Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



tiistai 28. syyskuuta 2010

Aamukampa harvenee.

Ei sille mitään mahda: puutarhatöiden kausi lähestyy loppuaan. Istuin äsken kuistilla (palelemassa; järkyttävän kova tuuli suoraan itäkoillisesta!) ja katselin etupihaa. Itku meinasi tulla. On niin haikeaa tietää, että joutuu taas jättämään rakastamansa harrastuksen melkein puoleksi vuodeksi.

Totta kai tässä saa vielä jotakin touhuta. Maa odottaa haravointia, vielä on kukkasipuleita istuttamatta (ne OmaPihan tulpsut muun muassa, kun haluaisin niiden kaveriksi jättipussillisen kevätkurjenmiekkoja ja / tai lumikelloja, ja vielä isot pussit eivät ole tulleet kaupoissa vastaan), ja arimpien kasvien talvisuojaustakin täytyy alkaa rakennella.

Keskustelin eilen puutarhamyymälässä mustaseljani kukkimisesta, ja toden totta: se kukkii kuulemma edellisen vuoden versoilla. Niillä, jotka tähän mennessä ovat aina paleltuneet ja jotka olen keväällä joutunut leikkaamaan kokonaan pois. Se siis ainakin täytyy suojata, puutarhan työntekijän ja aiempaan viestiin ystävältäni tulleen kommentin ohjeiden mukaisesti: kanaverkkoa, kuivia lehtiä ja katto pään päälle. Selja vaan on vähän hankalan mallinen, kun se harottaa oikealle ja vasemmalle. Saa olla verkko leveällä!

Syrikkä on toinen potentiaalisesti suojattava pensas. Ja joitakin herkkähipiäisimpiä perennojakin voisin peitellä: jalokellot, jotkut heucherat... olikohan vielä muita?

Tämän kasvukauden yksi ilonaihe on ollut tuo tuossa vieressä. Tästä alkaa tulevana keväänä meidän perheen hyötypuutarha. Potageriksi sitä tähtään, eli toivon mukaan saan tulevina vuosina luoduksi sekä hyödyllistä että esteettistä.

Olen ihan tyytyväinen luotettuani omaan intuitiooni noiden lavakaulusten väristä. Minusta niistä tuli oikein hyvät, ja meillä oli lisäksi Eka Vekaran kanssa huiman kivaa, kun niitä yhdessä hioimme ja maalasimme. Päädyin ostamaan valtticolor akvaa ja sävyttämään sen niin mustaksi kuin kartalta löytyi, olikohan sävy joku hiili tai noki tai vastaava. (Tarkistaa: ei kun piki. Hah. Niin tietysti.). Laitan vielä muovit kehikoiden sisäpinnalle, jotta puu ei sieltäkään ihan hetkättelyssä ala lahota, ja sitten vaan multaa ja kompostia sisään.

Kooltaan kaulukset ovat mallia FIN eli 1200 x 1000. Eiköhän viidessä kehikossa muutama pottu ja porkkana kasvateta. Ja vähän muutakin. Sitä valkosipulia <3 <3<3!Tulevan kevään istutusten suunnittelu onkin se, joka pitänee minut hengissä sitten, kun tämä kausi loppuu (ja lähestyvät jouluvalmistelut, joita RAKASTAN).

Kun tuskailen kauden päättymisen kanssa, ahkerimmat siemenkylväjät muistuttavat minua aina siitä, että voihan sen kauden aloittaa jo heti tammikuussa, kun kylmäpäisimpiä ja pisimpään itäviä siemeniä saa jo alkaa ripotella multaan. Tottahan se. En vain itse ole niitä ahkerimpia kylväjiä. Tähän saakka olen purkittanut vain omaan tarpeeseen, osaksi siksi, että kouliminen ei ole suosikkipuuhiani, ja osaksi siksi, että niille koulituille taimille ei ole tarpeeksi tilaa ja valoa tässä huushollissa. Kun Miehelle ja Vekarallekin pitää jättää vähän temmellyspaikkoja... Toisaalta viimekeväinen Mäntsälän taimivaihto ja -myynti oli niin hauskaa, että saatan tänä vuonna kylvää vähän enemmän ihan siitä ilosta, että kasvattamani taimet ilahduttavat sitten tulevia ostajiaan.

Pitäisiköhän puutöissä (tai miksei kotonakin) rakennella kasviobeliskin ja hillohyllyn jälkeen / ohella etukuistin ikkunoiden eteen ripustettavat taimihyllyt? Lautaa, ehkä reunalistat, reiät lautojen kulmiin, niistä ketjut läpi, ja koko komeus roikkumaan kattoon kiinnitettyihin koukkuihin. Sitten olisi tilaa laajentaa siemenharrastusta. Onhan minulla se kerrostalo (kuva vasemmalla), mutta jos tässä oikein tosissaan ryhtyy siemenöimään, tuo ei riitä mihinkään.

No, tuumataan. Täytyyhän minun jotakin tehdä, jotta minulla on tänne jotakin kirjoitettavaa :-)

Tai sitten alan pikkuhiljaa siirtyä joulujuttujen kirjoittamiseen...

4 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Heh, no kai sitä aina jotain kirjoitettavaa on, tai eihän koko ajan tarvitse kirjoittaakaan. Mietin ihan samaa, voi kun olisi joku hyvä paikka siemenkasvatukselle. Joku päivä sitten...
Jouluvalmisteluista on ihana kuulla, sitäpaitsi. Amaryllisten kasvatus alkaa, kyllä kasvi-ihmisellä ulottuvat antennit muutaman kuukauden päähän.

intopii kirjoitti...

Näin mulla varmaan tämän blogin osalta käykin syksyn mittaan, postaukset harvenee. Sitten kirjoitan ehkä enemmän tuonne puutyöpuolelle, tai luon uuden, jouluaiheisen blogin ;-)

Amaryllisten kanssa olen muuten vähän ihmeissäni. Minulla on edelleen hengissä kaksi viimejouluista, jotka eivät meinaa lannistua levolle laisinkaan. Lehteä pukkaa koko ajan, vaikka kastelun suhteen olen ollut todella nihilisti. What to do? Olisi ne kiva kukittaa uudestaan tulevaksi jouluksi.

Inkivääri kirjoitti...

Minulla kukki levoton amaryllis kevään korvalla:) Nyt on kaksi sipulaa kuihduttanut lehtensä, kunpa osaisin ajoittaa kasvatuksen ajoituksen oikein. Taimikasvatushyllyjä on hyvä olla olemassa, meillä Isännyys teki semmoisia laudan levyisiä monihyllyisiä juttuja, jotka saa kiilojen avulla viherhuoneen ikkuna-aukkoihin upotettua. Juuri riittävän levyiset voirasioille sun muille maitopurkeille joissa taimiani kasvattelen.

intopii kirjoitti...

No samanlaiset törppöset (ja moni, moni muu luova ratkaisu) minullakin on kylvökäytössä. Zoomailin juuri puuvajassa ja autotallissa, minkälaisia laudanpätkiä siellä on jemmassa, jos tässä joku päivä oikein toteuttaisikin tuon ideansa ;-)