On tosi eppää (paikallisten 5-6-vuotiaiden lanseeraama termi), että kelit ovat mojovaa viimaa lukuunottamatta kuin luodut puutarhassa puuhailuun, pihalla on vaikka mitä katseltavaakin, ja minä kaatelen suolavettä sieraimiin ja inkiväärivettä nieluun. Minun pitää päästä pihalle!! En jaksaisi tehdä siellä mitään, mutta ulos olisi päästävä. Puutarhurin dilemma...
HA! Jaksan minä ainakin kameran laukaisinta painaa. (**Pukee paljon vaatetta päälle ja lähtee zoomailemaan**)
Uuuik, mikä tuuli! Ei siellä kestäisi vähissä vaatteissa terveenäkään.
Syreenit alkavat kukkia, ihanaa! Luin juuri toisesta ostamistani brittilehdistä novelisti Frank Ronanin kolumnin syreeneistä, jossa hän vannoo violettina kukkivien vulgaristen nimeen. Ovathan nekin ihastuttavia, mutta minusta ei valkoisen syreenin voittanutta ole. Tämä on yksinkertaisesti KAUNIS. Näistä voisin rakentaa majan, ja asua siellä onnellisena elämäni loppuun saakka.
Saattaisi siinä majassa olla joku osa tätäkin: ihan en ole varma lajikkeesta, mutta 'Andenken an Ludvig Späthiksi' minä olen tätä saamieni kommenttien mukaan puhutellut. Tässä hää nojailee allaan kukkivaan arovuokkoon, jota yritän - enkä näköjään ihan turhaan - saada leviämään pensaan alle. Ajattelen, että näyttäisi somalta, jos syreeni tumman violetteine kukkineen kasvaisi joskus keskeltä arovuokkorengasta, joka kukkisi samaan aikaan herkän valkoisena. Teistä en tiedä, mutta minua ajatus puhuttelee.
Tarkistin vanhoista kuvista: siemen on itänyt toukokuussa 2008, joten pensaalla on nyt kolmevuotissynttärit!
Pidän kovasti tuon kukan hennonkeltaisesta värisävystä.
Jos EV:lla on japaninruusukvitteninsä ja HM:lla tunturiunikko, ehkä minun pitäisi keksiä itsellenikin jokin "nimikkokasvi". En vain osaa kuvitella, mikä se olisi. Oikeasti se voisi olla vaikka suopursu, onhan se Pohjois-Pohjanmaan maakuntakukka ja minulle muutenkin rakas kasvi, mutta se ei kasva meidän pihalla, ei luonnostaan eikä varmasti, vaikka toisin sitä tänne saavillisen. Pitää jatkaa miettimistä. Tai ehkä jonkun muun pitäisi määritellä se? Hehheh: kvittenin ja unikon vieressä kasvaa heuchera 'Pinot noir'. Olisikohan se sitten minun... :-D Olisi ainakin perhe lähekkäin!
Keijunkukkia voisin kerätä vaikka kuinka. Niitä kyllä jo onkin joitakin erilaisia, mutta nälkä kasvaa syödessä aivan kuten kurjenmiekkojenkin kanssa, ja miksei kuunliljojenkin. Pidän hurjasti lehtiperennoista: lehdet kun ovat se pisimpään esillä oleva osa kasvia. Jos lehdissä on jokin juju, se puhuttelee minua lähes takuuvarmasti. Heucherat ja kuunliljat putoavat tähän kastiin mainiosti, samoin mitkä tahansa hopea-, kelta-, variegata- tai purppuralehtiset, olivatpa perennoja tai vaikka pensaita. Ne tuovat mukavaa elävyyttä yleensä aika tasaisenvihreään perennapenkkiin.
9 kommenttia:
Voihan vimpula, oletko edelleen kipeänä! Olen yllättynyt siitä, että sielläkin on kylmä viima, kuvittelin sen olevan näin kylmää vain saaristossa. Äsken hain postit rannasta polkupyörällä t-paidan päällä vain pieni villatakki ja meinasin ihan jäätyä kalikaksi. Perhanan merituuli, ajattelin, mutta ilmeisesti se onkin sitten muuten vain kylmä tuuli. Prr! Tulin tänne sisälle lämmittelemään hetkeksi.
Voi että, syreenisi kukkivat jo! Minulla on vielä pienet nuput. Violetti on toki kiva ja sopii varsinkin tänne maalle, mutta ovat minustakin nuo tumma ja valkoinen kauniimpia.
Ihania kukkia, onneksi niiden ihailuun ei tarvita enempää kuin tolpillaan pysymistä. Mainio tuo teidän perheen nimikkonurkkaus. Pinot Noir ei ole hullumpi valinta :-D Minusta sinulle sopisi joku suloinen kirsikka tms. Jos olisi kasvi jonka nimi olisi samppanjakirsikka, se olisi minusta ehkä se.
Juu, ihan kunnolla taudissa edelleen, juurihan tämä alkoi :-)
Täällä kuule tuulee niin että tukka lähtee. Hyi, miten onkin inhottava puhuri. Tekee vaan niin hirveästi mieli takaisin ulos: nyt olis motivaatio niin kohillaan, niin kohillaan, että.
Miksikähän meillä syreeni kukkii ja sinulla ei, vaikka tavallisesti on toisinpäin? Kumma juttu.
Mua jäi ihan naurattamaan oma vitsini tuosta Pinot Noirista... ehkä mä todella oon vähän kipee! Samppanjakirsikasta tulee etsimättä mieleen Tukholman puutarhamessumatka; miten keksitkään tuollaista nimikkokasvia ehdottaa ;-D Voisikohan joku kehitellä sellaisen? Ai, se voisi muuten olla aika hieno: kullankellertävät hohtavat kukkaset kuohuvat oksilla. Jep, sellaisen mä haluaisin (sitä Abraham Lincolnia odotellessa): Neiti, yksi samppanjakirsikka, kiitos!!!
Ai joku muukin sairastaa päivälleen samana päivänä vuodesta toiseen poskiontelontulehdusta? Minä vasta odottelen omaani tulevaksi. Lievää flunssaa onkin jo ilmassa...
Hieman kadehtien seuraan, miten muualla kevät on edennyt jo pitkästi, meillä syreeni vasta miettii kukintaa. Mutta toisaalta nyt sitä saa ihailla pitkään, kun seuraa ensin toisten blogeista ja sitten omalla pihalla :).
Susanna, sinäkinkö?? Mistähän tämä kertoo?
Sanoit tosi hyvin tuon kevään seuraamisen :-) Puutarhuri se osaa iloita asioista koko rahalla! Koko Suomi on omaa plantaasia, jos sen niin ajattelee. Terveisiä sinne, missä oletkin.
Lunttasin: Terveisiä Keski-Suomeen :-D
Emmää tiiä kukkiiko syreenit normaalistikaan täällä aiemmin kuin siellä keskisellä Uudellamaalla, luulen että ei. Vanhempieni pihalla lämpimässä paikassa syreeni kukki aina toukokuussa. Mutta esim. Korppoon uloimmilla saarilla se kukkii aina noin juhannuksena (Ahvensaari on enempi sisäsaaristoa). Meri kylmentää vielä hyvin hyvin monta viikkoa täälläpäin. Luulen että täällä on ihan normia että kukkii vasta kesäkuun puolella. Varmaan Turun suunnalla kukkii jo, mutta sehän on ihan manteretta se.
Kiitos terveisistä ja vierailusta! :)
Ajattelin samaa kuin Saila, että nyt jo kukkivat syreenisi?! Rehellisyyden nimissä meilläkin aukaisi tänään hiukan nuppujaan sellainen perinteinen vaalea lila. Valkoisen 'Mme Lemoinen' söivät rusakot talvella, ei tainnut jäädä yhtään sellaista oksaa, että kukkisi tänä vuonna :( ja tumman lilan 'Andeken...Spätz'in nuput ovat vielä pikkuruiset. Pikaista paranemista!!!
No ehkä ne jostakin syystä nyt sitten täällä ovat intoutuneet aiemmin kuin siellä Varsinaisessa Suomessa. Voi surkeus, jos olet menettänyt Madame L:n! Mitä ne rusakot niitä popsivat, ei kai niiden pitäisi edes maistua pupuille?
Kiitos, paraneminen ei vielä tunnu oikein etenevän. Jonotan tässä samaan aikaan tk:n ajanvaraukseen, kun pää tuntuu jomottavan vähän turha sinnikkäästi. Nuhan ja yskän kanssa pärjäisin, mutta migreenipotilaana päänsärky on mulle no-no, sitä en siedä.
Lähetä kommentti