maailmaan, mutta harmi kyllä hän osui nyt valitsemaan hämäläistyyppisiä siemeniä kärsimättömän odotuksensa kohteeksi. Into ehtii laantua hyvän aikaa ennen kuin mullasta nousee mitään näkyville! Olisi pitänyt vissiin valita raiheinää :-D
2 kommenttia:
Sitä on liikkeellä... minäkin luin eilen illalla piharakennusten rakennusopasta ja siinä suunnittelin tulevan kasvihuoneeni ihan nurkkia myöten, ihan innosta puhkuen - ei mitään unettavaa lukemista! Siinä kaivoin mielessäni maata ja katkoin luumupuun juuria tieltä. Suoraan sanottuna en tiedä, riittävätkö omat voimat perustuksen kaivuuseen, kun paikalla tosiaan on kasvanut luumupuuvesakko, joka tunnetusti tekee juurivesoja niistä joka paikassa risteävistä juuristaan.
Mutta mutta: tän kesän aikana pitäis saada talot maalattua, ja ikkunat entisöityä, mielellään jo kuistikin maalattua, ja katto alkaa näyttää ruosteläikkiä ja...
No niin! Sinä ymmärrät! Se kalvaa, se syö. Tekemistä olisi, mutta ei aikaa, rahaa, osaamista, lopullista päätöstä sijoittelusta, lihasvoimia, konevoimia... Ai meitä "päättömiä" :-P
Lähetä kommentti