Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



perjantai 17. joulukuuta 2010

Kohti suuren maailman menoa.

Terveisiä Helsingistä. Ei homma ihan häikäisevää ole, mutta täytyy antaa kyllä pisteet yrittämisestä. Kyllä Suomen pääkaupungista vielä maailman joulupääkaupunki saadaan, kun vähän tikistetään!


Ranskalaiset olivat tuoneet herkkujaan Kampin linja-autoaseman aukiolle. Kelta-valkoraidallisia (!? Not very Christmassy) markiiseja kahdessa rivissä vastakkain, tarjolla pateita, makkaroita, makeita herkkuja, hedelmiä, juustoja, tuoretta (siellä oli leipomoauto) leipää ja makeita leivonnaisia. Varautuneet suomalaiset eivät näyttäneet muodostaneen parijonoa kojujen eteen, mutta ehkäpä siellä kuitenkin kauppa käy. Ainakin toivon sitä, huulet sinisinä pohjoisen viimassa värjöttelevien gallialaisten puolesta.


Narinkkatorilla, Kampin kauppakeskuksen edessä, oli sitten yritysten oma joulukylä.


Joillakin oli ikkuna auki, joillakin oli jo laitettu lappu luukulle... Suurin osa ei, harmi kyllä, ollut tehnyt elettäkään panostaakseen tapahtumaan. Miksi olivat edes lähteneet mukaan? Tässä oli ymmärtääkseni eniten rahaa kiinni, ja tulos oli kaikkein laihoin. Voi, miten sääli!





Mainio mantelikoju oli kuitenkin ajettu paikalle! Vaikkei siinä ketään ollutkaan tuotteita myymässä. Oli vissiin sitten vain rekvisiittaa ;-)
Kukkakauppa Jorintori oli oikeastaan ainoa, joka näytti mielestäni siltä, miltä oma kojuni näyttäisi, jos lähtisin mukaan tuollaiseen tapahtumaan (ja jos minulla olisi se yritys). Pitäähän joulumarkkinoilla näyttää JOULUISELTA! Tässä oli ilme kohdallaan; harmi, että kojurivi oli hieman syrjässä tapahtuma-alueen pääväylältä.


Pienen kristillisen(?) kaupan kojussa myytiin ihan mini-mini-seimiä. Vihreä vasemmalla on tulitikkurasiassa! Meinasin ostaa sen, se oli niiiiin suloinen. Marialla ja Joosefilla oli lootassaan myös Jeesus-lapsi, sekä ainakin lammas ja joku muu eläin. Jos menen vielä uudelleen tapahtuma-aikana Helsinkiin, tälle kojulle palaan!

Lapsille oli järjestetty moderni versio napakelkasta, oli sähköt ja kaikki. Oli hauskaa seurata lasten rimpuilua naruissa, ja intoa ajella kumivenheessä, vaikka kontaten olisit ollut jo perillä. 




Seuraavaksi kaarsin jo kohti Espaa. Sinne kävellessäni hehkutin sisäisesti Keskuskadulle levittäytyneen Stockmannin joulutorin näkemistä. Levittäytyneenpä todellakin... Mielikuvani antoi kyllä tästä paljon runsaamman kuvan :-> Tuossa nimittäin on kaikki, mitä koko suurella kävelykadun pätkällä oli tarjottavanaan. Kukkia, lahjaherkkuja, pieniä lahjatavaroita.

Ihan pieni pettymys, vaikka sisältä kojut näyttivätkin vallan suloisilta. Niistä tuli mieleen Kauppahalli, oikein positiivisessa mielessä. Stockalla ja sen osastoilla olisi kyllä tässä ihan tuhannen taalan mahdollisuus levittäytyä kävelykadulle ja antaa palaa. Nämä näyttivät siltä, miltä joulutorin tai -markkinoiden kojujen pitäisi minusta näyttää. Runsasta! Jouluista! Tunnelmallista! Hohdokasta!


Espan puistossa olivat sitten "perinteiset" Tuomaan markkinat. Ja perinteinen pureva tuuli... Uhhuh. Onneksi kävin välillä syömässä ihan kohtalaista simpukka-lohipastaa lämmikkeeksi. Ja älysin vetää pipon päähän.

Pipo ja kaulaan kiedottu huivi (molemmat anopin neulomia) saivat arvioivia katseita Espan neulemyyntikojuista. Olo oli välillä kuin milläkin julkkiksella paparazzien keskellä ;-P Tyylilleni uskollisesti en käyttänyt paljoakaan aikaa neule-, koru- tai koristekojujen ääressä, vaan annoin katseeni vain valua kojulta toiselle puurtaessani vastatuuleen kohti Kauppatoria ja kaikkea ihanaa syötävää. Maistiaisia. NAM!


Matkalla herkkupatojen ääreen silmiini osui kuitenkin tämä, ihan äärettömän suomalaisen näköinen myyntikoju! Meillä sitä edelleen tehdään - ja ostetaan - käpytonttuja. Kyllä luonto ON suomalaisille rakas!

Mitä päivästä jäi käteen? Yksi kotiseutuaiheinen lautapeli, mustikka-vaniljahillopurkki sekä kahta erilaista pateeta. Muutakin olisin voinut ostaa, mutta... en vaan ostanut. Tyypillistä minua. Minun pitää useinkin saada katsastaa apajat ensin, sitten pitää piiiitkä siesta pohtien tarjontaa, ja vasta sitten voin kuvitella tekeväni ostoksia. Jos joulukalenterisuunnitelmani maanantaille säiden puolesta onnistuu, teemme Eka Vekaran kanssa täsmäiskun tänne silloin. Voin siis vielä ostaa rasian sahramisilakoita, sortua ranskalaisten makeistarjontaan tai napata kassiin purkillisen sitä alati ihmeen herkullista valkosipulimajoneesia, jota saa jokaisesta pääkaupunkiseudun katutapahtumasta, maustettujen valkosipulinkynsien kanssa samasta kojusta. Tai sitten menen mukaan EV:n hämmästelyyn, kiinnostukseen ja ihailuun, sorrun ostamaan puuautoja ja pussukkakaupalla suklaata sekä istumaan kahvilakojussa glögiä ja korvapuusteja maistellen.

Olisi kyllä hienoa, jos kaikki nämä markkinatapahtumat jaksaisivat olla olemassa ja kehittää ilmettään yhä jouluisemmaksi. Pois kaikki vaatimattomuus, mielikuvitusta enemmän peliin (kahviloita isolla voimalla  mukaan, kaikki yhteen paikkaan, ja jokaiselle jotakin erikoisherkkua asiakkaiden nautiskeltavaksi) ja kaikki kynnelle kykenevät jouluteemalla mukaan. Weiste! Missä oli Weiste, Pohjoismaiden ainoa joulukoristetehdas? Missä muut joulukoristeiden (ei kävyistä tehtyjen) myyjät? Kimallusta, hohtoa, värejä, tunnelmaa, kiitos!!

2 kommenttia:

Pau kirjoitti...

Ihan samoja kysymyksiä tuli minullekin mieleen - kun tarvoin työhuoneelta Matkahuoltoon ja näin "joulukylän" ja menin lähemmäs. Stockan meiningissä huomaa muovipakkauksien määrän, kun Espalla niitä ei näkynyt...

intopii kirjoitti...

Hei, Pau! Tervetuloa lukemaan hörpätyksiäni!

Ensi vuonna sinä ja minä laitetaan tietenkin oma ekstrasuperhyperhieno joulumaa pystyyn... ööö... mikä olisi erityisen jouluinen paikka Helsingissä?? No, sinne kuitenkin. Ja väkeä riittäisi!