 |
| Vuorikaunokki, Centaurea montana |
 |
| Höyhenheinän (Stipa tenuissima 'Ponytails') ponnari pilalla |
 |
| 'Pizzicato' unikkoseoksen lohenpunaa huppu silmillä... |
 |
| Silkkimaruna petasi vissiin silkkilakanat kun niin kelpaa pötkötellä |
 |
| Saarnen sadepäiväblues |
Samalla suli kaksikymmentä astetta päivälämpötiloista pois.
Sitten on näitä, joiden hehkeyttä mikään keli ei tunnu pystyvän pilaamaan. Tämä ihana siperiankurjenmiekka on taimivaihdon satoa vuodelta "miekka ja kilpi". Aika suloinen, sanon jälleen.
Tässä sukulaispoikia toisesta penkistä. Ja yksi pieni sukulaistyttö.
Aamulla, ennen sadetta, kuvasin vielä tämän pioninnupun, jonka avautumista odotan suurella uteliaisuudella ja jännityksellä. Tulossa on tämän kukinnan ensi-ilta! Tykkään väristä jo nyt.
Pionien väreistä ei oikein ikinä tiedä ennen kuin ne näkee livenä. Kuvat eivät tee punaisten sävyille, jos muillekaan, oikeutta. Tai ehkä tekevätkin, mutta jos vaikkapa tämän Alexander Flemingin googlettaa, saa vaihtelevan vaaleanpunaisia kukan kuvia vastaukseksi. Päätä siinä sitten, miellyttääkö sävy vai ei. Tai mihin kohtaan pihaa kyseinen pijjuuni pitäisi istuttaa.
Sattuman kaupalla sävy näyttäisi olevan oikein passeli ja "Aleksi" saa olla paikallaan, vaikka pitkään olen pohtinut tuon pakkosiirtoa toiseen paikkaan, jotta saan naapurin mummon "live-telkkarin" peitetyksi korkeammalla pensas- ja muulla kasvustolla. Päätin, että en siirrä; jääköön mummolle yksi tirkistysreikä meidän puolelle.
2 kommenttia:
Jääköön yksi pioninmentävä tirkistysreikä :-D Hyvän näköinen kirjolehti (tms.) kanukan (tms.) vieressä muuten.
Ihania siperialaisia pikkuserkkuineen <3
Täällä satoi vihdoin tänä aamuna, jee! Eilisaamuksi niin kovasti sitä luvattiin, että kun vettä ei tullutkaan mietin jo jonkun haastamista oikeuteen. En vain keksinyt ketä. Tai no, ainahan tuon ukko ylijumalan voisi yrittää...
Minulla on nyt auki ensimmäistä kertaa 'Cedar Hill' -idänunikot, ja kieltämättä niissä on nyt graavilohenpunaisempi sävy kun vertaa viherpeukaloiden kuvaston marjapuuroisempaan punaan, sieltä sen tilasin. Mutta en valita. Vaaleanpunaista tuli silti, eikä taas sitä oranssia niin kuin joskus männä vuosina (hollantilaisilta markkinamyyjiltä meidän puutarhamessuilla).
Joo, se on laikkukirjokanukka C. alba 'Argenteomarginata'. Oikeastaan tuo yhdistelmä oli se viimeinen pisara sille, että annan pionin jäädä paikalleen; minustakin nuo näyttävät hurjan hyvältä yhdessä.
Eikö tunnu vesisade hyvältä :-D Hyvä, kun en mennyt hyppimään ja pomppimaan sateeseen, kun vettä tuli.
'Cedar hillistä' minäkin löysin hakukoneen avulla vaikka minkälaisia tuloksia :-/ Ovatko terälehdet pyöreämuotoiset vai voimakkaasti ripsureunaiset? Sekään ei ole googlen perusteella varmaa. Väristä puhumattakaan.
Lähetä kommentti