Meitä on kolme opiskelukaveria, jotka olemme muinoin tiimiytyneet varsin tiiviiksi joukkueeksi. Olemme tehneet erilaisia vinkauksia yhdessä menneiden vuosien (ei kai vielä voi sanoa "vuosikymmenien", vai voiko?) aikana, jotkut ollen ihan järjellisiä, ja jotkut... tuota... riemua tuottavia.
Yksi tärkeistä vinkauksista on vuosien varrella muotoutunut jouluperinteeksi: käymme joka vuosi, siis JOKA vuosi, Stockmannin joulupuodissa. Viimeiset vuodet yksi kolmasosa meistä on sijainnut ulkomailla, joten kahden kolmasosan voimin olemme jatkaneet perinnettä.
Homma alkaa sillä, että etsimme turhaan Stockan kahvilasta (nyk. kahviloista) glögiä. Päädymme nauttimaan muita virvokkeita. Ennen vanhaan kurkimme kahvilan kaiteiden yli Argoshalliin, nykyään istumme toisaalla kaivaten suoraa screen-näkymää puotiin.
Tänäkin vuonna saimme luottaa pysyvyyteen: "Joo, tuota, ei ole glögiä, sitä aletaan myydä vasta huomenna." Perinteet kunniaan... Päädyimme nauttimaan muita virvokkeita ennen varsinaista koitosta.
Löysimme uudistetun ostosparatiisi-ikonin käytäviltä lopulta valaisinosaston kautta perille. Ja pettymysten pettymys! Mikä hirvittävä rikos! Osasto tuntui todella pieneltä, herkkupuoli oli minimmaallinen verrattuna aikaisempaan - ei edes stollenia - ja varsinaisen koristepuolen valikoima oli kyllä nyt mennyt... etten sanoisi, kiville.
Ostaakohan kukaan niitä 70-luvun tyylisiä, aidosta (?) karvasta tehtyjä pikkukettuja, järkyttäviä järsityn näköisiä oravia, muovisia "lasipalloja", joissa on painokuvana lapsen nyrkin kokoinen kierosilmäinen mopsi, lasisia kymmensenttisiä cocktail-laseja, joissa on teksti "Santa´s little helper"? (Tässä on nyt menossa henkilökohtainen ällistys; jos joku lukija on ihastunut edellä mainittuihin tuotteisiin, kerron, että ne eivät vain ole minun makuuni, ja kehotan ostamaan kaikki pois).
Värimaailma oli ihanmitävaan, tarjolla oli ihanmitävaan niistä mopsinnaamoista mustiin, kämmenpohjan kokoisiin tekosametilla päällystettyihin koiranpäihin ja päättömiin, kuusenkoristeiksi olletikin tarkoitettuihin joulupukintorsoihin.
Jouluentusiastille valtakunnan "pääostospaikka" tuotti historiallisen, megalomaanisen pettymyksen. Olin niin järkyttynyt, että menin melkein - vain melkein - sanattomaksi. Kenelle lienee tarjonta kohdistettu? Kuka mahtaa olla sisäänostajana? Mikä lienee myymälän linja? Annoin (varovaista) palautetta kassalla - no, jotain kuitenkin löysin ostettavaakin - ja ihastuttavan lojaali kassaneitonen totesi vain ihmettelevänsä, mistä "he" aina keksivät rakentaa puotiin jonkin uuden teeman. Teki mieli kysyä: "MIKÄ ON SE TEEMA???", mutta toinen oli niin soma kirkkaanpunaisessa huulipunassaan, "uskollisena puutarhurina", että en sitten lähtenyt avokämmenellä räimimään.
Ikinä aiemmin ei ole tarvinnut kirjallista palautetta antaa, nyt vietimme ystävättären kanssa todellisen "hiljaisen hetken" palautepöntön äärellä. Molemmat kirjoittivat, minkä ehtivät, eikä siinä taidettu ylisanoja juuri viljellä. Olisipa kiinnostavaa tietää, mikä on puodin tämänvuotinen myynti. Olisipa kiinnostavaa tietää, kuka tuotteita ostaa.
Jouluviattomuuteni on saanut ikävän kolhun, ikävältä taholta. Glögin puute on jo vitsi, joulutunnelman korvaaminen täydellisellä kitschillä on... vain surullista.
Odotukset Keskuskadulle tulevan joulumarkkina-alueen, Narinkkatorille suunnitellun joulumarkkinatapahtuman ja Tuomaan markkinoiden suhteen ovat nyt aika nälkäiset. Palsamia tarvitsee haavoilleen tämä jouluihminen. Merta edemmäs en nyt pääse kalaan; pelastakaa te tämä tinasotamies, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti