Bad hair day.

Ei se aina onnistu kauneimmiltakaan. Joskus tukka vaan on sekaisin.


Vuorikaunokki, Centaurea montana

Höyhenheinän (Stipa tenuissima 'Ponytails')
ponnari pilalla

'Pizzicato' unikkoseoksen lohenpunaa
huppu silmillä...

Silkkimaruna petasi vissiin silkkilakanat
kun niin kelpaa pötkötellä




Saarnen sadepäiväblues

Ennemminkin noilla kaikilla olisi ollut syytä riemuun: vettä tuli!!
Samalla suli kaksikymmentä astetta päivälämpötiloista pois.
Sitten on näitä, joiden hehkeyttä mikään keli ei tunnu pystyvän pilaamaan. Tämä ihana siperiankurjenmiekka on taimivaihdon satoa vuodelta "miekka ja kilpi". Aika suloinen, sanon jälleen.

 Tässä sukulaispoikia toisesta penkistä. Ja yksi pieni sukulaistyttö.

Aamulla, ennen sadetta, kuvasin vielä tämän pioninnupun, jonka avautumista odotan suurella uteliaisuudella ja jännityksellä. Tulossa on tämän kukinnan ensi-ilta! Tykkään väristä jo nyt.

Pionien väreistä ei oikein ikinä tiedä ennen kuin ne näkee livenä. Kuvat eivät tee punaisten sävyille, jos muillekaan, oikeutta. Tai ehkä tekevätkin, mutta jos vaikkapa tämän Alexander Flemingin googlettaa, saa vaihtelevan vaaleanpunaisia kukan kuvia vastaukseksi. Päätä siinä sitten, miellyttääkö sävy vai ei. Tai mihin kohtaan pihaa kyseinen pijjuuni pitäisi istuttaa.

Sattuman kaupalla sävy näyttäisi olevan oikein passeli ja "Aleksi" saa olla paikallaan, vaikka pitkään olen pohtinut tuon pakkosiirtoa toiseen paikkaan, jotta saan naapurin mummon "live-telkkarin" peitetyksi korkeammalla pensas- ja muulla kasvustolla. Päätin, että en siirrä; jääköön mummolle yksi tirkistysreikä meidän puolelle.