Sää maa-asemilla: Keski-Uusimaa

Testasin huvikseni eilen, mihin saakka elohopea nousee, jos nostan pienen mittarin aurinkoon. Nousi se aika ylös...

Sisällä ei ollut kovin paljon alhaisemmat lukemat mittarissa. Ylempi kuvaa sisälämpötilaa (meillä EI ole ilmalämpöpumppua, huokaus...), alempi kertoo ulkolämmön varjossa.

Tästä pilvestä minä jo ehdin hieman toivoa jotakin. Vaan lähti pois pakenemaan, hyvästi kaunoinen.

Eli ihan oikeat kesäkelit on täällä Keski-Uudellamaalla.

Onneksi kukat eivät vielä ole kovin pahasti kärsineet. Kukkivat tosi nopeasti (Inkivääri lanseerasi Sailan Saaripalsta-blogissa aivan ihanan ja äärettömän kuvaavan verbin unikon nopealle näyttäytymiselle: "kukahtaa". Tykkään!!! <3) eli kukahtavat, ja sitten se on ohi.

Tässä kukkii eka kertaa pari vuotta sitten saatu unikko. On näköjään kovin ihastunut tuohon valkoiseen lehtosinilatvaan, ja miksei olisi.

Kaunis pari. Lisääntyköön ja täyttäköön allaan olevan maan.

Vaikka tykkään suuresta, tykkään myös tosi paljon näistä pienistä. Lehtorikko työnsi piiiiitkän kukkavarren kavereineen ylös matalasta lehtiruusukkeesta, ja sitten alkoi ilotulitus. Tämä kukkii melkein salaa pihan matalaoksaisen saarnen alla.

Tämä ei - onneksi - kuki salaa. On aivan ehdoton lempparini isotähtiputkien joukossa. Rakastan, rakastan rakastan noita värejä!!! Ja mikä ihastuttava herkkyys kukalla on.

Tätä kutsun haamuakileijaksi. Kukat ovat niin läpikuultavat, että tuntuu, etteivät ne ole edes oikeasti olemassa.

Tämä sen sijaan on niin olemassa, että! Oli alunperin limenvihreä 'Green apples', mutta väri on jo aiempina vuosina haalistunut pois. Sääli, sillä sävy oli tosi viehättävä. Nyt tämä on vaan muuten kaunis.










Todella tummat lehtoakileijat kukkivat ihan hillittömästi. Näiden korkeus on reilusti toista metriä, venyvät kilpaa vieressään olevan pioni 'Festiva maximan' kanssa. Tilanne taitaa tällä hetkellä olla tasan 122-122. Tai jotain.

Tämä pienenpieni kurjenpolvi se vasta salaa saarnen alla kukkiikin! Ehkä minun pitäisi olla ostamatta näin pieniä kukkia, kun en osaa niitä sitten väijyä :-D

Geranium sessiliflorum nigricans on hän. Ei ole suomalaista nimeä tietääkseni. Jos joku lukijoista tietää, huutakoon hep, kiitos!

Lukijoista puheenollen, tervetuloa Mari, uusi lukija!

Tässä on minun oma innovaationi liljakukkojen torjuntaan: tuikataan liljansipulit keskelle tuoksukurjenpolvimassaa. Eivät taida punaiset paholaiset tunnistaa herkkunsa tuoksua mäntysuovan hajun keskeltä :-)

Helteisen päivän kaunein on kuitenkin vähän toisenlainen "kukka". Naisten Pankki järjesti tänään Järvenpäässä varainkeruutapahtumana Korkkarikirppiksen ja -juoksun. Juoksua en päässyt kuvaamaan, kun seisoin kirpparipöydän takana (kuvia löytynee kiinnostuneille Facebookista), mutta tämän kenkäparin kuvasin kyllä. Nämä olivat kirpparin ehdottomasti ihastelluin pari; kelpasivat huokailun kohteeksi niin äideille kuin tyttärille. Eivätkös vain olekin hömpsykät? Nyt ne koristavat jonkun keskiuusmaalaisen onnellisen 38 numeron jalkoja.