Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.
lauantai 2. heinäkuuta 2011
20 täynnä!
Ansasta on tullut kahdeskymmenes lukijani. Tervetuloa Talikko ja taikasauvaan!
Voi härranjestas, miten pitkään aikaan en ollut käynyt lukemassa kuulumisiasi! Kiitos vaan kuppiterveisistä, tulivat nekin viimein perille :-) Minullakin on tellima, vielä pieni vielä tosin, aivan ihana se on! Ja perhoangervosta unelmoin... näin sen ekaa kertaa kai Vallilan siirtolapuutarhassa joskus ja rakastuin oitis, miten voisi olla rakastumatta? Ihanaa kun laitoit noita kuvia 2007 ja nyt. Ero on huima! Mutta ymärrän tilanpuutteen tuskaasi. Minulla se ei tule varmaan vuosikymmeneen vastaan, mutta olen jo miettinyt, että sitten kun se tulee, niin - kääk?!!! Kamalaa. Mutta siinä vaiheessa kai koko pihan hoitoon menee jo niin paljon aikaa, etten ehdi edes miettiä uusien istutusten suunnittelua? Taimivaihtojuttua lukiessani mietinkin juuri sitä, että minun pihalta ei melkein mitään vielä voi jakaa kun kaikki on liian pientä suurelle pihalleni - ja sitten kun voi jakaa niin pääsen viimein täyttämään kukkapenkkejä vähän paremmin ja kaivamaan nokkosikkoa taas vähän lisää pois. Mutta sää tarvitset kohta jo suurempaa pihaa! Ja ehkä sinistä taloa taas vaihteeksi?
No on siinä hetki tainnut vierähtää! Mutta sulla on ollut himppasen kiireitä... ja täällähän nämä tekstit ovat :-)
Minun saamani tellima on ihan jätti-iso. Se nousee kukkiessaan melkein rinnan korkeudelle, ja kukat ovat niin ihanan väriset, vaikka muuten ehkä jonkun mittapuun mukaan vaatimattomat. Samaa vaatimattomuutta on tavallaan perhoangervossakin, mutta siinä jos missä on isosti herkkyyttä, joka kyllä koskettaa! Lupaan laittaa sinulle palan angervoa sivuun sitten, kun voin alkaa jakaa omiani! (Sitä hopeapensasta saisit kyllä tulla hakemaan jo nyt.)
Muutaman vuoden takaiset kuvat olivat kyllä mielenkiintoista katseltavaa. Ei sitä tässä tehdessä niin enää muistakaan, miltä täällä joskus näytti. Nyt tuntuu, että kasveja on kyllä kertynyt tosi paljon, ja että istutusalueiden lisäämisen sijaan niitä pitäisi vain järjestää nyt mielekkäämmällä ja esteettisemmällä tavalla. Ei mikään pieni tavoite.
Ei sinistä eikä punaista eikä varsinkaan keltaista taloa seuraavaksi. Unelmieni talo on - tattada-daa: HARMAA. (Voin siis silloinkin jättää keltaiset ja oranssit kukat minimiin...) Sellainen ihana pehmeä, puhdas keskiharmaan sävy. Ei liian vaalea, ei liian tumma. Sopiva. Valkoiset yksityiskohdat ja musta katto. Ai että se olisi soma <3
3 kommenttia:
Voi härranjestas, miten pitkään aikaan en ollut käynyt lukemassa kuulumisiasi! Kiitos vaan kuppiterveisistä, tulivat nekin viimein perille :-) Minullakin on tellima, vielä pieni vielä tosin, aivan ihana se on! Ja perhoangervosta unelmoin... näin sen ekaa kertaa kai Vallilan siirtolapuutarhassa joskus ja rakastuin oitis, miten voisi olla rakastumatta?
Ihanaa kun laitoit noita kuvia 2007 ja nyt. Ero on huima! Mutta ymärrän tilanpuutteen tuskaasi. Minulla se ei tule varmaan vuosikymmeneen vastaan, mutta olen jo miettinyt, että sitten kun se tulee, niin - kääk?!!! Kamalaa. Mutta siinä vaiheessa kai koko pihan hoitoon menee jo niin paljon aikaa, etten ehdi edes miettiä uusien istutusten suunnittelua? Taimivaihtojuttua lukiessani mietinkin juuri sitä, että minun pihalta ei melkein mitään vielä voi jakaa kun kaikki on liian pientä suurelle pihalleni - ja sitten kun voi jakaa niin pääsen viimein täyttämään kukkapenkkejä vähän paremmin ja kaivamaan nokkosikkoa taas vähän lisää pois.
Mutta sää tarvitset kohta jo suurempaa pihaa! Ja ehkä sinistä taloa taas vaihteeksi?
No on siinä hetki tainnut vierähtää! Mutta sulla on ollut himppasen kiireitä... ja täällähän nämä tekstit ovat :-)
Minun saamani tellima on ihan jätti-iso. Se nousee kukkiessaan melkein rinnan korkeudelle, ja kukat ovat niin ihanan väriset, vaikka muuten ehkä jonkun mittapuun mukaan vaatimattomat. Samaa vaatimattomuutta on tavallaan perhoangervossakin, mutta siinä jos missä on isosti herkkyyttä, joka kyllä koskettaa! Lupaan laittaa sinulle palan angervoa sivuun sitten, kun voin alkaa jakaa omiani! (Sitä hopeapensasta saisit kyllä tulla hakemaan jo nyt.)
Muutaman vuoden takaiset kuvat olivat kyllä mielenkiintoista katseltavaa. Ei sitä tässä tehdessä niin enää muistakaan, miltä täällä joskus näytti. Nyt tuntuu, että kasveja on kyllä kertynyt tosi paljon, ja että istutusalueiden lisäämisen sijaan niitä pitäisi vain järjestää nyt mielekkäämmällä ja esteettisemmällä tavalla. Ei mikään pieni tavoite.
Ei sinistä eikä punaista eikä varsinkaan keltaista taloa seuraavaksi. Unelmieni talo on - tattada-daa: HARMAA. (Voin siis silloinkin jättää keltaiset ja oranssit kukat minimiin...) Sellainen ihana pehmeä, puhdas keskiharmaan sävy. Ei liian vaalea, ei liian tumma. Sopiva. Valkoiset yksityiskohdat ja musta katto. Ai että se olisi soma <3
Ja nyt on jo 21! Tervetuloa myös Lumikiteelle!
Lähetä kommentti