Vielä se ei karannut, mutta aika hilikulla oli. Onneksi oli vähän bensaa.
Kävin nimittäin puutarhamyymälöissä etsiskelemässä syysistutuksiin sopivia kasveja. Samalla hiplasin sipulipusseja. Tiedättehän: niitä, joissa on nätit värikuvat, iso hinta ja muutama sipuli sisällä. Ympärilläni alkoi leijailla sama pumpulimainen muusta maailmasta irrallaan oleva, pastellisävyissä väreilevä saippuakupla kuin postimyyntikuvastoja selatessa. Tuo, voi miten kaunis! Ooh, entä tuo! Ja tuo! Onpa UPEA väri, ja sopisi niin hyvin yhteen tämän kanssa. Häälyin hyllyjen edessä edestakaisin kuin koditon haamu ja yritin päättää, mitä ottaisin (ei tietenkään pitäisi ottaa mitään, kun en tiedä, mihin sipulit aion istuttaa). Siniviolettia? Tummaa, melkein mustaa purppuraa? Häikäisevän valkoista? Tuossakin on aivan mahtava vaaleanpunainen sekoitus. Voi itku.
Ensimmäisestä kaupasta ostin kuitenkin vain ne syysistutusten kasvit. Mutta sitten pöhkö menin toiseen, siinä vieressä.
Ja plop, pulpahdin sisään samaan kuplaan... Miten voikin niin hentoinen pallo imaista minut sisälleen niin kovin tehokkaasti, ja miten hankalaa sieltä on päästä pois. Alkoi uusi häälyntä, tuotako, vaiko tuota ja tätä? Jos viisi ostaisi, saisi edullisimman "ilmaiseksi". Viisi neljän hinnalla? No sehän jo kannattaa!
Joskus muinoin markkinoinnin guru Timo Rope sanoi kaiken ostamisen perustuvan tykkäämiseen, vaikka ostoksen pystyy perustelemaan itselleen järkiperustein. Jep, oikeasssa oli. Järkiperustelu: keksin paikan, mihin tulppaaneita voi ainakin istuttaa. Pyöräkatoksen päädyssä oleva pieni kukkapenkki on mielestäni niin valmis kuin se vain voi olla, eikä tarkoitukseni ole siinä olevia kasveja siirrellä mihinkään. Niinollen niiden (heucheraa, tiarellaa, ja kahta erilaista kuunliljaa) väleihin voi vallan mainiosti kairata muutaman kymmenen sipulia. Ecco: ostoskoriin päätyy valkoisen, punavioletin, punavioletti-valkoisen ja lisäksi punavioletin tulppaanin sipuleita. Muistinko mainita valkoiset? Entä punavioletit? Oi voi. Mutta ajatelkaa nyt, miten hienoilta värit näyttävät keltaista seinää vasten!
Hahhahhaa, ostinhan minä ensimmäisestäkin kaupasta. Kaksi 25 kappaleen pussia laukkoja, valkoisia ja violetteja. Voi elämän - ja kukkasipulien - kevät. Ajatus on istuttaa ne sini-violetti-valko-vihreään penkkiin, pulpahtelemaan esiin muiden kasvien lomasta kuin isot tikkarit (juu-u, juuri niinkuin Alan T. opettaa). Osasitteko jo yhteenlaskun? Minulla on viisikymmentä laukansipulia. 50, fifty. Femtio. Cinquanta. Cinquante. Fünfzig. Onhan se penkki seitsemän metriä leveä ja olisiko pari metriä syvä, mutta silti. Hei hei, mopo! Hyvää matkaa saippuakuplamaahan.
Nyt en osta kyllä enää ikinä mitään.
Paitsi ehkä huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti