Harrastusten näkökulmasta viimeiset puoli vuotta ovat olleet minulle suorastaan radikaaleja. Aloitin viime syyskuussa puutyöt, loppusyksystä toteutin toisen pitkäaikaisen suunnitelmani ja liityin Marttoihin (siitä tulee lisää tietoa ensi viikolla, kun menen ensimmäiseen kokoontumiseeni). Kolmas "unelma" on ollut Naisten Pankin toimintaan osallistuminen. Marraskuuhun saakka se oli vain ns. pilke silmäkulmassa, kunnes olin ystävättäreni kanssa perinteisellä joulupuodin katsastusreissulla Helsingissä ja pyörähdimme myös WTC:ssä. Siellä oli parhaillaan menossa Naisten Pankin ystäväkirpputori, ja siitä se ajatus sitten lähti.
Ilmoittauduin saman tien mukaan vapaaehtoistyöhön, ja olinkin jo kirpparilla "sisäänheittäjänä" jonkin aikaa. Toissapäivänä olin sitten jo fiilistelemässä isommin, kun osallistuin esiintymiskoulutukseen ja illalliselle (entisessä Katajanokan vankilassa, jota meille ennen ateriaa myös esiteltiin. Erikoinen, hyvin vankilan ulkoasun - Museoviraston kehotuksesta - säilyttänyt hotelli-ravintola. Jos joskus pitäisi yöpyä Helsingissä, voisin kyllä kokeilla!) yhdessä 54 muun naisen kanssa.
Siellä me istuimme, keskenämme eri-ikäiset naiset, yritysjohdosta kotirouviin, opiskelijoista eläkeläisiin, ja kuuntelimme vinkkejä tulevaan tehtäväämme: Naisten Pankin viestin eteenpäin viemiseen.
Naisena pysäyttävää on ajatella, että maailman köyhistä ylivoimaisesti suurin osa on naisia. Onhan se melko raju ajatus: sillä 25 eurolla, minkä itse käyttää vaikkapa muutamaan siemenpussiin, nainen Liberiassa, Kambodzhassa tai Kongossa saa itselleen ammatin, ehkä loppuiäkseen. Ja kun nainen saa ammatin, hän pystyy osallistumaan perheensä elättämiseen. Kun perheessä on kaksi elättäjää, vanhempien elintason nousu mahdollistaa lasten - myös tyttöjen - pääsyn kouluun. Koulu tuo lukutaidon, ja sen myötä lapsilla on mahdollisuus jälleen omalta osaltaan parantaa omaa, perheensä ja koko yhteisönsä elintasoa.
Tykkään Naisten Pankin avustustavassa myös siitä, että pankin toiminnan avulla kehitysmaihin voidaan perustaa paikallisten itsensä hallinnoimia kyläpankkeja, jotka myöntävät lainoja yrityksen perustamista varten. Siis nimenomaan myöntävät lainoja, eivät lahjoita rahaa. Ainakin minusta itsestäni tuntuu mielekkäämmältä se, että naisia tuetaan heidän itse asettamiensa tavoitteiden saavuttamisessa lainan avulla. Laina sitouttaa ja motivoi, eikä tunnu "almulta" vaan kumppanien väliseltä sopimukselta.
En ole koskaan ollut luonteeltani mikään "maailmanparantaja" (ja tämä siis on erittäin positiivinen määritelmä! Ihaillen katson ihmisiä, jotka lähestyvät maailmaa kokonaisuutena, nenä irti omasta navasta.), enkä nytkään ajattele, että NP:ssa mukana olemiseni muuttaisi maailmaa. Toivottavasti se kuitenkin muuttaa jonkun naisen tulevaisuutta. Ainakin omaani se muuttaa, näin uskon :-)
2 kommenttia:
Kiva! Minä pyysin ja sain joululahjaksi kolmekin ammattia kehitysmaiden naisille. Ihanaa. Vaikka homma ei ihan mennyt niin kuin piti: näiden piti olla lahjoja tavaralahjojen sijasta. Nyt tuli sekä tavarat että ammattilahjoitukset :-)
Sinulla on siis sekä suurisydämisiä että sinusta kovasti välittäviä ystäviä. Se, jos mikä, tuntuu varmasti tosi hyvältä.
Lähetä kommentti