Sitä tuli taas lisää. Voi ÄRMÄKE!! Melkein koko eilisen päivän satoi, vaikka rintaman piti olla kapea ja liikkua nopeasti kohti itää. Hah. Puiden oksat notkuvat taas valkoisina, ja Herra Mies teki jopa lumityöt aamulla. Onneksi aurinko on tehnyt jo myyräntyötä lumikinoksissa, uutta mahtui taas tilalle...
Muutenkin on tullut lunta tupaan: viidestätoista hätäistutetusta akileijan taimesta pystyssä on enää viisi-kuusi (riippuu uskon määrästä). Kyllä harmittaa: olisin niin mielelläni nähnyt kaikki kasvamassa. Pidän akileijan lehtien muodosta ja kasvutavasta kovasti, ja nämä ovat / olisivat olleet vielä mallia "aurea variegata". Kukan väriä en edes muista, sillä sain siemenet eräältä puutarhaystävältäni. Hän kyllä varmasti mainitsi tämänkin asian, mutta kun en kirjoittanut sitä ylös, kukan väri saa olla sitten tulevien vuosien ylläri. Jos nuo reppanat nyt koskaan pääsevät kukintaan saakka... Byää, kun tympii!
Lisäksi sain vielä flunssan. En ole ihan hirveän yllättynyt, sillä Eka Vekara sai kovan nuhan ja yskän alkuviikosta. Vaikka sitä kuinka koittaa käyttää käsidesiä ja pitää hygieniasta muuten huolta, flunssaistakaan lasta on vaikeaa olla pussailematta... Eipä siihen paljon ole siis sanomista, jos itselläkin alkaa nenä valua ja yskä ronkua keuhkoputkissa. Harmittaa, sillä esimerkiksi juuri nyt ulkona on aivan fantastisen hieno alkuillan hetki. Perheen miehet lähtivät sacher-kakun sulatukseen ulos (HM täyttää tänään vuosia) ja harrastavat näköjään tällä hetkellä lumipallokeilailua tai jotakin muuta yhtä mielekästä puuhaa, ja olisin mielelläni mukana. Sen sijaan istun sisällä pino nenäliinoja käden ulottuvilla ja aivastelen. Pärskis!
Taudista huolimatta kotityöt on hoidettava, ja seuraavaksi onkin luvassa taitolajien taitolaji: ruoanlaitto flunssaisena. Olen aina silloin ihan neuroottinen käsienpesijä; lotraan saippuavedellä joka välissä. Varmasti, mikäli joku pöpö ruokaan eksyisi, se keittäessä henkensä heittäisi, mutta en vain osaa toimia toisinkaan. Mielummin keitän katkarapu- kuin pöpörisottoa ;-P Ah, risottot ovat ihania! Se kermaisen pehmeä riisimassa, parmesan, valkoviiniloraus... voisin syödä - ja valitettavasti yleensä syönkin - sitä vaikka kuinka. Kyllä italialaisesta keittiöstä tulee aarteita, ei voi muuta sanoa.
Osaavat ne teollisetkin valmistajat. Ostin päivänä muutamana valmislihapullia, jotka paketin päällä tituleerattiin kreikkalaisiksi lihapulliksi. Olisivatkohan olleet vaikka Atrian tekemiä. EV ihastui niihin aivan ikihyväksi, ja tilasi heti ensi tilassa niitä uudelleen. Tänään hän häikäisi synttärivieraat gourmandiasenteellaan, kun lapset tekivät muovailuvahasta meille aikuisille tilaustemme mukaisesti ravintola-annoksia. Yksi vieraista pyysi perunamuusia ja lihapullia, ja tarjoilija EV kysyi: "Tavallisia vai kreikkalaisia? Kreikkalaiset ovat tosi hyviä." Siinä meinasi asiakkaalta mennä kaffet väärään kurkkuun...
Jaha, nyt loppui tämä puuha: EV huuteli takakuistin ovesta, että äitiiii, mä haluun saunaan. Tämä äiti nostaa siis hihat ylös ja lähtee kiukaan sytytykseen. Hei seuraavaan kertaan!
5 kommenttia:
Pikaista parenemista sinulle!
Minä olen tänään heilunut lapion kanssa takaterassin lumivuoren kimpussa ja kyllä se hieman madaltui. Mutta moneksi päiväksi jäi vielä työtä, toivottavasti aurinko hieman avittaa:)
Pikaista paranemista!!!
Voih, toivottavasti tauti ei kovin pitkäksi aikaa petiin kaada. Tänään ainakin Keski-Suomessa iltapäivä oli niin upea, että olisi itkettänyt, jos olisi päivä sisällä pitänyt viettää.
No juu, ei tuossa näköjään kauaa ehdi sairastamaan. Toivottavasti huomenna on rauhallisempaa ja ehdit lepäillä ja tervehtyä!
Ihana tuo Eka Vekara, voi mahdoton! Mahtavaa. Siitä se kehittyy, onneksi on kulinaarinen koti, sillä pääsee pitkälle elämässä ;-) Minäkin rakastan italialaisia risttoja, enkä koskaan unohda siellä syömiäni artisokka- tai parsarisottoja, enkä ystäväni opettamaa kinkku-herkkusienirisottoa (siihen tulee valkoviinin sijaan punaviiniä, ja tuoretta rosmariinia, jota kävimme napsimassa pihalta). Silloin, kun olin pieni, syötiin Suomessakin "risottoa", siis herne-maissi-paprikaa plus pitkäjyväistä riisiä, voi herraisä, kuka koskaan kehtasi nimetä sen risotoksi???
Vielä kerran, pikaista paranemista sekä sinulle että akileijoille!
Kiitos kaikille toivottajille! Vielä ei tunnu siltä, että tämä tästä kirkastuisi, mutta loppuviikoksi aion jo tervehtyä. On pakko: muuten jää Tukholman reissu väliin :-D
Oooh, kinkku-herkkusienirisotto! On varmasti vähintään yhtä hyvää kuin pastakastike, johon tulee noiden lisäksi homejuustopalanen, creme fraiche-purkki ja mausteeksi oreganoa ja mustapippuria. Aivan jumalaista sekin.
Lähetä kommentti