Puutarhuria ei pidättele enää mikään.

No niin. Tänään oli sitten taas ihan sellainen normisää: vaikka aurinko paistoi, tuuli kävi luoteesta niin voimakkaana, että ei ilman pipoa ulkona pärjännyt. Mutta ulkona olin!

Enimmäkseen tein lähempää tuttavuutta kukkapenkkien kanssa. Kyllä sieltä kovaa vauhtia jo tullaan! Vähän kun enimpiä haavanlehtiä haravoi päältä pois (ja lennättää ne kuivat lehdet sitten puuskaisen tuulen mukana naapureiden puolelle... hups!), alta paljastuu vaikka mitä! Jos en ihan väärin anna itseni uskoa, portinpielen penkistä nousevat mm. molemmat pionit. Muistin, että niitä on siinä kaksi, mutta en kuollaksenikaan ennen juuri tätä hetkeä muistanut, miksi. Toisen tiedän saaneeni eräältä tuttavarouvalta - kaivettuna rouvan puolison toimesta aika roimakkaasti ylös heidän pihaltaan - mutta toisesta ei ollut mitään hajua. Nyt muistan pelastaneeni 'Karl Rosenfieldin' jostakin poistohyllystä viime vuonna, ja jopa kirjoittaneeni siitä tänne. Karl ja kaverinsa tekevät kuitenkin siis nyt tuloaan tulitikun vahvuisin ja pituisin aluin. Hurraa!!

Kutakuinkin kaikki muukin näyttäisi jo sieltä nouseskelevan. Jopa yksi ihan mini-mini ritarinkannuksen taimi, jonka hätäpäissäni penkkiin lykkäsin. Ainoat, joista ei vielä näy minkäänlaista elonmerkkiä, ovat valkoiset punatähkät, tai siis valkotähkät. Tiesin ne herkiksi, joten jos nousevat, se on kyllä iloinen yllätys.

Nämä portinpielessä jo kuitenkin kukkivat: ihanat kevätkurjenmiekat, sekä ujoista ujoimmat, kerratut lumikellot, joita pitää hellästi sormella kohottaa leuan alta, jotta kukkasesta saa kuvan.

Kun kuvasin kurjenmmiekkoja, löysin ne kääpiötulppaanitkin, joiden istutuspaikasta minulla ei ollut muistikuvaa... tuossahan ne!

 

Ritarinkannus on niin mehevän vihreä, että sitä tekisi mieli haukata! Ja kallionauhuksen aluista saisi sitten sen lihaisamman osan ateriaan. Ainakin minusta :-)

Tuosta on hyvää vauhtia nousemassa 'Festiva maxima'. Se onkin pisimmällä pioneista. Totesin pihalla kulkiessani, että kaikki pionit taitavat olla hengissä, myös se yksilehtisenä taimena pihaan viime kesänä saapunut turkinpioni, jonka luulin heittäneen henkensä, kun lahjasta riemastuneena istuttaa töräytin sen suoraan maahan tajuamatta, että Häntä olisi ollut syytä vaalia ruukussa vielä jokunen hetki... Terveisiä vain, Puztai, peregrina on elossa!

Kevään kunniaksi poimin pihalta vielä pari "ruusua".


Komeamaksaruoho



Akileija nurinpäin olevan heucheran lehden yllä.



Päivän luontohavainto, joka tallentui myös kameraan. Leppis käppäili vaativissa olosuhteissa 'Pizzicato' -unikkovärisekoituksen lehdistöllä. Naapurin katolla pyrstöjään keikutellut västäräkkipariskunta sen sijaan jäi kameran zoomin ulottumattomiin. Vähäsen on joka tapauksessa, vaikka ei tuulessa touhutessa uskoisi.