Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



tiistai 1. helmikuuta 2011

Se on ohi. Se on ohi! Se on OHI!!!

Tammikuu on loppunut!! Voi tätä juhlaa!

En tiedä, olenko ihan sekopää vai mikä, mutta heräsin tänä aamuna virkeänä kuin aikainen lintu, mieli täynnä hyvää fiilistä ja täysin rentoutuneena. Eihän se kuukauden vaihtumisesta voi johtua, tiedän, onhan tämä päivä aivan samanlainen kuin eilinenkin. Siis periaatteessa.

Jokin kuitenkin on tänään aivan erinomaisen hienosti, eikä se haittaa minua tippaakaan! Aurinko nousi ilman voimakasta punerrusta, taivas on kirkas ja lämpömittari näyttää korkeampia lukemia joka kerta kun sitä vilkaisee. Hieno päivä!


Sen kunniaksi liitän tähän kuvan tämän viikon tulppaaneista. Vähän epätavallisempi yhdistelmä. Piti kokeilla. En ole ihan varma, tykkäänkö väreistä yhdessä vai en, mutta tulppaanit ovat silti ihania. Pitääkin muistaa ostaa kohta uudet, tuo kuva on muutaman päivän takaa ja nykyilmiasu on jo hieman venähtänyt.

Päivän kuntopyöräilykin jäi tänään väliin. Menin sen sijaan kävelylle. Otin sauvat mukaan - onneksi, sillä en olisi ilman niitä pysynyt edes pystyssä, kun kääntelin naamaani jokaisessa sopivassa välissä kohden aurinkoa ja laitoin silmät kiinni. Siis kävellessäni. Otin aurinkoa myös hammaskalustolle, sillä en millään saanut suuta pysymään muutoin kuin leveässä hymyssä. Aivan JUMALAINEN sää!!

Kotipihalle päästyäni en voinut edes mennä saman tien sisälle, vaikka hiki valui joka huokosesta (olen myös sauvakävelijänä harrikirvesniemimallia, eli pää kenossa ja hartiat tanassa kohtalaista loikkaa eteenpäin). Ehei! Kaivauduin niine hyvineni talon suojaisimpaan nurkkaan seisomaan ja paistattelin päivää hyvät tovit. Oi, miten siinä oli ihanaa. Siihen ei olisi tarvittu kuin vähemmän hikinen olemus, lämpimät (=kuivat) vaatteet, joku ihana välly, lampaantaljalla suojattu tuoli ja uudessa puutarhakupissa... hmmm... sanotaan nyt vaikka kaakaota, jonka saa jokainen mielikuvissaan maustaa, miten hyväksi näkee. Ehkä näin aamupäivällä siinä voisi olla vaikka vaahtokarkkeja, vaikka se ei tietenkään hikilenkin jälkeen olekaan se optimaalinen yhdistelmä :-D

Kun lopulta sain itseni irti seinästä, oli ihanaa mennä kuumaan suihkuun ja kuurata itsensä oikein perusteellisesti. Leikin kotikylpylää ja tein samalla nuoruuden innolla kasvohoidon, jalkahoidon ja käsihoidon. Nyt kiillän kuin niilon nenä, ja olo on autuas.


Putoaa ihan justsiltään!
 Eikö kannattanutkin vaihtaa tammikuu helmikuuhun? Olen kuin uusi ihminen. Ke-ke-ke-kevät!

4 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Tammikuu kannattaa aina vaihtaa helmikuuhun! Ihana kirjoitus, ja kuvailee hyvin minunkin tämänpäiväisiä fiilareita. Toivottavasti hampaasi eivät sentään ruskettuneet ;-D
Vaikka on minusta oikeasti tammikin ok, pahimmat ovat marras ja joulu, niistä ei meinaa selvitä hengissä mitenkään. Ehkä selviäisi paremmin, jos intoilisi joulusta niin kuin eräät!

intopii kirjoitti...

:-D Puutarhakausi (maalis-lokakuu) ja joulu (marras-joulukuu) pitävät minut hengissä!! Ja helmikuu on ohi hetkessä. Tammikuun alkukin vielä menettelee, kun joulu puretaan ja kylvetään ensimmäiset siemenet, mutta kuun kaksi viimeistä viikkoa voisin olla huitsinkuikassa! (Aah, missähän olisi vihreä huitsinkuikka juuri nyt...?)

Hampaat ovat edelleen ihan itsensä väriset, ei näillä keleillä vielä kunnon rusketusta saa.

pioni kirjoitti...

Meitäkin on aurinko hellinyt kolmatta päivää, ihanaa!
Sunnuntaina ulkoilin ja oli ihanaa, mutta sitten maanantaiaamuna olin jo kuumeessa ja myös tämä päivä auringonsäteitä on ihailtu ikkunan takaa.

intopii kirjoitti...

No voi sinua, pioni! Tosi kurjaa, että juuri, kun keli on hehkeimmillään, myös sen ihailija alkaa suorastaan hehkua. Toivottavasti sinulla ei ole ollut kovaa kuumetta ja olet jo toipumaan päin!