Ruotsissa kaikki on paremmin. Tukholma, osa 1.

Suomessa satoi lunta, Ruotsissa oli puutarhamessut. Ja MITKÄ messut! Voi huokaus ja äitienpäivä ja kaikki ihanuus.

Jo laivamatka oli tunnelmaa kohottava. Olin ihan alunperin aikeissa olla pyytämättä ketään seurakseni, kun ajattelin, että saisin olla ihan itsekseni. Onneksi en tehnyt niin, vaan pyysin hyviä ystäviäni mukaan. Sellaisia, jotka eivät olisi kiinnostuneita puutarhamessuista, vaan painaltaisivat Tukholman kaupoissa sillä aikaa. Että saisin olla messuilla yksin.

Toinen heistä lähti mukaan, toinen ei valitettavasti päässyt. Ja sitten kävi niin, että seurueeseen liittyi myös puutarhamessuille matkaava ystävä. Joka sekin osoittautui vastoin etukäteisajatuksiani aivan loistavaksi jutuksi! Ja kun vielä nämä kaksi, toisilleen entuudestaan tuntematonta, tulivat juttuun kuin vasen ja oikea käsi, laivalla oli lusthia kuin Luostolla!

Seura oli hyvää, ruoka oli hyvää, ikkunapöytä oli kuin kirsikka kakun päällä - kirsikka osoittautui lopulta laivamatkojen teemaksi - eikä juomatkaan olleet yhtään pöllömpiä. HIFK voitti Jokerit (no, mielummin näin päin, jos Kärpät eivät enää ole kisassa mukana) ja meri oli sula muutamia kelluvia jääkimpalelauttoja lukuunottamatta. Eikä nuhakaan juuri vaivannut, paitsi hyttikaveria, joka joutui pariin otteeseen tönimään minua, kun kuulemma kuorsasin...

Tukholmassa kutakuinkin ensimmäinen ääni, jonka kuulin astuttuamme maan kamaralle, oli peipposen ihana liverrys. Voi että, siellä oli jo peippoja! Tai ainakin tämä yksi.

Metro- ja lähijunamatkan päässä odotti sitten Älvsjö. Ihmisvirran mukana messukeskukseen, takki narikkaan ja tästä se lähti.

Yksi messuilla esillä olleista asioista oli Drottningholmin puutarhan maailmanperintöluetteloon ottamisen 20-vuotisjuhla. Teeman ympärille oli rakennettu aika upea pienoispuutarha, jossa barokkiasuiset hahmot (päättöminä) seisoskelivat.

 

 Kuvia voi klikata suuremmaksi.

Messujen tämän vuoden teema oli "Plats för sinnen. Tid för grönska." No, olihan messut paikka aisteille ja käytävillä pyörijällä ei voinut olla muulle kuin viherrykselle aikaa, mutta aika ympäripyöreäksi tuo minulle jäi. Varsinkin, kun Ruotsi ei maana ollut viikonloppuna yhtään sen lämpimämpi eikä kevät pidemmällä - peipposta lukuunottamatta - kuin meilläkään. Ja siksi oli pakko yrittää seinien sisäpuolella työntää nenänsä lähelle joka ainoaa kesän merkkiä!