Olisi hienoa, jos osaisi viettää itsenäisyyspäivää jotenkin oikein juhlavasti. Päivä on minulle yksi vuoden tärkeimmistä, vaikka en aina osaakaan sisäistäen juhlan teemaa ajatella.
Tämän(kään) ikäisen on vaikeaa kuvitella sotaa, vaikeaa mieltää sitä uhrausta, jonka itseämme vanhemmat sukupolvet ovat joutuneet tekemään. Minulle itsenäisyyspäivä on sinivalkoisuutta, kai aika isoa ylpeyttä Suomesta. Kynttilät sytytän aina klo 18, jos suinkin olemme kotona (itsetyytyväisyydessä pörhistellen paheksun naapureita, joiden ikkunassa kynttilät eivät pala), ja nostelen Herra Miehen kanssa kuohuviinimaljoja, vaikka en aina oikein siinä hetkessä ajattele, miksi.
Eka Vekara lauleskelee Maamme-laulua, jonka hän viikolla päiväkodissa oppi, ja minä olen sen verran maanpuolustushenkinen, että totean, kuinka olisin, jos asepalvelus olisi silloin ollut naisille mahdollinen, aikanaan voinut mennä armeijaan, ja jopa tavoitella pääsyä puolustusvoimien palvelukseen. En tiedä, olisiko pääni kestänyt ilmavoimien vauhtia, mutta olen aina haaveillut pääsystä hävittäjän kyytiin...
Seitsemältä on pakko aina vaihtaa tunnelmat toiseen ääripäähän ja tälläytyä television ääreen leikkimään aikuisten prinsessaleikkejä ja vertailemaan, kenen päällä on kaunis puku ja kenellä kierrätysteema on ampunut täysin yli (toivottavasti ne yhden kansanedustajan pukuun kudotut sukkahousut olivat edes käyttämättömiä; inha ajatus olla pukeutuneena jalkahikeen valtakunnan tärkeimmässä televisiolähetyksessä...) Tämän vuoden kuningatar? Ehkä Vuoden pakolaisnainen, jonka nimeä en muista, mutta joka toi mieleen lapsuusajan idolini, Grace Kellyn, puuterinvärisessä ihastuttavassa puvussaan.
Vuoden huomionkerääjät olivat mies- ja naisparit, jotka selkeästi tänä vuonna olivat päättäneet NÄKYÄ. Ihan oikein! Kyllä pitää tämän ajan maassa jo sietää erilaisuutta ja saada elää omannäköistään elämää ilman ahdistelua, ahdasmielisyyttä ja alituista alistumista "yleisiin normeihin", jotka menivät jo.
Sitten oli näitä ikiprinsessoja, eijariittakorholoita ja satutaiveahoja, joiden pitää saamalla saada mediahuomio. Eikä se aina onnistu kaikkein positiivisimmalla tavalla. Kuten ei onnistunut Diivojen Diiva Karita Mattilaltakaan, joka ei mielestäni ollut osannut huomioida tilaisuuden luonnetta ja synnyinmaansa jäyhyyttä, vaan oli vetäissyt ylleen decoltéen, joka ulottui napaan saakka. Ei tyylikästä.
Päivi Räsänen leikki hieman vastenmielisesti jäämorsianta valkoisissaan, Janina Andersson ilahdutti jälleen upealla hiustyylillään, suunnistaja Minna Kauppi taas oli tupeerannut hiuksensa tällä kertaa vähän liian korskeiksi, ja Tanja Karpela johti tätä iänikuisten "ylhäältä tiukka, polvista alkaen hirveästi röyhelöä" -jenkkityyliä 80-luvulta. Umayya Abu-Hannasta en edes aloita. Tai Lisa Souniosta. Missä on ihmisten itsekritiikki?
Ja aina löytyy naisia, joiden mielestä juhlakampaukseksi välttää se, että laittaa pitkät hiukset vähän kiharammalle. Voi että.
Tulevatkohan Linnan juhlat koskaan tiensä päähän? Ovathan ne todellisuudessa aika korni tapa juhlia, tai ainakin korni tapa on välittää se tasavallan tavallisille television välityksellä, ja korneinta kaikista on, että kyllä me tontut tanssitaan itsemme sinne telkkarin ääreen kuohuviineinemme :-)
Vuoden päästä nähdään! Huomenna isketään taas kädet saveen (voi, kunpa pääsisikin puutarhaan!!) ja tiskataan, pyykätään ja laitetaan ruokaa.
1 kommentti:
Tuli ja meni taas sekin päivä, iän myötä ehkä on enemmän alkanut arvostaa sitä itsenäisyyttä toivoen, että tulevaisuudessa se säilyy diplomatian keinoin. Lama-aikaan sitä aina ajattelee, että sen ison juhlan rahat voisi lahjoittaa vaikka hyväntekeväisyyteen ja kelata telkusta vaikka vanhoja juhlia:)
Lähetä kommentti