Kai se on kesän ihmeen edessä haltioitumista.
 |
| Poimulehti helmikoruissaan. |
 |
| Tänä vuonna on taas mahtava kukinta. |
 |
| Ruusu on ruusu on... tulppaani. 'Angélique' nimeltään. |
 |
| 'Mount Tacoma' -tulppaanilla on hämähäkitkin sävy sävyyn. |
 |
| Punavihman ensimmäiset kukat. |
 |
| Ja 'Moskovan kaunottaren'. Miten voi syreeni olla näin kaunis? |
 |
| Ihana ilotulitusraketti! Laukkasekoitus- pussista, toivon ja uskon tästä tähtilaukkaa. |
 |
| Perillä!! 'Nelly Moser' halaa omenapuuta. |
Etsin ja etsin, mutta toista en löytänyt. Vaan eipä haittaa, minulla on yksi!! Jos tämä selviää kukkaan saakka, tässä kohdassa tuoksuu kesällä sitruuna.
Olen aivan häikäistynyt tuon kauneudesta, kun en yhtään tiennyt, mitä odottaa. Väri on niin nappiin kuin olla voi, kun aikanaan istutin pienen taimen vaaleanpunaisena pääväriltään kukkivaan penkkiin. Välillä vähän pelkäsin, että jos se kukkiikin lämpimänpunaisena, mutta ei. Voi tätä riemua!
Ihmeellisiä onnistumisen elämyksiä tämä puutarhurointi ihmiselle tarjoaa. Tänään olen istuttanut itse siemenestä kasvattamani tomaatintaimet lavakauluksiin / viljelylaatikoihin. Ne näyttivät paikoillaan niin hienoilta ja terhakoilta, että... kyllä, itkuhan siinä tuli pelkästä ilosta silmään. Laittelin puna- ja kanelibasilikat taimien väleihin torjumaan tuhohyönteisiä. Toivottavasti kasvavat, kaikki.
Sipulit komistuvat silminnähden, ja kuulkaas, jos kaupunkilaistyttö ei aivan erehdy, perunanvarret pilkottavat harjuista. Valkosipuleista ei näy vielä mitään, ei myöskään herneistä, mutta hätäkös tässä. Porkkanat itävät, tillit (herranjestas, ne iänvanhat siemenet!) itävät, salaattisipulien rivin kohdalla näkyy pari vihreää hiusta. Kyllä tämä tästä!
Posti toi tänään sen palkintokekkilän, pienen viljelylaatikon. Huomenna ajattelin sen hellesäässä kasata ja kylvää avomaankurkut. Sitten ei tälle kesälle olekaan enää muuta kylvettävää, kun kesäkukatkin näyttävät jäävän tältä suvelta väliin. Ei muuta kuin astiat pöytään, ruokaa tulee justiinsa :-D
7 kommenttia:
Ihanuutta <3
Kiitos, R&T! Kyllä, tämä on minun paratiisini. Taitaa olla ainoa paikka koko kiinteistöllä, missä helpommin näen kauniit kukat kuin tekemättömät työt :-) (Vaikka näen minä kyllä nekin...)
Jännitystä ja onnentunteita kevät ja alkukesä pullollaan:) Aina on jotain jännitettävää, että mahtoiko selvitä talvesta - ja kaikki nousevat ihanuudet korvaavat mahdolliset menetykset, tai uudet taimet8]
Se on just noin! Missähän vaiheessa, ehkä heinäkuussa, sitä alkaa oikeasti uskoa, että kyllä nämä oli tässä, uutta ei enää nouse (=nousemattomat on menetetty). Melkein siihen saakka sitä huijaa itseään, että kyllä se sieltä vielä... ;D
Kyllä tuon kameran kanssa tulee kierrettyä pihalla ja kuvattua aina vaan uudestaan ja uudestaan, vuodesta toiseen samoja ihanuuksia. Tai tuleehan niitä joka vuosi vähän lisää...
Mutta mikä mukavampaa sitten katsella niitä kuvia talvi-iltoina:)
Ne pionit, ne pionit, aah... Minunkin rakennustöiden alta siirretyissä pionin taimissa on parissa kukkanuput, en malta millään odottaa mitä sieltä kohta paljastuu :)
Sinulla tuntuu olevan hyötykasvila hyvässä vauhdissa, jes!
Voi, sun pionimääräsi kun pääsee täyteen vauhtiin, saat myydä lippuja pihallenne! Sitä näkyä tullaan takuulla katsomaan naapurikyliä myöten :-D
Jep, hyötykasvipuoli on kyllä hyvällä alulla. Mutta vielä toistaiseksi vain alulla... Kunhan saan sen kompostikehikkohässäkän valmiiksi, kutsun sinut ihmettelemään aikaansaannoksiani :-)
Lähetä kommentti