Räystäiltä vesi - ja lumi - on lorissut alas jo pari päivää, joten puutarhaminäni tulkitsee, että kevätkausi on alkanut. Niinpä kaivan esille kaiken, mikä tähän aikaan vuodesta kuuluu kaivaa esille: siemenlaatikot, irrallaan pyörivät siemenpussit, kylvöohjeet, puutarhakirjat, googlen, kylvöastiat... ja ison kupin kuumaa kahvia. Jonka jo siemaisin.Olen sen verran "puutarhauskovainen" että yritän kylvää siemeniä vain nousevan kuun aikaan. Nyt on siis aivan otollinen hetki aloittaa senkin puolesta. Kunnon hankeenhautaus on lisäksi tarpeen joillekin, joiden pintaa lumikiteiden täytyy rouhaista pehmeämmäksi (osa niistä, kuten pionit, on kylvetty jo syksyllä, ja jätetty julmasti olosuhteiden armoille takapihan uusiin viljelykehikoihin), joten vaikka siis ON kevät, lunta on vielä vähän jäljellä ja lumipesun antaminen on yhä mahdollista.
Geranium sessiliflorum, Gladiolus imbricatus, Melica ciliata, Milium effusum 'Aureum'... Kaikkea pitää kokeilla. Tummalehtinen kurjenpolvi on uusi tuttavuus, samoin aivan hurmaavan näköinen tähkähelmikkä. Miekkaliljan pikkutaimia sain puutarhatuttavalta, mutta onnistuin ne deletoimaan huonolla hoidollani, ja siksi yritän ihan itse siemenestä kasvattaa. Kultatesman siemenet olen kerännyt omasta yksittäisestä aarteestani, jolle haluaisin kasvattaa kavereita. Siperiankurjenmiekat itävät niin viheliäisen hitaasti, jos ollenkaan, mutta koska sain menettämäni lajikkeen siemeniä, laitan niitäkin multaan jälleennäkemisen ihanassa toivossa. Kirjavalehtinen isotähtiputki on niin kaunis, että yritän sitäkin siemenestä saakka, vaikka en ole edes varma, tekeekö kasvi itäviä siemeniä. Kerätty kuitenkin on. Kaikkea pitää kokeilla. Eihän siinä menetä kuin tilkan multaa ja muutaman siemenen, jos homma ei pelitä.
Vähäisestä lumesta puheenollen: onneksi ei aamulla ollut kiire lähteä autolla mihinkään. Meillä tienpito on ystävällisesti ulkoistanut auraustyöt yrittäjälle, joka suhtautuu hommaan aika suurpiirteisesti. Pyöräteiden liittymät jätetään järjestään puhdistamatta, palteita jää sekä pyörä- että ajoteille (keskelle tietysti; kukas sitä palletta reunaan jättää, silloinhan se ei ole kunnon palle), ja pari pikkukömpälettä voi työntää myös unen läpi traktorin jyrinää kuuntelevien omakotiasukkaiden iloksi pihaan. Tottahan työ tehdään vasta yöllä, sen jälkeen, kun unta yrittävät kansalaiset ovat ensin ajaneet autojensa pohjat naarmuille siinä jäätyvässä lumisohjossa, josta puolenyön aikaan lähtee tosikiva ääni. Onneksi meidän sitikasta pystyy nostamaan maavaraa: en olisi välttämättä päässyt eilen illalla puutyökurssilta muuten kotiin saakka. Kuvasta noiden "jätösten" mittasuhteet eivät ehkä ihan selviä, mutta tuo suurin ei mahtunut kolan kuuppaan hajottamatta. Tai hajottamatta liikahtanut meikäläisen siklauksen runtelemilla käsivarsilla milliäkään.On muuten mielenkiintoista, miten uudet työkalut (kuten mainittu sikli) paljastavat ihmiskehon syvimpiä salaisuuksia: minulla on ihan mahdottoman (kipeitä!!) pieniä lihaksia "decolleté"-alueella. Runsaasti.
Kylvämään, kylvämään, joka aamu sännätään... Seuraava uusikuu lähtee nousemaan sopivasti Valon päivänä!
4 kommenttia:
Oi ihana postaus! Pääsisipä kotiin ja siemenpuuhiin... vaikka ei niillä kyllä kiirettä ole. Ostin syksyllä Hyötykasviyhdistykseltä paria siementä, jotka voisi kylvää syksyllä, mutta unohdin tehdä sen ennen kuin lumi tuli! Harmittaa, mutta hoidan sen keväällä, ja säästän puolet pussista ensi syksylle varmuuden vuoksi.
Uusimmassa Oma Pihassa on juttu siemenuutuuksista, ja jutun kirjoittaja sanoo siinä kivasti "tässä harrastuksessa uskaltaa elää vaarallisesti ja ottaa riskejä, kun sjoitus on muutaman euron luokkaa". Samoin kuin sinä sanot, ja se on ihan totta! Hauska ajatus, mutta sellaista riskinottoa se on, eikä kukaan muu kuin puutarhaharrastaja kai voi tajuta sitä riemua, kun joku epätodennäköinen ja yllättävä kasvi onnistuu!
Luinkin kollegasi jutun siemenkasvatuksesta, ja allekirjoitan hänen ajatuksensa täysin! Ei voi olla montaa harrastusta, jossa niin pienellä pääomalla saa niin valtavan paljon riemua - ja jännitystä!! "Tuleeko se sieltä? Ei se varmaan tule. No, miksei tulis? Ehkä sittenkin. Emmä jaksa enää odottaa... NYTSEVIHERTÄÄ!!"
Yllättävin onnistuminen viime vuonna oli eucalyptus gunnii, joka iti vallan mainiosti, ja joista sitten lahjoittelin pienoisia puutarhatuttaville. Itselleni jätin yhden, jonka kanssa pelaankin sitten upporikasta ja rutiköyhää: jätin sen maahan, suojasin pitkillä bambutikuilla, joiden ympäri käärin kerroskaupalla hallaharsoa, ja nyt toivon lumenkin suojaavan sitä vähän. Eihän se sieltä enää keväällä lähde, mutta on sitä kuitenkin kiva mielikuvitella!
Oho, raju veto! Toisaalta, kyllähän ne siellä Englannissa kasvavat, ei se niin kovin kaukana ole, eihän tässä ole kuin 1500 kilometriä ja eri ilmasto...
:-> Tykkäätkö, että olin himppasen liian optimistinen...? Nääh, kyllä se yhden suomalaisen talven kestää.
No ei varmasti kestä, mutta kun minulla ei ole enää yhtään siementä... Oi, pitääkin muistaa ostaa! Kylvin siemenet viime vuonna liian myöhään eivätkä ne ehtineet kuin puolimetrisiksi (kasvanevatko edes kookkaammiksi täällä?).
Lähetä kommentti