Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



tiistai 4. tammikuuta 2011

Housupuku ja korkeakorkoiset saappaat.

Olin neljältä lähdössä hakemaan Eka Vekaraa päiväkodista. Kun avasin ulko-oven, todellisuus iski tajuntaan: kello on neljä, mutta ulkona ei ole pilkkopimeää.

Valo voittaa! Tämä oivallus on joka vuosi yhtä vatsanpohjasta huikaisevan ihana.

Tuo oli päivän paras (ja ainoa) valokuva, mutta päivän erityinen hetki osui alkuiltapäivälle (kameran ulottumattomissa): tapasin aikuisia ihmisiä, puhuin aikuisten asioista ja muistin siinä keskustellessani elävästi itseni työmaailmassa. Oli kivaa! Huomasin, että pystyn vielä puhumaan muustakin kuin Legoista tai sormiskeittilaudoista tai siitä, puetaanko villahaalari vai ei. Jopa minussa asuu näköjään vielä pieni... mikähänseolis... työelämäihminen.

Työelämän kunnossa sen sijaan ei olisi kehumista, vaan saikkua saisin, jos töihin jonnekin edes yrittäisin. Inhan sitkeä influenssanhäntä kiemurtelee edelleen sisuksissa. Nuha on saanut jo infernaaliset mittasuhteet ja kulutan nenäliinapaketteja toisensa perään. Kuiva yskä hakkaa keuhkoputkea kuin metrinen leka, ja päässä on ikävänpirullinen jomotus. Sinuitis, rakastettuni, taasko sinä olet täällä?!?!?!?! En edes uskalla enää mennä lääkäriin...

Nukkumaan sen sijaan jo ehkä taas uskallan. Eilen illalla oli kummallinen olo: väsytti ihan hirveästi, mutta jännitti mennä vuoteeseen :-/ Sain kuitenkin ihan hyvät yöunet, ja heräsin jopa ennen herätyskellon pilputusta. Nyt on mukavasti uupunut tunnelma, joten taidan mennä enää heiluttelemaan hammasharjaa ja vetäytyä vällyjen alle.

Öitä!

6 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Heippa! Hyvä treffejä hammasharjan kanssa. Kotiäidistä työihmiseksi siirtyminen tapahtuu ehkä sitten kumminkin hyvin nopeasti. Siitä en tiedä, mutta pitkältä lomalta palattua jo yhden päivän jälkeen tuntuu siltä kuin ei olisi poissa ollutkaan. Ehkä se on vähän niinkuin polkupyörällä ajo. Ja kai te miehesi kanssa puhutte muusta kuin sormiskeittailusta (mitäseon?)

intopii kirjoitti...

:-> Äläpä muuta viserrä: sormiskeittailu oli minullekin tyystin tuntematon käsite vielä ennen loppusyksyä, jolloin aihe nousi ensimmäisen kerran meillä ruokapöydässä esille. Oltiin siinä aika äimän käkenä kumpikin, Herra Mies ja minä, kunnes tarina jatkui. Lasten - varsinkin poikien - uusi leluvillitys ovat siis vajaan kymmenen sentin mittaiset skeittilaudat (ramppeineen, pöytineen ja muine tykötarpeineen), joita liikutellaan sormilla. Etu- ja keskisormi haralleen laudan päälle ja pyörittelemään. Vissiin.

(Taidat istua siellä suu auki ja silmät ymmyrkäisenä... Tervetuloa joukkoon.)

Juu, kyllä me miehen kanssa puhutaan vielä toisillemme!

pioni kirjoitti...

Pikaista paranemista!

Uusin flunssankarkotusvinkki töissä kuultuna. Keitä inkivääriä ja juo sitten sitä lientä:) En oo ite kyllä kokeillu;)

intopii kirjoitti...

Uih, kuulostaa... ei-niin-herkulliselta. Tykkään kyllä inkivääristä mausteena, mutta lämmin inkivääriliemi on ainakin ensi ajattelulla hieman, no, haasteellinen makuelämys :-§ Vaan ehkä kuitenkin kokeilen! Tästä taudista pääsisin mieluusti eroon.

Saila kirjoitti...

Eikun se on hyvää! Teen inkivääri"teetä" ihan teekannussa: kuori tuoretta inkivääriä, leikkaa muutamia viipaleita, heitä ne kannuun ja kuumaa vettä päälle. Siis ihan niin kuin tekis teetä. Viipaleet voi siivilöidä pois kun juomaa kaataa mukiin. Hunajaa, jos haluaa.
Inkivääri parantaa ääreisverenkiertoa ja se lämmittää ainakin mun viluvarpaat tehokkaasti. Siis ihan sisäisesti nautittuna, en oo kokeillut kaataa suoraan varpaille :-)

Inkivääri kirjoitti...

Hyvää inkivääritee on - mutta parantaakos se, eikös lääkkeen pidä olla pahaa, sitä parempi teho, mitä pahempi maku?8) Ei vais, toivottavasti nyt alkaa flunssa jo ohi menemään eikä olis sinuiittia!