Temppu ja miten se tehdään.

Olen yrittänyt opetella kirjaamaan tekemättömät asiat ylös lapulle silloin, kun niitä alkaa olla mielessä liikaa ja joku meinaa vierähtää muistin reunan yli ikuiseen kadotukseen. Toisinaan kirjaan tekemättömät asiat ylös vain siksi, että saisin niihin jonkin oortningin. Lista on ihan kätevä temppu; asiat pysyvät paremmin agendallakin (kun ON agenda). Sitten ei ole temppu eikä mikään tehdä ne listalla olevat asiat, kas näin:

1. Käsittele sellakalla kirjahyllyn osat (joku täällä pidempään käyneistä saattaa muistaa kahden euron kirjahyllyni). Mitä, eikö se ole VIELÄKÄÄN valmis??? No eee-eei. On tässä ollut vähän kiireitä.

Kaappiosa on valmis, tai siis loppuun käsitelty (kirjaimellisesti). Hyllytasot on käsitelty toiselta puolelta kerran ja toiselta puolelta kahdesti, nyt siis kirvaneritettä sille kerran käsitellylle puolelle. Hyllypäädyt on käsitelty molemmin puolin kerran, nyt aloitetaan toinen kierros. Kolme on tavoite.

Kas niin, tehty. Mutta sitä ei voi vielä vetää yli listalta, sillä hyllytasot pitää käsitellä vielä kertaalleen molemmin puolin ja päätyjen toinen puoli toiseen kertaan sekä koko päädyt kolmanteen kertaan.

2. Tyhjennä kompostorin jälkikompostikehikko ja vie lopputulos kukkapenkkien katteeksi.

Ei muuta kuin talikko ja kottikärryt esille ja tonkimaan. Ihan suhteellisen siistin näköistä tavaraa siellä onkin, kolme kottikärryllistä. Kun olen alkamassa levittää sitä ensimmäiseen kukkapenkkiin, haen kuitenkin ensin työkalut ja kitken penkistä rikkaruohot. Sitten, kun se homma on lopulta tehty (penkissä on paljon tyhjää tilaa ja niinmuodoin rikkaruohoille reilusti tilaa temmeltää), kastelen mullan kunnolla - maa on tosi kuivaa, vaikka ei niin lumisen talven jälkeen millään uskoisi - ja vasta sitten pääsen levittämään "kosteussuojan" kasvien väleihin.

Sitten seuraava kukkapenkki. Kitketään, kurkistellaan tulokkaita, mietitään täydennystä ja siirtoja (TÄTÄ se tarkoittaa, ettei puutarha ole koskaan valmis: aina jotakin pitää siirtää paikasta toiseen. Kasviparat. Ne ovat tietämättään joutuneet ilkeämielisen ikiliikkujan vaikutuspiiriin.). Kastellaan. Katetaan.

Kolmas kukkapenkki. Kitketään, kurkistellaan, mietitään, kastellaan, katetaan.

Tähän on mennyt kolme tuntia.

Sitten juodaan vähän kahvia. Eihän tätä muuten jaksa. Ja pitää sitä jotain syödäkin. Ruisleipä se naisen tiellä pitää (ja kääretorttu sortaa sieltä sivuun...)



Kun istun ulkona kahvittelemassa ja aurinko lämmittää ihanasti kasvoja (takapuoli sen sijaan saa tuta melko viileän viiman, kun se on sinne varjon puolelle...), kuulen taivaalta ihmeellistä ronksunaa. Jos nyt en aivan väärin tunnistanut, kun kiikarikin riitti vain tiettyyn määrään saakka, lähistöllä elelee korppi. Ja sen kavereita - ainakin kaksi muuta lenteli taivaalla, ja jostain toisaalta kuului myös ääntä. Korppi. Siis se, jolle ymmärtääkseni kelpaa majapaikaksi vain erämaametsä. HAH! Me ollaan siis TOSI korvessa, kuten pääkaupungissa olen saanut usein kuulla. MOT.

Kröhöm. Takaisin siihen temppuun.

Jälkikompostikehikko on tyhjä. Lista jatkuu kohdasta 4: tyhjennä kompostorista massaa jälkikompostoitumaan.

Sitäkin tuli kaksi puolikasta kottikärryllistä (kehtaako tuota tunnustaakaan). Massa oli aika kosteaa, joten sirottelin sekaan männäviikolla hakettamaani oksasilppua, vaikka se vielä melko tuoretta onkin. Kyllä se ensi vuoteen mennessä siitä mukavaksi maatuu...

Kello oli tuossa vaiheessa kaksi. Kolmelta viimeistään piti ruveta muuttumaan sammakosta, öh, citykaniksi, sillä illalla olimme menossa kuuntelemaan kummitytön koulun kevätkonserttia Helsinkiin, eikä sinne voinut mennä harakanpesän näköisenä.

Vaan vielä oli aikaa tarttua kohtaan 5: oksien silppuaminen. Sekin kun oli jäänyt kesken silloin mainitulla männäviikolla.

Johonkin sitä aikaa kuitenkin taas turaantui, sillä silppuri rullasi ulos autotallista klo 14.30. Onneksi Stiga se oksiakin tasaseen syö, sillä ruokkimistahtini oli melkoinen. Ja silti tuntuu, että en saanut kasaa vajumaan kuin kahden millin verran matalammaksi ennen kuin piti kääriä jatkojohto taas kelalle, siistiä paikat, rullata silppuri takaisin autotalliin ja ravistella pahimmat pölyt ulos ennen suihkuun menoa. Eli kesken jäi - taas.

Lopputulos: yhdentoista kohdan listalta sain vedetyksi yli yhden kohdan, sillä vaikka tyhjensin jälkikompostikehikon, se varsinainen puutarhakomposti odottaa edelleen siivilöintiä siistimmäksi. Ei siis voinut yliviivata sitäkään.

Näin se temppu siis tehdään! Yksinkertaista, mutta toimii.

Not. Mutta lista pysyy kuistin ikkunalaudan päällä niin kauan kunnes viimeinenkin kohta on sutattu yli. Toivottavasti paperi ei haperru auringossa ennen sitä. Jää hommat tekemättä :-D