...enää osta siemeniä, en osta enää yhtään siemeniä? Kävin tänään kaupassa. Ostin kolme pussia. Kaksi pussia basilikaa (noku toinen oli thai-basilikaa ja toinen söpösti punalehtistä) ja yhden pussin kovasti etsimääni sitruunaruohoa. Hurraa, Prisma ja Weibullsin siemenet!
...mä enää halua lisää huonekasveja? No, sitten tuli niin ylitsevuotavainen ikävä omaa puutarhaa, että piti välttämättä - siis AIVAN välttämättä - keksiä joku korvaava juttu. Ja niin minä sitten menin kauppaan ja kokosin itselleni minipuutarhan, kas näin.
Tuossa se poseeraa vielä kodinhoitohuoneen penkillä, mutta sen lopullinen sijoituspaikka on kyllä olohuoneessa sillä pöydällä, millä eilen vielä oli kelta-oranssi tulppaanikimppu. Tulpsut saivat siirtyä toisaalle, sinisen pikkutaulun alle. Näyttävät muuten siinä aika hienoilta. Vastavärit rulettaa!
Uudessa puutarhassani on kirjavalehtinen rönsylilja, varsin pieni vuoripalmu (siitäkin huolimatta, että olen meikäläisen keskuudessa surullisen tunnettu vuoripalmuja murhaavasta kyvystäni), aivan sydäntäsärkevän suloinen pienilehtinen kissuslajike sekä kuvasta huonosti erottuva, mutta vinkeän kaksivärisin kukin kukkiva saintpaulia.
Mullan haluaisin peittää näkyvistä jollakin katteella, mutta en vielä osannut päättää, mikä se olisi.
...halua enkä hae töihin? Sepä olikin ennen kuin näin kiinnostavan työpaikan. Laitoin hakemuksen ihan tuosta vaan, enempiä miettimättä. Tai korjaan: en todellakaan ihan tuosta vaan tai enempiä miettimättä. Kävi nimittäin niin, että potentiaalisella tulevalla työpaikallani oli niin ¤¤?#¤`%)¤U=!¤"¤)/=)/%&/¤&%:n monivaiheinen ja superyksityiskohtainen nettirekrytointilomake, että täytin sitä valehtelematta kaksi ja puoli tuntia. Kaksi ja puoli. Tuntia.
Jos sattuisi käymään niin iso ihme, että tulisin valituksi, ja tehtävässä olisi jokin koeaika, minun olisi aivan pirskatin hankalaa pitää suuni kiinni siitä lomakkeesta koeajan ajan (no ei tuota oikein muuten voi sanoa). Olisipa mielenkiintoista tietää, kuinka ko. tahon rekrytointi nettilomakkeen avulla sujuu... Sinne pitää todella haluta töihin, että jaksaa täyttää lomakkeen. Pidän itseäni kohtalaisen sujuvana koneenkäyttäjänä, joten sitäkään tässä ei voi käyttää syynä, etten vaan osais.
Että semmonen päivä.
Pisteenä i:n päälle: astioita ihan merkittävän määrän elämänsä aikana jo kerännyt naisihminen menee vielä ja ostaa itselleen kupin. Kahvi-, tee- tai vesi. Ihan mitä vaan. Ei kuitenkaan ihan minkä vaan. Vaan ruusukupin. Ruusukupin! Ymmärtänette silti, että tämä oli pakko ostaa. Puutarhakäyttöön, sitäpaitsi. Tätä ei muualla käytetä laisinkaan. Eikä mulla ole kaikista astioista huolimatta vielä yhtään puutarhakuppia. Nyt on <3
 |
| KoKo-sarjan ruusukuppi |
4 kommenttia:
Joo, sanoitsää... joskus...
Nyt olet lanseerannut uuden käsitteen: puutarhakuppi! Nyt kaikki ryntäävät astiakauppoihin, kun tuli hyvä syy siihen, sillä puutarhakuppia tuskin kellään on ennestään. Tai melkein kellään. Hieno minipuutarha, ja varmaan kiva projekti toteuttaa! Tuollaisia asioita kaipaa talven keskellä. Ja loistavaa, että sitruunaruoho ja basilika löytyivät jo täksi kasvukaudeksi!
Päätökset on tehty pyörrettäviksi, eikös? :-P
Minusta puutarhakuppi on aivan ilmiselvän tarpeellinen. Eihän sitä voi mitään tavallisia kippoja paratiisissaan käyttää, sen pitää olla paratiisiin nimetty (ja sopiva) astia. Juomakin maistuu aivan nektarilta, kun oikeasta kupista sitä nauttii.
Minusta tuosta puutarhasta tuli ihan mukavan näköinen. Ja se on siitä kätsäkkä (sana, jonka EV on lanseerannut meidän perheeseen), että siinä on ymmärtääkseni varsin vähän rikkaruohoja kitkettäväksi. Sienikasvustot lienevät reiättömässä astiassa suurin uhka.
Eikö ole uskomaton sattuma, että sain nuo thai-ruokien mausteet? Juuri kun ehdin niitä (sinun blogissasi) haikailla. Onnenkantamoinen!
Hih, minullakin on puutarhakuppi. Tarkemmin sanottuna kasvihuonekuppi ja niitä on kaksi :)
Minulle ja ystävälle.
Vuosi sitten kun tuijottelin kasvihuoneen perustuksia hankien keskellä sorruin ihanaan kuppiin ja totesin että täytyy olla kaksi että jos istun ihanassa kasvihuoneessani ja sinne tulee ystävä kylään, voin tarjota ystävälleni myös :)
Käytän kyllä kuppia koko ajan muutenkin, koska se säilyy pöydällä ja kaikki tietävät että se on äidin kuppi. Edes yksi kuppi vähemmän tiskiä.
Olen viljellyt sanontaa-älä koskaan sano ei koskaan...sillä se on niin tosi!
Ihana ruukkupuutarha. Iskin silmäni tällä viikolla aivan samanlaisiin kasveihin ja jätin ne kauppaan. Ikkunoilla pitää olla tilaa taimille...kaikki tilaamani siemenet eivät ole edes tulleet *kröhöm*
Hyvä, hyvä, R&T!! Kasvihuonekuppi kuulostaa kyllä vielä fiinimmältä. Ja että oikein kaksi! Ooh, asuisinpa lähempänä; tulisin mielelläni istumaan kasvihuoneeseesi ja siemailemaan kaffetta kanssasi :-)
Huoks... jos Saila haikailee verstaan perään, minä taas voisin opetella seisomaan päälläni, jos tietäisin, että sillä saan kasvihuoneen. Iso muovinen härpätin meillä oli, mutta sitten tuli sade rankka, härpättimen vei.
Lähetä kommentti