Nyt on ollut virtasesta puutetta, tekemistä on kyllä ollut. Torstaina olin mukana perustamassa Keski-Uudellemaalle Naisten Pankin solua (=toimintaryhmää). 18 naista into piukassa yhden asian vuoksi! Siinä sitä olisi kuulkaa saatu vaikka talo rakennetuksi, mettä kaadetuksi (jos olisi ollut tarvetta) tai alikulkutunneli poratuksi jonnekin, mistä ei vielä ali pääse. Hurraa, NP Keski-Uusimaa!On vähän niinkuin olisi perustanut moottoripyöräjengin, jos sen noin lyhentää, mutta menköön tällä kertaa. Samaa energiaa ja tarvittaessa samaa räyhäkkyyttä taitaisi löytyä tästäkin porukasta, jos oikein lähdettäisiin jonkun MC-klubin kanssa samalle viivalle. Ainakin Halavatun Papat naisenergia jyräisi nurin mennen tullen! Muista en niin tiijä.
Eilen illalla sain ystävättäreni pitkästä aikaa kylään. Herra Mies oli iltariennoissa, ja aikuisseura oli enemmän kuin tervetullutta. Söimme mätileipiä ja joimme hieman kuohuviiniä, ja puhuimme suut vaahdossa monta herran tuntia. Siinä meni pakkoruotsit, Thaimaan matkat (en minä, vaan he), ydinvoima, sisustussuunnittelu ja autotallin vieressä olevan kukkapenkin siirto (en minä, vaan he). Onneksi Eka Vekara sujahti sänkyyn suhteellisen näpsäkästi, eikä ylimääräisiä korvapareja ollut kuulolla. Oli aivan ihanaa!!
Tänään olenkin sitten ollut kiukkuinen vaimo ja kärtyisä äiti. Muokkaan selvennyksen vuoksi: EI johdu kuohuviinistä :-D Hyvä minä >-/. Yritin petrata alkuillasta ennen EV:n nukkumaanmenoa osallistumalla lautapelien pelaamiseen, ja sain kuin sainkin tikistetyksi itselleni joitakin irtopisteitä. Välillä - usein - ei vain jaksa näitä naisenroolejakaan palkintopallisijoituksille saakka. Kun lihamurekekin jää mauttomaksi eikä tule tehdyksi edes salaattia ruoan kanssa. Äh. Ja sitä mureketta jäi huomiseksikin...
Tunnelman kohottajaksi pari muistutusta tulevista tapahtumista.
 |
| Etupihalla kukkii omenapuu. |
 |
| Ihana tiarella eli pitsimyssy. |
 |
| Iirikset (tässä kevätkurjenmiekkoja) ovat suuria suosikkejani. |
 |
| Punavihma, joka kuulemma kelpaa jäniksille. |
 |
| Vanha nokkosperhonen kuvattu viime hääpäivänä. |
2 kommenttia:
Noita kevätkurjenmiekkoja alan itsekin odottamaan. Eilen tosin pihaa auringonpaisteessa katsellessani "mittailin" kukkapenkkiä peittävän kinoksen olevan n. puoli metriä. Hetken saan siis odottaa, että siniset ihanuudet esiin nousevat.
Hei, Susanna! Et ole tainnutkaan ennen kommentoida. Kiva, kun tulit T&T:een!
Täälläkin kurjenmiekkojen ja minun välissä on "metritolkulla" lunta, joten samassa veneessä soudellaan. Tekisi mieli mennä jo heittelemään lumikasoja matalammaksi, mutta ehkä sen aika ei ihan vielä kuitenkaan ole :-D
Lähetä kommentti