Tervehtii jo meitä joulu ihanin

Tuli kylmän teitä armas kuitenkin... Saatiinpa rapsakka keli jouluaatoksi! En meinannut uskoa silmiäni, kun tänä aamuna mittari näytti 24 astetta pakkasta. En ehtinyt sitä kyllä kovin pitkäksi aikaa jäädä taivastelemaan, sillä kukkakaupat kutsuivat. Kävin eilen jo tekemässä tarkastuskierroksen, mutta ostin vain kotiin kasvit pieneen valkoiseen istutukseen. Tämän päivän saalis oli tällainen.

Noista lähdin kokoamaan kahta jouluasetelmaa, ja muutaman tunnin väkerryksen jälkeen sain kuin sainkin työn tehdyksi. Vasemmanpuolimmainen meni hyvän ystävättäreni vanhemmille (joille valkoinen ja vihreä ovat tärkeitä joulun värejä), ja oikeanpuolimmainen ystävättären omaan huusholliin. Ystävättärellä perheineen on ollut värikäs ja tapahtumarikas vuosi, siksi hän sai tänä vuonna vähän tavanomaista värikkäämmän asetelmankin.

Ennen kuin pääsin pyörittelemään noita, tein kuitenkin pitkästä, pitkästä aikaa silakkasäilykkeitä joulupöytään. Minulla on tapana kokeilla jouluruuissa aina välillä jotain uutta, tällä kertaa uhriksi päätyivät joulukalat. Valkosipulisilakoista en luovu, mutta nyt minulla on pienet tölkit myös limettisilakkaa ja vadelma(!)silakkaa. Myös vaalealla glögillä maustettu graavilohi on tekeytymässä. Vuorokauden päästä tiedän, miten onnistuin.

Sinapista tuli hyvää. Tein sen jo eilen (vai toissapäivänä? Olen ihan päiväpöllö.) Siihen tuli tuhdisti sinappijauhetta, ja reilusti omenasosetta. Ai nannaa, oikein odotan, että saan levitellä sitä kinkun ja joululimpun väliin!

Eilen vietimme kahden ystäväperheen kanssa glögin äärellä valon juhlaa. **Päivät pitenevät nyt!** Minä kun en ole mikään leipuri, valitsin tarjottavaksi pikkupaloja, jotka eivät edellytä jauhopeukaloa. Nämä valitsin omasta mielestäni herkullisimmiksi: piparien päälle nokare omenachutney´a (piti olla mangoa, mutta siitä olikin jäljellä vain tölkinpohjat - hups. Onneksi olin tehnyt omista omenoista vastaavaa tavaraa; hyvin passasi pipareihin!), sitten ohut siivu vuohenjuustoa, taas nokare chutney´a, koristeeksi cashew-pähkinöitä ja 225-asteiseen uuniin hetkeksi, niin, että juusto hieman sulaa. Rucolasilppua väriksi päälle sitten kun herkut ovat hieman jäähtyneet.

Joulukuusen haimme koko perheen voimin jo tiistaina, ja kannoimme sen sisään koristeltavaksi eilen. Kylläpä oli elämys ripustaa koristeita yhdessä EV:n kanssa. Olin jo hyvissä ajoin sanonut, että Tämä Kuusi on Äidin Kuusi ja äiti päättää, mitkä koristeet puuhun laitetaan. Siitä ei siis tullut suurempaa erimielisyyttä :-) Punaista ja valkoista, eri kokoisia ja vaihtelevin tavoin kuvioituja palloja. Lisäksi ainoastaan hopeinen latvatähti ja hopeista, kapeaa "havunauhaa". Koska kuusi ei kuvassa näytä oikein miltään (oikeasti!), en laita sitä tänne näkyville, mutta kerronpa pari anekdoottia koristelun vaiheista.

Kaksikohtauksinen joulunäytelmä à la meidän perhe

Lähtötilanne: Kuusi on paikoillaan takan vieressä. Otetaan esille koristelaatikot ja nostetaan ulos kaikki punaiset ja valkoiset koristeet. Aletaan sijoittaa koristeita paikoilleen.

Äiti ja EV ottavat viisi askelta taaksepäin, kohti eteistä, ja katselevat kuusta päät kallellaan: mihin kohtaan laitettaisiin tämä pörröinen valkoinen pallo? Entä tuo helmenhohtoinen valkoinen? Kävelyä edestakaisin: viisi askelta kohti kuusta, viisi taas takaisin tarkastelupisteeseen. Ja tämä siis yhdessä sen saman lapsen kanssa, joka höseltää ja töseltää ja touhuaa viisivuotiaan innolla kaikkea, mitä hänen elämäänsä normaalisti kuuluu.

Otetaan esiin hopeanauharasiat.

EV: "Äiti, tämä nauha on hieman keltaisempaa kuin tuo toinen hopeinen!".

Äiti: "No höpsis, miten niin, nehän ovat molemmat hopeanvärisiä."

EV: "Eikä ole, kato, äiti! Tässä vihreässä rasiassa oleva on keltaisempaa kuin tuossa punaisessa rasiassa oleva" (Kävelee kuusen luo ja näyttää nauhoja valossa.)

Äiti: "No voi hyvänen aika sentään, niinpä tosiaan on. Toinen on vähän keltaisempi sävyltään." (Ällistyy lapsestaan, tuhannennen kerran.)

EV: "Mehän voidaan laittaa niitä kuuseen vuorotellen, ensin kirkasta ja sitten keltaisempaa, ja sitten taas kirkasta ja keltaista."

Äiti toteaa, että pojalla on ainakin a) värisilmä ja b) tyylitaju kohdallaan.

EV (avaa toisen vihreän laatikon): "Äitii, tämä nauha tässä vihreässä rasiassa on nyt sitä kirkasta, ja nyt punaisessa rasiassa on keltaisempaa."

(Isäkin saapuu keuhkoputkentulehduksessaan - hän saa usein jotain pientä kivaa taudinpoikasta, jos on yhtään lomaa joulun aikaan - kuuntelemaan keskustelua.)

Isä (vetää yhteen käydyn dialogin): "Me ollaan taidettu äidin kanssa ottaa viime jouluna koristeet vähän huolimattomasti pois, ja ollaan laitettu vahingossa toinen keltaisempi nauha punaiseen rasiaan. Pitää olla huolellisempi tänä vuonna..."

Mental note Nuutiksi: laita kirkkaat hopeanauhat punaisiin rasioihin ja kellertävät vihreisiin. Ja pyydä intiaanipäällikkö Haukansilmä tunnistamaan, kumpi nauha on kirkasta ja kumpi kellertävää.

Ja jatkuu joulukoristelusta, 2. kohtaus:

EV: "Hei äiti, nämä yhdet pienet pallot ei oo punaisia."

Äiti: "Jaa-a. No, ei ne ihan punaisia olekaan. Ne on vähän sellaisia... fuksian punaisia."

EV: "Ei me voida laittaa näitä."

Äiti (ollen trendikkäällä, villisti punaisen ja fuksian soinnutteluun orientoituneella tuulella): "Laitetaan vaan, ei se haittaa. ne sopii... ööö... mattoon ja tuoleihin."

EV: "OK, voin mä laittaa nää."

---

EV: "Äitii, onko pakko laittaa nämä kimmeltävätkin punaiset?" (Tähän mennessä kaikki kuuseen ripustetut pallot ovat olleet himmeäkiiltoisia.)

Äiti: "Pakkoko? No, ei niitä ole pakko laittaa, en mä ollut kyllä itsekään ajatellut niitä laittaa." (Koska olivat kirkkaita kiiltäviä, you know, mutta että poika ihan itse oli myös sitä mieltä...)

---

EV: "Äiti, aiotko sä laittaa nekin pallot? Niissä on tuollaista hopeanväristä koristelua."

Äiti: "No nämä minä kyllä olin aikonut laittaa, vaikka eivät olekaan kokonaan ja kaikitellen ihan oikean värisiä."

EV: "Nooo, on kai ne ihan hienot, laitetaan vaan."

Kun kaikista koristeista päästiin lopulta yksimielisyyteen, Äiti ja EV seisovat loppukohtauksessa päät kallellaan eteisen ovella ja toteavat, että kyllä siitä ihan hyvä tuli. Isäkin tuumasi yskänkohtausten välissä, että on ihan nätti kuusi.

Eikä ole muuten tarvinnut vaihtaa yhden ainoan pallon paikkaa.

LOPPU

Kello on puoli yksi yöllä. EV:n askartelemat kavereiden joulukortit on käyty pudottelemassa saajiensa postilaatikoihin. Kukka-asetelmat on viety vastaanottajilleen. Kaikki lahjat on ymmärtääkseni paketoitu ja autotalliin erittäin näkyville paikoille sijoitettu; onneksi pojalla ei vielä ole autotallin avainta. Olen niin väsynyt, etten muista, olisiko minun pitänyt vielä tehdä jotain. Varmaan olisi, mutta en keksi, mitä. Tässä auttanee hääasenne: kyllä me päästään naimisiin, vaikka hääkakku kaatuisi. Jouluaatto on jo alkanut, ihan riippumatta siitä, mitä minä olen tehnyt tai mitä on jäämässä / jäänyt tekemättä. Joulurauha julistetaan, hautausmaille syttyvät kynttilät ja kuusenaluset täyttyvät paketeista.

Pää täynnä pumpulilunta tämä tonttu vetäytyy uuninpankolle unten maille ja toivottaa kaikille täällä mahdollisesti vielä käyville oikein hyvää ja tunnelmallista joulua.