Sää maa-asemilla: Keski-Uusimaa

Testasin huvikseni eilen, mihin saakka elohopea nousee, jos nostan pienen mittarin aurinkoon. Nousi se aika ylös...

Sisällä ei ollut kovin paljon alhaisemmat lukemat mittarissa. Ylempi kuvaa sisälämpötilaa (meillä EI ole ilmalämpöpumppua, huokaus...), alempi kertoo ulkolämmön varjossa.

Tästä pilvestä minä jo ehdin hieman toivoa jotakin. Vaan lähti pois pakenemaan, hyvästi kaunoinen.

Eli ihan oikeat kesäkelit on täällä Keski-Uudellamaalla.

Onneksi kukat eivät vielä ole kovin pahasti kärsineet. Kukkivat tosi nopeasti (Inkivääri lanseerasi Sailan Saaripalsta-blogissa aivan ihanan ja äärettömän kuvaavan verbin unikon nopealle näyttäytymiselle: "kukahtaa". Tykkään!!! <3) eli kukahtavat, ja sitten se on ohi.

Tässä kukkii eka kertaa pari vuotta sitten saatu unikko. On näköjään kovin ihastunut tuohon valkoiseen lehtosinilatvaan, ja miksei olisi.

Kaunis pari. Lisääntyköön ja täyttäköön allaan olevan maan.

Vaikka tykkään suuresta, tykkään myös tosi paljon näistä pienistä. Lehtorikko työnsi piiiiitkän kukkavarren kavereineen ylös matalasta lehtiruusukkeesta, ja sitten alkoi ilotulitus. Tämä kukkii melkein salaa pihan matalaoksaisen saarnen alla.

Tämä ei - onneksi - kuki salaa. On aivan ehdoton lempparini isotähtiputkien joukossa. Rakastan, rakastan rakastan noita värejä!!! Ja mikä ihastuttava herkkyys kukalla on.

Tätä kutsun haamuakileijaksi. Kukat ovat niin läpikuultavat, että tuntuu, etteivät ne ole edes oikeasti olemassa.

Tämä sen sijaan on niin olemassa, että! Oli alunperin limenvihreä 'Green apples', mutta väri on jo aiempina vuosina haalistunut pois. Sääli, sillä sävy oli tosi viehättävä. Nyt tämä on vaan muuten kaunis.










Todella tummat lehtoakileijat kukkivat ihan hillittömästi. Näiden korkeus on reilusti toista metriä, venyvät kilpaa vieressään olevan pioni 'Festiva maximan' kanssa. Tilanne taitaa tällä hetkellä olla tasan 122-122. Tai jotain.

Tämä pienenpieni kurjenpolvi se vasta salaa saarnen alla kukkiikin! Ehkä minun pitäisi olla ostamatta näin pieniä kukkia, kun en osaa niitä sitten väijyä :-D

Geranium sessiliflorum nigricans on hän. Ei ole suomalaista nimeä tietääkseni. Jos joku lukijoista tietää, huutakoon hep, kiitos!

Lukijoista puheenollen, tervetuloa Mari, uusi lukija!

Tässä on minun oma innovaationi liljakukkojen torjuntaan: tuikataan liljansipulit keskelle tuoksukurjenpolvimassaa. Eivät taida punaiset paholaiset tunnistaa herkkunsa tuoksua mäntysuovan hajun keskeltä :-)

Helteisen päivän kaunein on kuitenkin vähän toisenlainen "kukka". Naisten Pankki järjesti tänään Järvenpäässä varainkeruutapahtumana Korkkarikirppiksen ja -juoksun. Juoksua en päässyt kuvaamaan, kun seisoin kirpparipöydän takana (kuvia löytynee kiinnostuneille Facebookista), mutta tämän kenkäparin kuvasin kyllä. Nämä olivat kirpparin ehdottomasti ihastelluin pari; kelpasivat huokailun kohteeksi niin äideille kuin tyttärille. Eivätkös vain olekin hömpsykät? Nyt ne koristavat jonkun keskiuusmaalaisen onnellisen 38 numeron jalkoja.

Sydän syrjällään.

Etteikö muka puutarhanhoito olisi jännittävää, mitä?

Tässä piti pari päivää aivan pinkeänä jännittää: mitä tästä on tulossa? Mitä pidemmälle nuppu kehittyi, sitä paremmin muisti toimi: tästä saattaisi tulla se joku vaaleamman sininen, se, jonka viime kesänä puutarhatuttavalta taimivaihdossa sain.

Tänään se sitten alkoi lopulta aueta. Ylälehdet jäivät aamupäivällä pystyyn, alalehtiä verryteltiin...

Iltasella kukka oli kokonaan auki ja asettunut.

Olin viikonloppuna keittiöhommissa ystävättären lapsen ristiäisissä, sen, jonka viidenpäivänkädet esittelin taannoin. Neitokaisen isoveli, kohta yhdeksän vee, kysäisi ihan out of the blue (osaa ne muutkin kuin EV), että mikä on mun lempikukka. Syreenien kukinnan hämäämänä jouduin hetken punnitsemaan, mutta muistin minä lopulta hönkäistä totuuden.

Ei ole iiriksen voittanutta, ei, olipa kyseessä mikä tahansa Iris. Viime vuonna kesä-heinäkuun vaihteessa kukki tämä, 'Indian chiefiksi' veikkaamani. Tänä vuonna ei ainakaan vielä näy nupun yritelmääkään...

Kaverukset kerrostalossa.

Näillä sitä voisi vaikka täyttää pihansa. Toki kukinnan tuoma ilo olisi himppasen lyhytaikainen, mutta voi sitä hetken onnea!!

Nyt kuunliljoista suurin osa alkaa olla niin auki, että niistä näkee, mitä ne ovat. Nimistä ei ole aina edes aavistusta, mutta tässäpä mallia lehtiperennoista parhaimmillaan.



H. undulata, olletikin.



Pihallamme valmiina ollut "metriheikki" (halkaisijaltaan),
ehkä joku 'Albomarginata' tai vastaava.




H. lancifolia, mutta nyt ihmeellisen leveät lehdet.




H. 'Cherry berry'. Tässä pitäisi olla punaiset kukka-
varret ja siemenkodat. Jännityksellä odotan.

 Sitten päivän muuta kuva- ja kukkasatoa. On tosi harmi, etteivät kukkapenkit kokonaisuutena tunnu vielä kestävän tarkastelua. Toki mielelläni kuvaisin pihaa laajemminkin. Vielä jonkin aikaa joudun kuitenkin tyytymään siihen, että tarjoilen teillekin vain yksittäisiä näpsäyksiä yksittäisistä kasveista.

Tämä on tiarella, jonka nimi on näköjään tyystin paennut pääkopastani. Alan ilmeisesti olla elämän siinä vaiheessa, että kaikki pitää heti kirjata ylös, muutoon tuloo unheutus...

 Lehtorikko, Saxifraga rotundifolia.

Hauska "pompom"-versio belliksestä tavallisempien muotojen keskellä.

Korallikeijunkukkakin kukkii. Pidän hurjasti tästä herkännäköisestä, mutta räväkänvärisestä kukasta.










Tässä ovat päivän ostokset. Hyvinkään Multasormesta näppeihin jäi viisi variegata kaukasianmaksaruohoa, jolla kasvikuvan mukaan on punaiset kukat. Tässä kuvassa, jos nyt muutenkaan, ei kunnolla erotu lehtien aivan hentoinen reuna, jonka valkoisuudessa on pieni häivähdys vaaleanpunaista. Jälleen yksi kasvi, jonka ääreen tulevaisuudessa polvistun - konkreettisesti.

Kaverinaan sillä on kyläkurjenpolvi 'Dark reiter', joita kassiin pomppasi kokonaista kolme kappaletta. Jälleen viittaan kasvin nimilapun kuvaan: kukan pitäisi olla aivan hennon vaaleansininen.

Nuo molemmat päätyvät viisitoistametrisen pylväshaavan tyvelle, jonne kovasti olen jo kaivannut jotakin ehostusta. Huomenna siitä lähtevät kaikki mahdolliset rikkaruohot, joiden kitkentää on muutenkin luvassa. Vartalolle sopivaa puuhaa 30 asteen helteessä... not. Mutta tehtävä on.