Valmista tulee.

Sain kuin sainkin sen lopulta valmiiksi!! Kesälomareissu ja helle viivästyttivät harmittavasti homman viimeistelyä, mutta nyt koillisnurkassa on valmiina itse rakennettu ja melkein itse suunniteltukin, meikäläisen taitoja mittapuuna käyttäen huikean hieno kompostisysteemi.

Vasemmalla on tämänvuotista roinaa, keskellä viimevuotista, ja oikeanpuolimmainen on varattu lämpökompostorin tuottaman massan jälkikompostointiin. Ihan äärimmäisenä vasemmalla on vielä metalliverkko-lehtikompostikehikko, johon kerään lehtien lisäksi risut. Käytän niitä sitten kuluvan vuoden kehikossa väliaineena.

Satokin alkaa pikkuhiljaa valmistua. Omia perunoita (Timoa) olemme saaneet jo maistella, samoin salaattia ja rucolaa on syöty lähes urakalla. Herukat ovat käytännössä kypsiä (ne oikeasti ovat täysin korjuuvalmiita, mutta yhtään ei inspiroi niiden käsittely, joten leikin, että niille on hyväksi roikkua vielä pensaissa jonkin aikaa...), samoin karviaiset, ja uusi mansikkamaamme on tuottanut makoisia suupaloja pitkin kesää.

Tomaatit ovat tekemässä hyvää, etten sanoisi erinomaista näin ensikertalaisen näkökulmasta, satoa. Olen ollut huisin tyytyväinen, että pieniä palluroita on ilmaantunut runsain mitoin siitä huolimatta, että lähin kasvihuone on naapurin pihalla 200 metrin päässä. Odotan tosi malttamattomana, että pääsen maistamaan ensimmäisiä punaposkia!

Laitoin yhden viljelylaatikon ristikkäisiin kulmiin kasvamaan yhden ainoan avomaankurkun siemenen per kulma. Nyt niitä kahta kasvia varten on pitänyt jo rakentaa melkoiset viritelmät - laatikossa ei alunperin ollut minkäänlaista tukea kurkkuja varten - jotta kaikki varret saisivat mahdollisimman paljon valoa. Taidanpa todella päästä tekemään itse maustekurkkujakin tänä vuonna!

Tillien puolesta voisimme pitää vaikka rapujuhlat. Kruunut nousevat korkealle ja ovat komeita kuin mitkä. Terveisiä vain Huippuvuorten siemenpankille: nämä ovat nousseet vuoden 2002 "bäst före" -siemenistä :-)

Muutakin kukkii. Tässä torvimainen lilja, jonka nimeä en enää edes muista, mutta joka on sekä ihana katsella että jumalainen tuoksuteltava.

'Nelly Moser' komppaa edellistä värimaailman puolesta.

Ihastuttava valkoalpikin on aloittanut kukkanäyttelynsä. Tämä on mielestäni aivan äärettömän viehättävä kasvi siitä huolimatta, että se tuppaa vaeltelemaan oman päänsä mukaan vähän sinne, minne sitä huvittaa. Vaeltakoon, kunhan pysyy tontin rajojen sisäpuolella!

Toinenkin keskenään yhteensopiva lilja-kärhö -väriyhdistelmä pihalta löytyy. Taaskaan en muista liljan nimeä, mutta kärhö on 'Westerplatte'. Näistä tummista tykkään paljon enemmän kuin tuosta hempeästä parista, vaikka somiahan nekin ovat.

Siniset ja violetit ritarinkannukset keltaista seinää vasten ovat pilvisenäkin päivänä varsin mukiinmenevä kombo...

Tämä on oman "nimikkokasvini", tarhakeijunkukka 'Pinot noirin' kukka. Mielestäni kaikkein kaunein pihallamme kasvavista keijunkukista kaikin puolin. Lehdet ovat ihananväriset, ja kukkavarsi pikkuisine kelloineen on niinikään kaunis ja herkkä.

Ja sitten jotakin ihan muuta... Tällainen sekamelska syntyy, kun siirtää kaikki pihalta löytyneet vanhat liljat värejä tietämättä yhteen paikkaan, ja sitten, unohtaen liljojen olevan siinä, kylvää tuttavalta saatuja harjaneilikan siemeniä samaan kohtaan. Ka-ZAAM: väri-ilotulitusta koko rahalla!

Tarttis ehkä teherä jottai.

Ja tuon lisäksi paljon muutakin puuhaa olisi. Helle vain ei ole minun suosikkisääni. En kertakaikkiaan jaksa ryhtyä kasvien siirtopuuhiin. Eikähän se niille hyväksi olisikaan, kun maa on ollut rutikuivaa jo tosi pitkän aikaa. Tänään siihen tuli sitten kertarykäyksellä - vai pitäisikö sanoa pamauksella - muutos, kun ukkossade pyyhkäisi reilut 30 milliä vettä muassaan tästä yli. Lämpöasteita kuuro ei pudottanut kuin muutaman, eli keli on edelleen kuuma. Nyt se on lisäksi trooppisen kostea, joten ei tässä paljon ulkomaanmatkoista tarvitse haaveilla (jos nyt mihinkään perinteiseen etelänlomakohteeseen muutenkaan olisin tähtäämässä). Vaikka inhoan laulua yli kaiken, pakko sitä on kuitenkin tässä siteerata: vielä on kesää mitä ilmeisimmin jäljellä.

Jatkuu seuraavassa numerossa...