Minun piti tähän mennessä olla jo kunnossa. HAH!! Ääniefektit ovat edelleen miljardin desibelin luokkaa, yskin tai niistin. Pieni positiivinen nytkähdys on sentään tapahtunut: päätä ei enää juuri särje. Eli ehkä touppinkeista on ollut vähän apua. Tosin tuon sarvikuonon ahkera käyttö on tainnut valuttaa onteloista vettä vähän korviinkin, on pikkuisen rotinaa kuuloelimissä. Onneksi Tukholmaan ei matkusteta lentokoneella. SILLOIN saattaisin miettiä kahteen kertaan, lähdenkö. Laiva on korvaturvallinen vaihtoehto - vaikka muu keho saattaakin joutua koville, jos näin kova tuuli puhaltaa merelläkin.
Pakkaan sellaisen määrän lääkitystä mukaan, että matkaseura voi sairastua ihan mihin vaan, minulta löytyy troppi. Oikein naurattaa itseänikin. Mikään, ei mikään voi estää minua menemästä messuille. Raahaudun sinne vaikka otsanahkaa rypistämällä.
Kunhan päivän kiireet laantuvat - nyt on vauhdissa vain Pikku kakkosen mittainen tauko - käyn vielä messujen sivuilla katsomassa, onko siellä jotakin kivaa viime hetken infoa. Ja sitten pakkaamaan!
Huomenna aamulla menen kuitenkin ensin Eka Vekaran kanssa kansalaisopistoon leivontakurssille. Äiti on vaan apukokkina; siksi uskallan tässäkin kunnossa mennä. Pitäisiköhän ottaa puutyökassista hengityssuojain mukaan ;-)
Ja menoksi taaaaass...
1 kommentti:
Voi ei!!! Aloin jo huolestua! Matka vaarassa!
Pikaista paranemista; ihan hirveän kauan oletkin nyt ollyt kipeenä, siis koko viikon. Sitkeä sairastapaus! Sitten laivalla saat viskinujerruksen, jos ei olo ole muilla keinoin vielä kohentunut.
Lähetä kommentti