Valo voittaa! Tämä oivallus on joka vuosi yhtä vatsanpohjasta huikaisevan ihana.
Tuo oli päivän paras (ja ainoa) valokuva, mutta päivän erityinen hetki osui alkuiltapäivälle (kameran ulottumattomissa): tapasin aikuisia ihmisiä, puhuin aikuisten asioista ja muistin siinä keskustellessani elävästi itseni työmaailmassa. Oli kivaa! Huomasin, että pystyn vielä puhumaan muustakin kuin Legoista tai sormiskeittilaudoista tai siitä, puetaanko villahaalari vai ei. Jopa minussa asuu näköjään vielä pieni... mikähänseolis... työelämäihminen.
Työelämän kunnossa sen sijaan ei olisi kehumista, vaan saikkua saisin, jos töihin jonnekin edes yrittäisin. Inhan sitkeä influenssanhäntä kiemurtelee edelleen sisuksissa. Nuha on saanut jo infernaaliset mittasuhteet ja kulutan nenäliinapaketteja toisensa perään. Kuiva yskä hakkaa keuhkoputkea kuin metrinen leka, ja päässä on ikävänpirullinen jomotus. Sinuitis, rakastettuni, taasko sinä olet täällä?!?!?!?! En edes uskalla enää mennä lääkäriin...
Nukkumaan sen sijaan jo ehkä taas uskallan. Eilen illalla oli kummallinen olo: väsytti ihan hirveästi, mutta jännitti mennä vuoteeseen :-/ Sain kuitenkin ihan hyvät yöunet, ja heräsin jopa ennen herätyskellon pilputusta. Nyt on mukavasti uupunut tunnelma, joten taidan mennä enää heiluttelemaan hammasharjaa ja vetäytyä vällyjen alle.
Öitä!
