Puolitoista tuntia tein lumitöitä, että sain etupihan ja autonympäryksen puhtaaksi. Ei tartte paljon sauvakävelylle tai kuntopyörän selkään enää yrittää... Ihan joskus vain, varovasti, ajattelen, että paperihommissa voisi olla vähemmän rasittavaa.
Puutyöt nyt vielä menisivät työpäivänkin jälkeen, näin ainakin kuvittelen. Sen verran into piukassa minä aina sinne menen, ja sieltä kotiin tulen.
Eilen sain lopultakin siklatuksi viimeisetkin kohdat tiikkihyllystä, ja vedin jo ensimmäisen kerroksen sellakkaa liukuoviin. Voi että ne voivat olla KAUNIIT! Puuseppäkin totesi, että tiikkihuonekaluihin pitäisi aina saada viisto kohdevalo, jotta niiden pintojen sävyistä voisi täysin nauttia. Niin totta. Puu hohtaa käsiteltynä kuin... meripihka tai jokin vastaava. Sellaista hienoa hehkua, joka näyttää tulevan suoraan puun sisältä. Pidin ovia käsissäni pitkät ajat ja kääntelin niitä valon edessä edestakaisin. (Saatoin herrojen mielestä näyttää himppasen höpsähtäneeltä, mutta ehkä he antavat blondihkolle jotakin anteeksi). Eikä onnentunteen syynä todellakaan ole sinoli, jolla pensselit putsasin työn jälkeen, vaikka drinkin sekoitteluksi yksi herra ohimennessään puuhaani kutsuikin.
Itse sen sijaan kyllä suomin itseäni tästä blondiudesta (vau, mikä mahtava sana!) oikein avokämmenellä. Pöljä ostin pintakäsittelyaineet sille saunajakkaralle, mutta en työkalua, millä sen levittäisin. Purkin kyljessä lukee nimittäin vaahtomuovisivellin, vaahtomuovisieni tai tekokuitusivellin. Mutkueiole. Eli en päässyt puusta pitkään, kirjaimellisestikaan, jakkaran kanssa.
Olisi pitänyt ajaa kurssin jälkeen vielä rautakauppaan eilen illalla ja tehdä se yksi ainoa kahden euron ostos, mutta en viitsinyt. Tänään en TODELLAKAAN lähde yhtä sivellintä hakemaan (harmi, ettei vaahtomuovia löydy varastostakaan), sen verran pehmeä tuo ajokeli on. Ja - voi kerppolan väki - lunta sataa edelleen, traktori kuulostaa juuri työntelevän ajotietä puhtaaksi = pihaväyläämme umpeen eikä autostakaan näytä olevan enää esillä kuin sitikan viikset, vaikka sen tunti sitten harjasin puhtaaksi.
Pitäkää tunkkinne. Ja vaahtomuovisiveltimenne. Minä luen nyt puutarhakirjaa ja kylvän koristeheiniä.
P.S. Oli niiden lumitöiden tekeminen onneksi hieman palkitsevaakin: löysin nimittäin siinä kolatessani Herra Miehen perjantaina pihalla nurin liukastuessaan pudottaman bussimatkakortin. Uskomaton mäihä, että kaiken tuon valkoisuuden keskellä osuin ottamaan lunta juuri siitä kohdasta tyhjällä kolalla. Kortin löytyminen säästi toista sataa. HUH.
3 kommenttia:
Mukavaa lueskella juttujasi noista puutöistä, kun meillä ei muori tee mitään tuonkaltaisia hommia. Ei edes maalaa mitään, hyvä jos saa edes jotain mielipidettä väristä.
Ei silti, ettenkö niitä mielelläni itse tee ja jätän sitten naisten työt hänelle. ;)
Olipa sinulla hyvä tuuri lumitöissä, kun löysit sen kortin. Kyllä tuo lumi jo vähitellen riittäisi tälle talvelle.
Niin se näytti taas meilläkin aura-auto menevän juuri, kun olin itse saanut työt tehtyä.
Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, kuin eräässä vitsissä "turkulaisen talvi" ;), missä kaunis, valkea lumi saa aika nopsaan ikävämpiä adjektiiveja eteensä.
Minustakin on kiva lukea noista puutöistäsi, kun tykkään kaikesta käsillä tekemisestä mutta puutyöt ei ole minun juttu, kun itsellä ei ole välineitä eikä tiloja tehdä.
Langat ja kankaat täyttävät kaapit ja laatikot sujuvasti-eivätkä haise tai pölise ;)
Oikein hyvin kirjoitit tuosta päiväteehetkestä!
Olen onnellinen että kaikki nämä vuodet kotona olen saanut oll itseni "herra". Toki lapset ovat tähän asti vaatineet eniten mutta heidänkin kanssaan saan itse päättää päivän rytmin ja tekemiset. Asemastani ei onneksi tarvitse ihan äkkiä vielä edes luopua.
Missään työssäni en koskaan kuitenkaan ole ehtinyt edes lounastaa saati kahvitella(en kyllä juo kahvia) rauhassa.
Raakki: kiva, että iloitset lukemastasi. Minä olen niin hurjan onnellinen, että monen vuoden pähkäilyn jälkeen uskalsin ilmoittautua kurssille, ja että siellä on vielä niin hyvä opettaja & mukavaa seuraa muista kurssilaisista. Toivottavasti porukka jatkaa ensi syksynä, ja saadaan vielä sama "ope".
Lunta näyttää todella riittävän sille ja tälle puolelle Uuttamaata. Ehkä se on sulaessaan sitten hyväksi kasveille ;-)
R&T: samaa vitsiä minäkin juuri tänään mietin! Se on ihan hulvattoman hauska; taisin muuten linkittää sen tänne jonnekin, johonkin vanhemmista teksteistä.
Langat ovat monen vuoden tauon jälkeen nousseet minulla "sisustuselementin" asemaan, eli näkysälle, pieneen koriin olohuoneen tuolin vierelle. Sieltä niitä isoäidin neliöitä syntyy puhdetöinä! Ompeluharrastus sen sijaan odottaa edelleen kipinän syttymistä.
Lähetä kommentti