Tipunaskelia jouluun.

Posti toi eilen mieluisan pakettikortin: saimme kuin saimmekin jouluksi Kuurankukan ikkunaan! Airam oli ystävällisesti korjannut tähtösemme (tai luopunut hommasta ja lähettänyt kokonaan uudet tilalle) ja nyt ikkunassa taas loistaa... nii-in, mikähän tuo nyt sitten olisi? Tähti? Lumihiutale? Kuurankukka, todellakin?

Kuva hieman vääristää sen värejä, livenä valot ovat hieman kellertävämpiä.

Kuvassa vanha kliiviani kohottelee lehtiään kohti valoa. Tai toki se oli ensin ja valo vasta sitten ;-)

Joulukortteja alkaa tulla. Olen niin iloinen siitä, että joitakin kortteja tulee "hyvissä ajoin" ja ennen kaikkea harvakseltaan. Näin niistä ehtii nautiskella, lukea ajatuksella ja ajatella lähettäjää. Tiedän kuitenkin aiemmista jouluista sen, että kun palvelulaitos on avannut kaikki punaiset kuoret, lajitellut ne järjestykseen ja jakanut ne kerralla ihmisten laatikoihin, meilläkin ajatusten viipyily vähenee. Miksi, oi miksi, emme "saa" lähettää korttejamme silloin, kun haluamme, ja miksi, oi miksi Posti ei voi jakaa niitä pikkuhiljaa?

Tuossa tähän mennessä saapuneita ilahdutuksia. Pienet pyykkipojat odottavat tulevia kortteja. Löysin nipsut lopultakin, parin vuoden metsästyksen jälkeen Tiimarista (aiempina vuosina olin aina myöhästynyt hankinnassani ja kaikki oli ehditty myydä), ja tulin lallatellen niiden kanssa kotiin - vain huomatakseni joulutarvikelaatikoista, että olin jo viime vuonna ostanut pyykkipoikia juuri tätä tarkoitusta varten. Ruskeansävyisiä kylläkin, mutta selkeästi joulusomisteiksi tarkoitettuja. Voi hyvänen paikka tätä minun muistiani...

Haluaisin joskus järjestää oikein tunnelmalliset joululahjavalvojaiset. Olisi iso pöytä, kauniita kääreitä runsain mitoin, lahjoihin sopivia somisteita käden ulottuvilla, paketoitavia hankintoja lojuisi sohvilla ja tuoleilla, joululaulut soisivat hiljaa ja kuuma glögi höyryäisi lasissa. Vielä niitä ei ole tullut järjestetyksi :-) Tänäänkin pakkasimme lahjoja vähän vipinätunnelmissa, kun halusimme saada muualle Suomeen lähtevät paketit laatikoihin huomista matkaanlähtöä varten. Glögiä onneksi oli, ja joitakin kauniita kääreitäkin. Tässä on käsitöitä ahkerasti harrastavalle anopille matkalla jotakin pientä kivaa. Lahjapussiksi keksin kankaisen leipäpussukan paperikääreiden sijasta. Aloitin siis kankaisen paketoinnin - vaikkakin valmiin pussin muodossa. Ehkä ensi vuonna kaikki saavat kankaiset lahjakääreet pakettinsa peitoksi, jahka minä joulun alennusmyynneistä ahnehdin hurjat määrät kangaspaloja...

Syvimmin sain kiinni joulutunnelmasta selatessani joulureseptejäni. Olemme kutsuneet muutaman ystäväperheen glögille - aion kokeilla tehdä myös munatotia elämäni ensimmäistä kertaa - 22. päivän illaksi, juhlistamaan päivien pitenemistä, ja sitä varten etsiskelin jouluisten pikkupalojen ohjeita. Samalla nostelin sivuun jouluaaton aterialle soveltuvien kalojen ja sinappien reseptejä. Valitsen niistä viikonloppuna ne, jotka aion tehdä. Ostin jo tänään pari pientä purkkia niitä varten. Olisinpa vähemmän väsynyt, nyt olisi hurja inspiraatio tutkia reseptejä enemmänkin!

Kyllä tästä tänäkin vuonna talven tärkein juhla tulee. Huomenna ajattelin suunnata Helsinkiin, tutustumaan kaikkien - todellakin: siellä on monta - joulumarkkinoiden tarjontaan. Kuvareportaasi seuraa, mikäli kamera ei a) kastu tai b) jäädy. Onneksi löysin viikonloppuna paikallisilta markkinoilta itselleni hyvät kynsikkäät; kuvaaminen on ainakin sen puolesta hieman helpompaa.