1 vee

Ihme ja kumma, tässä sitä edelleen kirjoitellaan! Minä, lyhytjännitteisyydestäni notorisen tunnettu (ainakin omassa keskuudessani), olen pitänyt rakasta blogiani yhden kokonaisen vuoden. Annan itselleni 10 pistettä ja papukaijamerkin, ja kiitän teitä kaikkia täällä käyviä kärsivällisyydestä ja kiinnostuksesta.

Kippis toiselle vuodelle!

Keski-Uudenmaan kevätreportterinne uutisoi tänään seuraavaa: paloitteleva jyrsijämassamurhaaja liikkuu alueella - hiirenkorvia roikkuu puissa!

Meinasin ajaa eilen ojaan, kun sivusilmällä siinä vauhdin (65 km/h) hurmassa yhtäkkiä noteerasin koivujen viherryksen. Jösses, niissähän on lehdet.

Sama ilmiö kotipihalla: mustaherukka näytti jo näin somalta.

Kevätkaihonkukkakin avasi lopultakin kukkanuppunsa. Jos kasvi onkin yksi riesa muulloin, tähän aikaan vuodesta sitä on ihan pakko rakastaa. Ennen koivunlehtien puhkeamista missään ei ole näkyvillä yhtä heleää vihreää, ja puhtaansininen kukka on harvinaisuudessaan (onko yleisen vastakohta tässä tapauksessa harvinainen? Kun sekään ei oikein tunnu täsmälliseltä ilmaisulta. "Ei-yleinen"?) ihan superviehättävä.

Samoin avautuivat ensimmäiset kääpiötulppaanit à la Oma Piha -lehti. Kiitos teille, hienoja ovat tulpsut. Harmi, ettei kukinta ole ihan synkassa kevätkurjenmiekkojen kanssa, joiden kukat alkavat jo pikkuhiljaa hiipua. Ihania nämä kuitenkin ovat!