Eilinen päivä sisällä kostautui tänään: lumen kolaamiseen pelkästään etupihalta meni melkein kaksi tuntia. Takapihalle en enää jaksanut edes lähteä. Kyytiä, kinkku! Vauhtia, valkoviini! Lähtöpassit, lohisiivut! Pois vaan, pororulla.
Enää ei tarvitse etsiä, voittaja on löytynyt. Make no mistake, amerikkalaiset, tai kanadalaisetkaan, me suomalaiset sitä sentään osaamme hoitaa lumiasiat. ME olemme tottuneet siihen. Meillä ei suljeta kouluja eikä kaupunkien liikenne pysähdy (se vain hidastuu, myöhästelee, ja pitää pieniä fundeeraustaukoja...). We deal with the snow.
Alexander Stubb oli oikeassa. Terveisiä Katajanokalle. Täältä löytyy snow-how´ta, tulkaa vain ottamaan oppia!
Täällä jo lapset oppivat ymmärtämään lunta, ja iloitsemaan siitä. Meillä lumikolat ovat aina valmiusasemissa. Meillä viisivuotiaat kolaavat minkä ehtivät, ja nauraen värjäävät jäälyhtyjä vesiväreillä. Täällä lähdetään luistelemaan kelissä, jossa muut maat jo nyykähtävät tuuleen ja tuiskuun.
Meillä lumi kasataan vaikka salavan sisään, kun ei muuta paikkaa enää keksitä. Meillä syreeni on valkoinen ympäri vuoden, ja se tietää, että ensi kesä tulee. 
Meillä luotetaan siihen, että perhoangervo on onnellinen tuottaessaan ympäristöönsä iloa ja kauneutta talvellakin, ja meillä säilytetään usko herkimpienkin kasvien selviämisestä lumen suojassa (kaksinkertaisen pakkaspeitteen alla).
Meillä osataan iloita lumen tekemästä taiteesta, ja nauttia niistä yksityiskohdista, joita tuuli ja hiutaleet yhdessä saavat aikaan. Meillä ei itketä kuin vähän, jos auto on puoleksi hautautunut lumeen. Siinä kyynelten lomassa me kuitenkin osaamme kiinnittää huomiomme kauniiseen lumiaaltokuvioon, jonka tuuli on taiten ikkunaan verkottanut.
Meillä lapset eivät hätäänny, vaikka hiekkalaatikon päällä on vuori lunta. Meidän lapsillemme se on vain iloinen yksityiskohta, jonka voi tuota pikaa kiivetä ja möyriä nurin. Jolloin äidit ja isät tirauttavat uuden kyyneleen ennen kuin lähtevät taas lumikolat tanassa työntelemään hiekkalaatikon vieressä olevaa pihakäytävää auki.
Me suomalaiset rakastamme lumielämään soveltuvia varusteitamme, huopatossuja ja kuomia ja nahkarukkasia ja läpällisiä karvalakkeja. Toki me rakastamme myös sääoloihin suunniteltuja untuvatakkejamme ja teknisesti erittäin hienosti suunniteltuja ja toteutettuja muita ulkoiluasujamme, mutta meillä on käyttöä ja oivallusta myös tuotteille nimeltä kynsikkäät. Erinomaisen kätevät vempeleet, jos haluaa käyttää kameraa ulkona.
Tämä se on Talven Ihmemaa, siitä ei ole epäilystäkään. Ainakin minä ihmettelen uutta lunta joka ikinen päivä, jolloin sitä tulee. Eli joka ikinen päivä.
