Eilinen päivä sisällä kostautui tänään: lumen kolaamiseen pelkästään etupihalta meni melkein kaksi tuntia. Takapihalle en enää jaksanut edes lähteä. Kyytiä, kinkku! Vauhtia, valkoviini! Lähtöpassit, lohisiivut! Pois vaan, pororulla.
Enää ei tarvitse etsiä, voittaja on löytynyt. Make no mistake, amerikkalaiset, tai kanadalaisetkaan, me suomalaiset sitä sentään osaamme hoitaa lumiasiat. ME olemme tottuneet siihen. Meillä ei suljeta kouluja eikä kaupunkien liikenne pysähdy (se vain hidastuu, myöhästelee, ja pitää pieniä fundeeraustaukoja...). We deal with the snow.
Alexander Stubb oli oikeassa. Terveisiä Katajanokalle. Täältä löytyy snow-how´ta, tulkaa vain ottamaan oppia!
Meillä luotetaan siihen, että perhoangervo on onnellinen tuottaessaan ympäristöönsä iloa ja kauneutta talvellakin, ja meillä säilytetään usko herkimpienkin kasvien selviämisestä lumen suojassa (kaksinkertaisen pakkaspeitteen alla).
Meillä osataan iloita lumen tekemästä taiteesta, ja nauttia niistä yksityiskohdista, joita tuuli ja hiutaleet yhdessä saavat aikaan. Meillä ei itketä kuin vähän, jos auto on puoleksi hautautunut lumeen. Siinä kyynelten lomassa me kuitenkin osaamme kiinnittää huomiomme kauniiseen lumiaaltokuvioon, jonka tuuli on taiten ikkunaan verkottanut.
Me suomalaiset rakastamme lumielämään soveltuvia varusteitamme, huopatossuja ja kuomia ja nahkarukkasia ja läpällisiä karvalakkeja. Toki me rakastamme myös sääoloihin suunniteltuja untuvatakkejamme ja teknisesti erittäin hienosti suunniteltuja ja toteutettuja muita ulkoiluasujamme, mutta meillä on käyttöä ja oivallusta myös tuotteille nimeltä kynsikkäät. Erinomaisen kätevät vempeleet, jos haluaa käyttää kameraa ulkona.
Tämä se on Talven Ihmemaa, siitä ei ole epäilystäkään. Ainakin minä ihmettelen uutta lunta joka ikinen päivä, jolloin sitä tulee. Eli joka ikinen päivä.
3 kommenttia:
Kyllä! Välillä tulee katsottua ulos ikkunasta; TAASKO sitä tulee??! Mutta hengissä pysytään. Muutama vuosi sitten kun haikailin huopatossujen perään, äitini totesi, ettei niillä tee mitään etelärannikon talvissa. Nyt alan uudestaan harkita sellaisten hankkimista.
Suosittelen huopikkaita lämpimästi (kirjaimellisesti)! Ne ovat niin kätevät kengät, ettei paremmista väliä. Kumpparit ovat sitten asia erikseen, mutta täytyy äitisi mielipidettä millään lailla väheksymättä todeta, että nyt äänestämme hänet kumoon 2-1. Alennusmyynneistä niitä voi vielä löytyä, käy kurkkimassa!
Jeh, käyn!!! Päätetty 2-1.
Lähetä kommentti