Pium paum pelistä pois.

Könötin vissiin hieman liian kauan toissailtana koneen ääressä huonossa asennossa, kokeilemassa eri versioita blogin uudeksi ilmeeksi. Eilisen olin nimittäin ensin lievässä, sitten iltapäivää kohti yhä pahenevassa päänsäryssä, kunnes iltapäivän katveessa siitä tuli pitkästä aikaa oikein räimeä migreeni. Eivät auttaneet parit lääkkeetkään, eikä perinteinen tyhjennysharjoitus. Makasin vaan ja yritin hengittää ihan hiljaa.

Yöllä kahden aikaan otin viimeisen lääkkeen, ja sitten helpotti.

Onneksi, sillä tänään meillä on ollut talo täynnä väkeä juhlistamassa Thaimaan kuninkaan 83-vuotissyntymäpäivää. Aina pitää joku syy juhlaan olla, ja tämä sattui olemaan useammalle perheelle mieluinen teema. 12 aikuista ja seitsemän alle 10-vuotiasta lasta täytti talomme tänään lattiasta kattoon. Voi että oli ihanaa!

Torstain joulupuuha Eka Vekaran kanssa liittyi juuri tähän, sekä tietysti myös huomiseen itsenäisyyspäivään. Hirveällä tuherruksella saimme syntymään parikymmentä Thaimaan lippua, kas tässä. Suomen liput olivat vaivattomampia, ei tarvinnut kuin leikata ja liimata. Nämä ovat sentään omin käsin väritettyjä! Eivät aivan absoluuttisen aidon näköisiä, mutta kapea sininen viiva oli ainoa, minkä saimme mahtumaan lippuun...

Perjantain puuha olikin koko perheen yhteinen riemu: järjestimme leffaillan suklaapopcorneineen ja sipseineen. Elokuvaksi valitsimme EV:n uuden suosikkikirjan mukaisesti Niko - lentäjän poika -leffan. Se yllättäen jäi kesken, koska pimeähkössä huoneessa, dramaattisen musiikin soidessa, sudet olivat pienelle miehelle liian pelottavia. Pienimmän puuhaajan toiveesta vaihdoimme koneeseen yhden Disneyn joulu-dvd:istä ja sekös meitä sitten viihdytti loppuun saakka.

Eilen joulupuuha jäi sitten tyystin kokonaan miestenväliseksi, kun äiti oli täysin pelistä poissa. Eipä siinä mitään; he ne meidän perheen leipurit muutenkin ovat. Tähän leipomissessioon minustakin olisi ollut kiva osallistua muutenkin kuin ohijuoksuilla vessaan. Hienoja saivat aikaiseksi. "M-karkit" osoittautuivat aivan ykköskäteviksi piparinkoristeiksi EV:n mielestä. Niitä piti saada laittaa reilusti. Ja sai!

Tänään oli äidin ja pojan pitkään odottaman joulupuuhan vuoro: laitoimme seimen esille. Seimi ja hahmot ovat hollantilaisen Anneka Bouken tuotteita, ja pidän näistä aivan valtavasti!

Niin ilmeisesti pitävät muutkin: vasta viime kesänä sain hankituksi itämaan tietäjät - sveitsiläisestä verkkokaupasta. Ei näille montaa jälleenmyyjää Suomessa edes ole, mutta sentään vielä joitakin. Muutaman pikkuenkelin vielä haluaisin!

Yhtenä sivuhyppelynä kaikkeen muuhun joulupuuhasteluun tein tässä männäpäivänä linnuille omia "joulukoristeita". Laitoin mataliin erikokoisiin vuokiin kaikenlaisia linnunsiemeniä, ja kaadoin sulaa kookosrasvaa sitten siteeksi. Sydänvuokaan vuolin juustohöylällä omenanpalasiakin rastaiden herkuksi.

En ymmärrä, en kertakaikkiaan ymmärrä, miksi en ole tehnyt näitä ennen. Ei voi olla yksinkertaisempaa puuhaa: kattilaan kookosrasvaköntsäle sulamaan, siemeniä astioiden pohjalle, sitten sulaa rasvaa päälle ja astiat ulos jähmettymään. Aikaa meni ehkä viisi minuuttia. Vaikeinta oli laittaa jähmettyneisiin kakkusiin lenksurat rautalangasta. Yritin ensin naputella reikää ohuella naulalla, mutta kakkuset halkesivat tyystin. Lopulta päädyin ottamaan niin tukevan otteen rautalangasta kuin siitä kookosrasvaisilla sormilla suinkin sain ja työntämään lankaa sellaisenaan kakkusten läpi. Se toimi jonkinmoisen äherryksen jälkeen parhaiten, ja sain kuin sainkin ripustetuksi tipusille uudenlaisia herkkuja maisteltavaksi.

Nuo pikkukakkarat pikkusyreenissä nyt eivät ole muuta kuin pieniä lättyjä, mutta minusta tuosta omena-siemensydämestä tuli lisäksi kauniskin! Teen takuulla näitä lisää.